Avautumista vaikeasta elämästä kevyen liikenteen väylillä vol 2.0

[ahuji]

Pakettiautot aina ajaa eteen tai tunkee samalle kaistalle. Niitä kannattaa käsitellä omana tienkäyttäjäryhmänä jonka ohi mentyä vaara on ohi.

Näppituntumalla 90% omista vaaratilanteista syntyy pakettiautojen kanssa. Pitää vaan antaa tilaa ja yleensä ottaen pitää sormet jarrukahvoilla kun niitä liikkuu lähellä.

[oem]

Vaatinee pelisilmää osata hidastaa vähän ennakoivasti ja jatkaa pysähtymättä matkaa, milloin niin on tehtävissä. Toinen tapa on juuri tuo lukkojarrutus pysähdyksiin ja paikaltaan uudestaan liikkeelle niin autoilla ajavilla kuin pyöräilijöilläkin.

[Oatmeal Stout]

Meinasi jonkun firman pakettiauto jyrätä yli tullessaan ympyrään. Varmasti näki mut, kun ei ollu mitään näköesteitä, kypärässä hyvä lamppu ja olin jo ympyrästä poistuvien kaistan ylittänyt. Eipä siinä, ehdin alta pois kuitenkin. Nastat vaan rapisi autolla lukkojarrutuksessa.

Näkeminen edellyttää aivotoimintaa, jotta ymmärtää näkökenttässä olevan jotain, johon voisi/pitäisi reagoida.

[0do]

Aivotoiminta käynnistyi ilmeisesti sekuntia ennen kuin ne nastat alkoivat rapista. Liekö ollut hirmunen kiire ennen aamukahdeksaa tyämaalle. Työasiat vaan mielessä aina.

[Oatmeal Stout]

Tai eli vielä edellistä yötä.

[E-Cruiser]

Mankkaa=itsemurha. Muutaman kerran ajanut lävitse ja liikennesääntöjen noudattaminen saa autoilijat raivon partaalle, ainakin viimeksi lidlin jälkeen etelään ajaessa loppui pyörätie ja vähän vaihtelevasti saattoi jatkua vasemmalla puolella.Yleisesti paljon risteyksiä missä joutuu olettaa että autoilija on laittanut laput silmille jne. Kaikin puolin kamala paikka jollei jotain hyvin mystistä ole tapahtunut about vuoden sisällä. Kyllähän reittiopas on yrittänyt tuota reittiä ehdottaa, mutta vaikka onkin ehkä lyhin reitti, en ole siitä saanut nopeinta tai millään tasolla toimivaa kun joutuu kokoajan pitää paranoidi-moodin päällä.

Kaksi kertaa on mennyt aika jännäksi kinnerillä, kun olen yrittänyt päästä Tuomarilasta Henttaalle, ja siitä etelään.
Siinä Tuomarilan ja Henttaan välissä on kyllä sellainen labyrintti, että tuntuu kuin tehnyt pitkäkin retken kauas aina kun sieltä löysi ulos.
Viime kerralla eksyin siellä vielä jonkin todella jyrkän mäen päälle. Mäen päällä oli taloja myös. Alas piti tulla jarrut pohjassa kantapäillä vielä avittaen, kun oli niin jyrkkä.
Espoon omakotitaloalueet ovat loputon tutkimuskohde, jos haluaa jännitystä elämäänsä.

[Ilborg]

Tuo tuomarilasta kuurinnittyn kautta onko tuo henttaata vai suurpeltoa on tosiaan sellainen sokkelo jossa meni itselläkin monta yritystä että onnistuin löytämään ilman karttaa tuon oleellisen oikoreitin. Siis kuurinnittyn puolelta mikä alkoi olikohan se platina- vai lyijytieltä ja päätyy sitten toisella puolella johonkin tikas-alkuiseen tien nimeen. Melko ylivoimainen reitti matkan määrässä, mutta opastamattomana sen löytäminen on todella haasteellista. Eestinkylä on toinen missä olen monet kerrat mennyt jopa niin sekaisin että on mennyt hetki tajuta että on päätynyt finnoontielle Mutta kyllähän ihan yleisellä tasolla noissa pientaloalueilla saa olla melkoisen skarppina jos aikoo löytää mihinkään.

