Minkä leffan katsoit viimeeksi?

[Katila]

Kommuuni. Olipa erinomainen elokuva. Vaikka elokuviin mennessä väsytti, niin ei puhettakaan, että olisi nukahtanut. Mielestäni huisisti parempi leffa kuin oscaroitu Moonlight.

Tuossa Hesarin arvio http://www.hs.fi/kulttuuri/elokuva-a...002917724.html

[ilmora]

The Giver. Melko mitäänsanomaton teiniscififantasia, johon oli kuitenkin saatu mukaan Meryl Streep ja Jeff Bridges.

Mutta elokuvien ystäville pieni helmi - montako hahmoa tai elokuvaa tunnistat?



Tosin ylläoleva video ei taida edes kaikilla selaimilla näkyä?

[MV]

Hidden figures. Vakava aihe. Melko paskaa aikaa se rotusorto. Kannattaa katsoa, vaikka kyllähän siinä on sellaista ameriikanpaisutusta. Ei voi tunnustaa että ryhmässä saavutetaan enemmän kuin yksin.

[JackOja]

Viikonlopun urakkana:

The Lobster
- aika erikoinen maailma oli kyllä
- jokseenkin ahdistava vaikkakin onneksi pienesti myös huumoripitoinen leffa
- kaikkea ei väännetty rautalangasta vaan jätettiin katsojallekin mietittävää
- hyvä loppu

Steve Jobs
- mjoo-o, näyttelijät tekivät tasokasta työtä kautta linjan, mutta odotin leffan kattavan isommankin jakson hemmon elämästä
- kelvollinen

War Dogs
- yllätysboonuksena pinoon valikoitunut leffa, joka yllätti positiivisesti
- "tositapahtumat" ovat aina mielenkiintoisempia kuin täysin keksityt

[Kampinalle]

Leonardo DiCaprion ilmastonmuutosdokumentti Before the Flood eilisiltana National Geographyltä. Hyvin tehty ja totta kai valitettavankin ajankohtainen erityisesti näin Trump-aikana.

[PetriV]

Trainspotting (1996) 3/5.
La règle du jeu (1939) 3,5/5.
Kong: Skull Island (2017) 3/5.

Kova kohu on Trainspotting 2 -elokuvasta, joten pitihän sitä sivistää itseään ja katsoa ensimmäinen osa. Taidolla toteutettu, mutta ei sytyttänyt juurikaan. Taitaa kärsiä samasta ilmiöstä kuin 80-luvun teinikomediat, pitää katsoa tietyssä iässä että myöhemmin nostalgia pelastaa.

La règle du jeu eli tutummin Pelin säännöt tai Rules of the Game. Jean Renoirin elokuva ranskalaisen ylimystön sekoilusta kartanossa. Vauhdikasta menoa ja ei paljoa järkeä. Ansaitseeko paikan Sight & Soundin top-listalla? Minun mielestäni ei vaikka on jokaisella listalla ollut vuodesta 1952 alkaen.

Kong oli vauhdikas toimintaelokuva, joka ei juuri eroa Transformereista paitsi puitteiltaan. Viihdyttävä, mutta siihen se sitten jääkin.

[CamoN]

Patriots day

Mikähän kiima Mark Wahlbergillä on näiden lähihistorian inhimillisten kärsimysten filmatisointiin. Kutitteleeko nämä yhdysvaltalaista yleisöä leuan alta jotenkin erityisen koukuttavasti? Ensin Deepwater Horizon, nyt Patriots day. Toimintaelokuvana kohtalainen, vaikkakin pidän tällaisten tapahtumien viihteellistämistä hieman arveluttavana. Ehkä näitä on helpompi lähestyä jonkun ajan kuluttua, kun aika on patinoinut. 5/10.

[ilmora]

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille. En ole kirjaa lukenut, joten en tiedä miten hyvä tarina on kirjoitetussa muodossaan, mutta leffa on lähinnä nätti, mukava outo satu, jossa on Tim Burtonin leima. Burtonkin tuntuu ohjanneen hieman vasemmalla kädellään, sillä elokuvassa ei oikein ole mitään erityisen vangitsevaa tai omaleimaista. Paitsi Eva Green.

