Hyvä kuvaus! Siitä tulee mieleen oma tarina:
Sunnuntaina krossilenkillä ohitin hepun, jonka vauhti sattui sillä kohdin olemaan hitaampi. Tosin pää kääntyi ja vauhti nousi siihen malliin, että arvasin siellä lähdettävän takaa-ajoon. No, kun päästiin muutama sata metriä ja käännyttiin joenrannan ulkoiluväylälle, hidastin edessä näkyvien lasten ja perheiden vuoksi. Siinä alamäen avittamana hän yltyi nostamaan vauhtinsa tappiin ja kuittasi tappionsa. Aika riskisti pujotteli kävelijöiden lomitse.
Jokin siinä tekemisessä kieli, että kyseessä on TMT ja että nyt on kaikki pelissä. Hänen ohittaessa tulin naurahtaneeksi ihan ääneen "Ohhoh!" Menosta näkyi ettei se tahti voi kestää pitkään. Nostin omaa nopeuttani ja kun tuli tilaa, ajoin kiinni tasaisella neljänkympin vauhdilla. Saavuttaessani hänen vauhtinsa oli pudonnut 28:aan. Arvioinnin paikka. Kumpi tekee totaalisempaa tuhoa. Hetkellinen ohituksen tuottama isku vai vapaarattaan ja jarrukahvojen hitaasti syövyttävä myrkky. Jälkimmäinen oli monessa mielessä riskittömämpi vaihtoehto, joten molemmille vain yksi tappio. Molemmat myös saivat pitää harhakuvitelmansa, että reserviä olisi ollut vielä vaikka mihin![]()
Kirjanmerkit