Eilen oli pakettiauto ajaa päälle vaikka tuli vastasuunnasta, kääntyi oikealle ja olin tulossa vastaan suojatiellä. Olin ehtinyt jo neljäsosan tiestä yli kun huomasin ettei paku ole hidastamassa vaan vetää nenän edestä kehä-3:n ramppiin. Onneksi perässä tullut autoilija oli enemmän perillä tapahtumissa ja päästi tien ylitse, ettei tarvinnut keskelle suojatietä jäädä oottelemaan. PItäisi varmaan olla peukalon kokoisia kiviä jota voisi sitten heitellä perään tuollisille kun jos ei nähdä etuoikealta tulevaa jalankulkijaa jolla on heijastimet ja toisessa hihassa vielä valollinen heijastin. Alkaa vähän usko mennä että onko monesti heijastimellakaan paljoa merkitystä jos valotkin jää näkemättä. Saisivat kyllä tuon lommilan kehä-3 kirkkonummelle päin menevän rampin risteyksen muuttaa ettei siitä voisi ajaa maksimissaan lähemmäs 50km/h, vaan 15km/h, tuntuu että autoilevilla on monesti joku kova paine ajaa tuosta mahdollisimman kovaa siitä huolimatta että ylittävät klv:n josta pyörällä saattaa tulla toisesta suunnasta helposti 30-40km/h. Olen autolla ajaessakin yrittänyt miettiä että miksi tuo risteys tuntuu olevan osalle autoa ajavista niin vaikea, lähinnä välinpitämättömyys on tullut mieleen kun ei tuo ole erityisen vaikea paikka nähdä fillaria jos vaan hiemankin tajuaa etukäteen vilkuilla klv:lle. Ehkä peilistä tuossa on hieman hankala nähdä jos ei ryhmity kunnolla, ja kenties "tuhatta ja sataa kaahava" fillaristi tulee yllätyksenä.

[oppes]

Jotenkin niin turhaa marista täällä, mutta kun ei tiedä missä, niin annetaan taas mennä! Tiedä mikä päivä tänään oli, vai onko lähestyvä joulu täyttänyt jalan koikkelehtijoiden päät glögillä tai muulla piparin haaveella. Heti aamusta se alkoi. Työmatkalla kaksi (WTF!) jalankulkijaa vaihtoi edessä täysin ennakoimatta, taakseen katsomatta linjaa kelvillä suoraan pyörän eteen. Ei tullut takaa tullessa mieleen soittaa kelloa suoralla tiellä, jossa ei edes ole risteystä. Jälkikäteen tuli mieleen, jotta olikohan edessä loskaa, jota piti väistää? Noiden jälkeen oli jo hieman vainoharhainen olo, joka auttoi väistämään "oikean kautta vasemmalle" ryhmittyneen/taas taakseen katsomattoman jalankulkijan. Eli käveli kelvin keskellä, siirtyi sitten oikeaa reunaan, josta käännähti vasemmalle haarautuvalle kelville. Kaikki tämä ympärilleen - saati taakseen katsomatta! Työpaikan suihkussa piti kääntää termostaattia viileämmälle, jotta sai pahimman sarven sulateltua otsalta. Kotimatkalla sama päätön meno jatkui. Mammat käveli joulukassien kanssa (kuinka leveä voi olla parin ostoskassin kanssa) rinnakkain täyttäen kelvin. Soitin hartaasti kelloa jo parikymmentä metriä ennen takaa lähestyässeni. Ei pienintäkään reaktiota. Uusi yritys kymmenen metrin päässä. Nyt nuo heräs ja paniikki olikin valmis. Kumpikin yritti toisen puolelle - ja sitten laidoille. Arvo siinä sitten mistä välistä puikkaat. Kilometriä ennen himaa kesken pimeää kelvin pätkää (katuvalot pimeänä) oli yhtäkkiä sateisen, sumuisen ja loskaisen pimeän kävelytien täyttänyt kaksi heijastimetonta äitiä, kahden muksun kanssa. Onneksi on pyörässä valoja muutaman sadan lumenin verran. Soitin kelloa hyvissä ajoin. Ei *tana mitään reaktiota vaikka kaikki järki sanoo, että pakkohan noiden on nähdä! Uusi kellonsoitto hetken päästä. Sitten toinen näistä heräsi kiireettä etsimään mukulaansa ja korjaamaan tuota turvaan lähestyvän pyöräilijän alta. Tässä vaiheessa oli jo pyörä melkein seisauksissa kun mietin mistä välistä ohitan. Kun ohitin, en voinut vastustaa kiusausta vaan oli pakko ystävällisesti antaa palautetta tummista vaatteista kaikkien heijastimien puutteesta ja siitä, että onko ihan pakko kävellä täyttäen koko väylä. [toim huom] Palaute lähti lapset huomioiden ystävällisellä äänensävyllä.