[Kampinalle]

Florence, tosi tarina varsin kehnosta laulajasta, joka kuitenkin halusi ja sai laulaa. Hieno, inhimillinen hyvän mielen elokuva! http://www.imdb.com/title/tt4136084/

[JackOja]

Ystävät hämärän jälkeen

Hieno ruotsalainen(!) vampyyrielokuva. Tyylikäs Thomas Alfredsonin ohjaus piti otteessaan loppuun asti vaikkei tuota edes pitänyt katsoa. Kunhan kelaili eilen uutisten jälkeen kanavia tulisko jotain katsottavaa vielä hetkeksi.

[Köfte]

Sin City 2 Sarjakuvaharrasshmenttailijana pidin. Miller & Manara.

[ilmora]

Ystävät hämärän jälkeen

Hieno ruotsalainen(!) vampyyrielokuva. Tyylikäs Thomas Alfredsonin ohjaus piti otteessaan loppuun asti vaikkei tuota edes pitänyt katsoa. Kunhan kelaili eilen uutisten jälkeen kanavia tulisko jotain katsottavaa vielä hetkeksi.

Suosittelen kyllä minäkin. Leffa tuli katsottua tuoreeltaan teatterissa silloin vuonna 2008 ja jäi mieleen. Siitäkin on tosin tehty joku kökkö amerikkalainen remake.

[ilmora]

Kirsikkapuiden alla. Japanilaisissa leffoissa on vain se paha, että A) aiheuttavat vakavaa Japanin ikävää, B) tekevät nälkäisiksi sillä japanilainen ruokakin on hyvää. Leffa oli kyllä erilainen ja vakavampi kuin oletin. Siinä kaiveltiin yhtä japanilaisen yhteiskunnan pahoista kipupisteistä.

[kuovipolku]

^ Oletko käynyt tai asunut Japanissa? Tai voihan ikävää potea sinnekin missä ei ole ikinä käynyt IRL. Tunnistan kyllä tuon Japani-ilmiön olemassaolon, ei korealaisilla tai kanadalaisilla elokuvilla ole samaa vaikutusta...

Elokuvien käännösnimet eri maissa voivat usein olla huvittavan erilaisia. Pohjoismaissa näköjään ajatellaan Japani-eksotiikan myyvän: Under körsbärsträden, Under kirsebærtrærne, Månen over kirsebærtræerne. Muualla vedotaan makuaisteihin (ja ollaan hivenen uskollisempia alkuperäiselle nimelle): Kirschblüten und rote Bohnen, Les Délices de Tokyo, Le ricette della signora Toku, Sweet Bean.


Viimeksi katsomani elokuva taitaa olla Claire Denisin "Beau Travail". Sitä edellinen oli Jean-Luc Godardin "Sauve qui peut la vie". Eli tällainen digiboksilta löytyneiden ranskalaisten "taide-elokuvien" uusintakierros on ollut menossa. Denis voitti Godardin (vaikka juonettomista älykköelokuvista usein tykkäänkin) ja Denis Lavant Isabelle Huppertin (mikä on tietenkin sääli mutta itsepä otti roolin).

[ilmora]

^ Oletko käynyt tai asunut Japanissa? Tai voihan ikävää potea sinnekin missä ei ole ikinä käynyt IRL. Tunnistan kyllä tuon Japani-ilmiön olemassaolon, ei korealaisilla tai kanadalaisilla elokuvilla ole samaa vaikutusta..

Kaksi kertaa. Ollut aina ikiaikainen haave mennä sinne, joten ensin pyrähdin viikonloppureissulle Kiotoon ja myöhemmin seikkailin reilut kaksi viikkoa rinkka selässä ympäri Honshun länsiosia ja aina sinne vaan haluaa palata takaisin. Harvoja paikkoja, joissa tunnen olevani kotonani ja jossa voisi jopa asua jonkin aikaa, vaikka tosin vaikeahan sinne on ulkomaalaisen päästä. Jäänyt nuo japanin opinnot aika alkeisiin. Pitäisi vissiin taas kunnostautua sillä saralla...

Ja animefaneille suosittelen Ghibli-museota. Aivan uskomaton paikka! Siellä oli upea filmikokoelmakin, joilla esiteltiin mm. projektorin toimintaperiaatetta sekä elokuvan syntyä ja pääsylippu sisältää yhden lyhärinkin museon salissa. Ei vain saanut kuvata sisätiloissa, vain ulkona.

