Koska kaikkia hirveästi kiinnostaa, kuinka reissu meni, niin tässä lyhyt selostus:
Piti ajaa jo päivää paria enemmin, mutta kun kaikenlaisia houkutuksia oli tarjolla, niin lähtö jäi sunnuntaille. Oli aika reilu dagen efter -fiilinki viikonlopun riennoista johtuen. Siitä huolimatta heräsin neljän jälkeen sunnuntaiaamulla. Kevyessä kenttävitutuksessa puuroa naamaan ja jopa 6.45 olin pyörän päällä. Vanhemmiten lähdöt ovat yhtä tuskaa. Pari tuntia vierähtää aamulla hyvinkin tekemättä ei mitään.
Reittisuunnitelma perustui tuuleen ja pyöräteiden välttämiseen. Lähdin navakkaan vastatuuleen kohti Pieksämäkeä. Kävin lossilla kääntymässä ja hakemassa parikymmentäkilometriä vauhtia syynä Pieksämäen pohjoispuolen pitkän pyörätien välttäminen. Voisin jättää sen ajamatta, kun sitä ei kuitenkaan ole aurattu.
Suonenjoen Koskelossa pidin ensimmmäisen tauon 82km kohdalla. Koska olin myöhään startannut, niin lounasta oli tarjolla ja peruna ja kirjolohi upposivat aika hyvin. Sen jälkeen kohti Pieksämäkeä. Tuuli on yllättävän kova. Sopivaan mäkeen ja tuuleen vauhti tyssäsi lähes kokonaan. Koville otti. Nenonpellon eli Vaalijalan kohdalla käännyin takaisin Kuopion suuntaan. Mukava oli myötätuuleen ajaa. Voimat olivat kylläkin huvenneet aika täysin. Tie oli ollut koko ajan loskainen ja märkä. Asvaltilla suurelta osin kuitenkin pystyin ohi ajavien autojen iloksia ajamaan. Rekkoja oli yllättävän paljon liikkeellä ja ne eivät tällä kerralla meikäläistä juuri väistäneet vaan ajoivat hyvinkin läheltä ohi. Sääli on sairautta ja itsepähän olin ajamaan lähtenyt, joten ei niukat ohituksen niin hirveästi haitanneet.
Lempyyn tiellä ajattelin menomatkalla käydän hakemassa puuttuvia kilometrejä. Matka oli jäämässä 7 km vajaaksi, koska en ollut käynyt Pieksämäellä asti. Lempyy-Kotalahti -tie oli uimakelpoinen ja sitä pystyin ajamaan vain pari kilometriä. Ysipirtti oli avattu ja siellä piti 36km ennen Kuopiota pysähtyä kahvittelemaan ja viimeiset eväät syömään. Juteltiin isännän kanssa Thaimaasta. Mukava hetki. Vanhan vitostien päästä keskustaan olikin sitten tarjolla perinteinen Via Dolorosa. 25 km, josta 15km sohjoista pyörätietä. Vajaa pari tuntia siinä tuhrautui. Keskustassa muutaman siksakin ajoin ja sain 200km täyteen. Raskasta oli, mutta kun kiire ei ollut, niin perille pääsin hengissä. 12 tuntia ja 45 minuuttia vei tämä reissu. Ilman lopun loskapaskaa keskari olisi ollut yli 19 mikä on meikäläisittäin huippuvauhti.
Niillä mentiin mitä oli
PS. Tulipa mieleen, että näitä pyöräilyn kirjoittamattomia (kirjoitettuja?) sääntöjä tuli taas rikottua aika lailla.
1. Ajoin karheat pitkät alushousut vaippahousujen alla - iso virhe
2. Pyörä on hybridi ja suoratankoinen - ei selllaisella voi ajaa pitkiä matkoja
3. Renkaat olivat tupaten täyteen pumpatut ainakin kuusi baaria tai ravintolaa tms.
4. En venytellyt ennen enkä jälkeen
5. En tankannut hiilihydraatteja enkä varsinkaan proteiineja
6. En juonut pisarakaan urheilujuomaa enkä nauttinut geelejä
7. Päässä oli kypärä
8. Ajoin lukkopolkimilla ja vieläpä talvella vesijääpintaisilla teillä
9. En käyttänyt sykemittaria, enkä mittannut sykkeitä enkä mitään muitakaan muuttujia
10. Takki ei hengittänyt lainkaan - se oli ihan kuollut koko matkan
Näitähän riittäisi, mutta ihan kaikkia rikkomuksia ei voi julkistaa![]()
Kirjanmerkit