[Uncle]

Auton kuljettaja kaasutteli pois, vaikka viittilöin pysähtymään.

Tämän takia minulla on GoPro päässä aina. Suosittelen sinullekin.
Perstuntumalta sanon että kymmenestä työmatkasta seitsemänä tulee vähintään yksi läheltäpiti tilanne.
Käytännössä kaikki semmoisissa paikoissa missä autoilija joko kääntyy eteen tai tulee kolmion takaa.

[miw80]

Tossa eräs päivä, kun kävelijä käveli Tampellan alueella (Tampereella) pyörätiellä, noh kilautin kelloa, ei mitään reaktiota, soitin uudestaan ja uudestaan. Ukko onnistui väistämään ja ohitin hänet, vain kuullakseni jotain mutinaa, jarrutin ja kysyin mitä asiaa hänellä oli (ihan normaalilla puheäänellä ilman mitään sarkasmia)?
Mitäs siinä kelloa kilistelet? Eikö tuosta muka ohi mahtunut?

Mahtui mutta kävelet pyörätiellä, siksi soitin kelloa.

Ei tuosta mistä tulin näkynyt merkkiä, että tässä on pyörätie.

No noin yleensä jos joku soittaa kelloa, voisi olettaa että väistää tai edes katsoo mitä on tulossa, eikä vain muinamiehinä kävele keskellä pyörätietä.

Vai niin on sinullakin ongelmat.

Just. No hyvää päivänjatkoa sinullekkin.

Aina välillä, kun edes yrittää kehittävästi keskustella vastapuoli on palautetta ei niin mielellään vastaanottava.

[J.Kottenberg]

^Tuon kaltaisissa tapauksissa on taustalla itsekeskeisyys. Ja tämä ominaisuus voimistuu kaiken aikaa. Liikenne ei suinkaan ole ainoa paikka jossa lisääntynyt itsekeskeisyys esiintyy, mutta siellä se on helposti nähtävissä. Onneksi mitään vakavampaa ei sattunut. Luulenpa että osassa "suojatieonnettomuuksia" on isona syynä lisääntynyt itsekeskeisyys.

[Exx]

Jotenkin niin turhaa marista täällä, mutta kun ei tiedä missä, niin annetaan taas mennä! Tiedä mikä päivä tänään oli, vai onko lähestyvä joulu täyttänyt jalan koikkelehtijoiden päät glögillä tai muulla piparin haaveella. Heti aamusta se alkoi. Työmatkalla kaksi (WTF!) jalankulkijaa vaihtoi edessä täysin ennakoimatta, taakseen katsomatta linjaa kelvillä suoraan pyörän eteen. Ei tullut takaa tullessa mieleen soittaa kelloa suoralla tiellä, jossa ei edes ole risteystä. Jälkikäteen tuli mieleen, jotta olikohan edessä loskaa, jota piti väistää? Noiden jälkeen oli jo hieman vainoharhainen olo, joka auttoi väistämään "oikean kautta vasemmalle" ryhmittyneen/taas taakseen katsomattoman jalankulkijan. Eli käveli kelvin keskellä, siirtyi sitten oikeaa reunaan, josta käännähti vasemmalle haarautuvalle kelville. Kaikki tämä ympärilleen - saati taakseen katsomatta! Työpaikan suihkussa piti kääntää termostaattia viileämmälle, jotta sai pahimman sarven sulateltua otsalta. Kotimatkalla sama päätön meno jatkui. Mammat käveli joulukassien kanssa (kuinka leveä voi olla parin ostoskassin kanssa) rinnakkain täyttäen kelvin. Soitin hartaasti kelloa jo parikymmentä metriä ennen takaa lähestyässeni. Ei pienintäkään reaktiota. Uusi yritys kymmenen metrin päässä. Nyt nuo heräs ja paniikki olikin valmis. Kumpikin yritti toisen puolelle - ja sitten laidoille. Arvo siinä sitten mistä välistä puikkaat. Kilometriä ennen himaa kesken pimeää kelvin pätkää (katuvalot pimeänä) oli yhtäkkiä sateisen, sumuisen ja loskaisen pimeän kävelytien täyttänyt kaksi heijastimetonta äitiä, kahden muksun kanssa. Onneksi on pyörässä valoja muutaman sadan lumenin verran. Soitin kelloa hyvissä ajoin. Ei *tana mitään reaktiota vaikka kaikki järki sanoo, että pakkohan noiden on nähdä! Uusi kellonsoitto hetken päästä. Sitten toinen näistä heräsi kiireettä etsimään mukulaansa ja korjaamaan tuota turvaan lähestyvän pyöräilijän alta. Tässä vaiheessa oli jo pyörä melkein seisauksissa kun mietin mistä välistä ohitan. Kun ohitin, en voinut vastustaa kiusausta vaan oli pakko ystävällisesti antaa palautetta tummista vaatteista kaikkien heijastimien puutteesta ja siitä, että onko ihan pakko kävellä täyttäen koko väylä. [toim huom] Palaute lähti lapset huomioiden ystävällisellä äänensävyllä.