[wanhus]

^ Ilman työkutsua japanilaiselta firmalta ei saa työviisumia ja japanilaisen naimallakaan ei välttämättä ihan suorilta japanilaista passia saa. Tätänykyä maa on täynnä englannin kielen opettajia, joten lähtevän kannattaa harkita oman erikoisalansa sanaston hankkimista - alojensa ammattilaisille siellä on yleensä aina töitä tarjolla, kouluttamattomalle (ja kielitaidottomalle) ulkomaalaiselle työpaikan löytyminen voi olla kiven takana. Kieli ei suomalaiselle ole vaikeaa, päinvastoin, sitä on helppo lausua ja rakenteet ovat japanilaisen järjestelmällisiä, toistuvia. Kielen opettelu on haastavuuden sijaan pikemminkin aikaa vievää ja suomessa eniten vaikeaa siksi, kun täällä kieltä ei pääse juurikaan natiivien kanssa puhumaan ja mikä tärkeintä, kuulemaan. Manga/anime tuntuu aikuiselle (miehelle) turhauttavalta, joku yowamushi pedaru/pedal vielä menee aihepiirin ansiosta mutta siinäkin puhuttu kieli tietysti poikkeaa aika paljon siitä kielestä jota opiskelet, japanissakin kun on oma slanginsa. Katselin, että etälukiossa nykyään opetettaisiin japania. Siitä toki joutuu maksamaan, mikäli ei opiskele tutkintoa/todistusta varten . . mutta, tuollainenkin vaihtoehto nykysuomesta löytyy. Silloin kun minä olin nuori, vaihtoehtoina oli saksa tai ranska, koska kuka nyt espanjaa tahtoisi opiskella

[ilmora]

^ HY:ssä kävin alkeiskurssin ja yhdessä vaiheessa myös harkitsin pääaineen vaihtoa Japanin kieleen ja kulttuuriin, mutta sitten se jäi. Lahden kansanopistokin taitaa tätä nykyä sitä opettaa. No jos lotossa voittaisi niin voisi turistina mennä vähän pidemmäksi aikaa, vuokrata mökin vuorilta ja ottaa pari fillaria messiin... Sitä odotellessa.

[wanhus]

^ Itse pystyn jo kirjoittamaan (digitaalisesti) hiraganalla ja muistan joitakin kanjeja, katakanaa käytetään enemmän ulkomaisissa nimissä ja lainasanoissa jonka takia sitä on vaikeampi muistaa. Kielioppi on helpompi muistaa kuin sanasto, sanasto kun on tavupohjaista ja täysin erilaista kuin länkkäreissä. Itselle japanin kielen opiskelu on sopivan haastava harrastus, käytännössä sujuvaan keskusteluun vaaditaan n. 2000 sanaa (virallisia kanjeja esim. 2136 ja kanoja 96) ja tuon määrän oppii melkeinpä vahingossa muutamalla sanalla päivässä, muutamassa vuodessa. Eli sopii tällaisella patalaiskallekin oikein hyvin, etenkin kun realiteetit hanskassa

Viimeisin leffa jota yritin katsoa, mutten jaksanut loppuun saakka kun oli niin huono:

xXx: Return of Xander Cage

Ja viimeisin leffa jonka jaksoin loppuun saakka, juuri ja juuri. En tiedä petyinkö tapaan jolla se loppui vai en:

10 Cloverfield Lane

[ilmora]

Kevätklassikosta elokuvaklassikkoon: Katherine Hepburnin ja Cary Grantin Holiday vuodelta 1938.

[JackOja]

Viikonlopun leffaputkessa:

Hacksaw Ridge
- nippu peruskliseitä
- eka tunti sentimentaalista huttua
+ rähinäkohtaukset ihan vakuuttavia
- pääosan esittäjä väärässä leffassa
- vaikka tositapahtumia, niin paikoin hyvinkin epäuskottava

Cafe Society
+ taattua Woody Allen -kamaa
+ hyvät näyttelijät, Eisenberg varauksella tosin
+ kiva tarina

The Accountant
+ toimivaa viihdettä
+ kerrankin Affleckin Beni oikeassa paikassa
+ hyviä rooleja muutenkin
+ aika jännä, pikkusen erilainen
- tarinan kuljetuksessa oikomisia, yhtäkkiä oli tapahtunut vaikka mitä

[PetriV]

Jos ensin tuli katsottua laatua, niin nyt ollut vuorossa pelkkää roskaa. Ja ei, ei John Waters tyylillä.

American Poltergeist (2015) 1/5.
You Will Love Me (aka American Poltergeist 2) (2013) 1/5.
Small Town Folk (2007) 1/5.

Mitäpä sitä sen suuremmin analysoimaan, elokuvat olivat oikeastaan toinen toistaan heikompia.

[PetriV]

Tänä keväänä tulikin katsottua vain kaksi elokuvaa Cinemadromessa. Harmittavaa, mutta joskus se siviilielämä ajaa näiden tapahtumien edelle.

Demonoid: Messenger of Death (1981) 1,5/5.
Dark Angel (1990) 3,5/5.

Demonoid oli tylsä kuin mikä lupaavasta alusta huolimatta. Lopetus sentään säväytti.

Dark Angel taas puolestaan iski kunnolla, kuten Dolph Lundgrenilta voikin odottaa. Elokuvassa oli kaikki hyvät 80-luvun toimintaelokuvan edellytykset ja se ei pettänyt. Ainoa ihmetys on vain se, että miten tällainen helmi voi olla näin huonosti tunnettu.

[Köfte]

Ainoa ihmetys on vain se, että miten tällainen helmi voi olla näin huonosti tunnettu.

Tästä sikiää se kulttimaine sitten aikoinaan? Edellytyksiä on imo.

[JackOja]

... Siitäkin on tosin tehty joku kökkö amerikkalainen remake.

Tuokin tuli töllöstä äskettäin ja katsoin boksilta eilen. Yllättävän hyvä! Alkuperäinen toki voittaa.

Lisäksi:

Monica Z.
Elämänkertaelokuva ruotsalaisesta jazzlaulajattaresta Monica Zetterlundista. Oli kyllä hyvä, miten Ruotsissa osataankin tehdä näitä. Vaikuttavaa.

[PetriV]

Ainoa ihmetys on vain se, että miten tällainen helmi voi olla näin huonosti tunnettu.

Tästä sikiää se kulttimaine sitten aikoinaan? Edellytyksiä on imo.

Kyllä, edellytyksiä löytyy kyllä. Hyvää toimintaa, erikoinen juoni, hyviä one-linereita.

[Concorde]

The Kingsman: melko viihdyttävä pläjäys. Samuel L Jackson menee vähän hukkaan tässä, mutta muuten hyvää viihdettä, kun ei ota asioita liian vakavasti.

Eye on the sky: sanalla sanoen tylsä. 1:40h tapahtumat voisi pakata reiluun varttiin, ilman, että sisältö kärsisi.

[MTS]

Tuli jokin aika sitten katsottua Nälkämaan Sampo, Talvivaaran pahamaineista kaivosta käsittelevä dokumentti. Talvivaarasta on varmasti jokainen kuullut jotain, joten tyydyn vaan toteamaan, että katsomisen jälkeen oli valaistuneempi ja entistäkin vittuuntuneempi olo.

Sen jälkeen olikin vähän taukoa elokuvista. Eilen tuli Yle Teemalta kaksi Studio Ghiblin elokuvaa, ensin Porco Rosso (1992) ja heti perään The Wind Rises (2013), joita ei ainakaan vielä ole laitettu Areenaan enkä siksi voinut linkittää niitä. Molemmissa elokuvissa on joitain yhteisiä teemoja, ja vaikken olekaan animaatioelokuvien ylin ystävä, pidin varsinkin jälkimmäisestä kovasti.

Porco Rosso siis kertoo entisestä ensimmäisen maailmansodan hävittäjälentäjäveteraanista, joka muuttui mysteerisesti taistelussa akuankkatyyppiseksi ihmissiaksi. Kaveri elää ilmeisesti Jugoslavian alueella ja tienaa elantonsa jahtaamalla lentoveneellään taivaiden merirosvoja. Vaikka elokuva on fiktiota ja yleinen ilmapiiri kevyehkö, vakavampaakin asennetta esiintyy - osittain kaiketi tuotannon aikana syttyneen Bosnian sodan ansiosta.

The Wind Rises sen sijaan sijoittuu sotien väliseen Japaniin ja perustuu suurelta osin tositapahtumiin. Alkuasetelma voi vaikuttaa vieraalta, mikäli kyseinen sekä Meiji-uudistuksen (1868) jälkeinen aikakausi eivät ole ennalta tuttuja, mutta kokonaisuus alkaa selventyä ja elokuva rullata melko nopeasti. Elokuva on mielenkiintoinen jo pelkästään siksi, että japanilaisilla on yleisesti ottaen hyvin monimutkainen suhde sotaan ja erityisesti tuohon imperialistiseen aikakauteensa. Lukuiset mukana kulkevat teemat edellyttävät katsojalta sen verran keskittymistä, että ihan perusväsyneen illan taustakatsottavaksi en tuota suosittelisi, mutta jos on joskus hetki aikaa, niin...

[wanhus]

^ Jälkimmäinen oli hyvä, siinä käytetty japanin kielikin oli lähempänä kirjakieltä eli siitä jopa ymmärsi jotain (vaikka enemmän menee vielä ohi). Watashi no yume da! . . huomasit varmaan, että sitä edellisenäkin iltana tuli piirrettyjä. Eli Kaguyahime no monogatari ja myöskin Teemalta. Oli minusta parempi kuin nuo eiliset

[ilmora]

Itse missasin leffat, mutta ne löytyy DVD:llä kyllä melkein kaikki. Sen sijaan jäin tuijottamaan kesken kaiken sitä dokkaria Miyazakista ja Ghibli-studiosta, vaikka onkin jo tuttu ja nähty. Piirtäjien ja animaattorien taito kyllä aina herättää niin ihailua ja Miyazaki on kiehtova persoona. Jotenkin niin humaani, mutta myös pikkasen piikikäs. Ja polttavat röökiä kuin korsteenit.

Porco Rosso on kyllä yksi lemppareistani ja taitaa sijoittua Kroatian rannikolle. Tuuli nousee tulisi kyllä katsoa uudestaan, kun näin sen viimeksi silloin teatterissa 2013... Aika menee nopeasti!

Areenalta löytyi jotain katsottavaakin: Howard Hawksin Hätä ei lue lakia. Hepburnin ja Cary Grantin kemia on aina niin timanttia.

[MTS]

^ Jälkimmäinen oli hyvä, siinä käytetty japanin kielikin oli lähempänä kirjakieltä eli siitä jopa ymmärsi jotain (vaikka enemmän menee vielä ohi). Watashi no yume da! . . huomasit varmaan, että sitä edellisenäkin iltana tuli piirrettyjä. Eli Kaguyahime no monogatari ja myöskin Teemalta. Oli minusta parempi kuin nuo eiliset

Nuo aikaisemmat jäivät valitettavasti huomaamatta töitä painaessa. Katson niin vähän TV:tä, että noitakin varten piti herättää digiboksi kaapista horrostamasta. Nimen voisin kyllä pistää ylös

Itse missasin leffat, mutta ne löytyy DVD:llä kyllä melkein kaikki. Sen sijaan jäin tuijottamaan kesken kaiken sitä dokkaria Miyazakista ja Ghibli-studiosta, vaikka onkin jo tuttu ja nähty. Piirtäjien ja animaattorien taito kyllä aina herättää niin ihailua ja Miyazaki on kiehtova persoona. Jotenkin niin humaani, mutta myös pikkasen piikikäs. Ja polttavat röökiä kuin korsteenit.

Porco Rosso on kyllä yksi lemppareistani ja taitaa sijoittua Kroatian rannikolle. Tuuli nousee tulisi kyllä katsoa uudestaan, kun näin sen viimeksi silloin teatterissa 2013... Aika menee nopeasti!

Areenalta löytyi jotain katsottavaakin: Howard Hawksin Hätä ei lue lakia. Hepburnin ja Cary Grantin kemia on aina niin timanttia.

Tämänkin ehdotuksen voisin pistää ylös, kiitos! Kotitoimistossa on se hyvä puoli, että kukaan ei valita, jos satun jokusen elokuvan tai sarjan katsomaan siinä töiden ohessa. Eipä noille muuten tunnu aikaa löytyvän, paitsi juuri pääsiäisenä ja jouluna.