Tuommoista sattuu. Minullekin kävi muutama päivä sitten, että keskellä katua(ei KLV) käveli kaksi henkeä.
Hiljensin vauhtia, ja valmistauduin väistämään. Kun olin ohittamassa hitaasti = kävelyvauhtia niin tyyppi kääntyi ja hyppäsi eteen.
Minä tietenkin kaaduin, kun en voinut ajaa päällekään. Eli aina ei ole vika pyöräilijässä.

Mutta: Edellinen edellinen avautuja voisi sitten katsoa itseensä. KLV:llä kävelijä saa kävellä missä haluaa.
Kävelijä saa vaihtaa puolta ja vaikka kävellä keskellä tietä. Pyöräilijän tehtävä on väistää.
Väistö tapahtuu ensin hiljentämällä vauhtia ja odottamalla, että tulee sopiva hetki ja kävelijä huomaa pyöräilijän.
Autolla ajaessakin on itsestään selvää, että takaa tulija varoo edellä kulkijaa kaikin keinoin.

Minä olen niin ttutuuttunt sellaisiin pyöräilijoihin,
jotka kuvittelevat huutamalla ja kelloa soittamalla saavansa jonkinlaisen etuoikeuden ajaa muista välittämättä.
Nämä kortsupyöräilijät vetävät kortsun päälle, soittavat kelloa huutelevat ja ovat sitä mieltä, että kaikki muut ovat väärässä.
Kannattaisi miettiä mitä liikennesäännöt ja hyvä tapa oikeasti ovat.

Jonkinlainen muutos pitäisi saada nimenomaan pyöräilykulttuuruuin. Ei hidastaisi pyörällä liikkujaa paljoa, mutta kaikilla olisi mukavampaa.

Katsoin juuri harjoittelupöytäkirjasta. Ajan keskimäärin tunnin päivässä pyörällä ja vajaan tunnin kävelen koiran kanssa.
Näin ollen luulen näkeväni edustavan joukon näitä kortsupyöräilijöitä.

[mhelander]

Edellinen edellinen avautuja voisi sitten katsoa itseensä. KLV:llä kävelijä saa kävellä missä haluaa.

Väärin. TLL säätää jalankulkijat jompaan kumpaan reunaan. Jos reunasta poikkeaa niin se on tehtävä varmistaen ettei siitä tule vaaraa tai häiriötä muille väylän käyttäjille.

Kävelijä saa vaihtaa puolta ja vaikka kävellä keskellä tietä.

Kyllä, yllä mainituin ehdoin.

Ja tämä tarkoittaa myös aikuisten mukana olevia lapsia, lemmikkejä, lastenvaunuja jne.

Pyöräilijän tehtävä on väistää.
Väistö tapahtuu ensin hiljentämällä vauhtia ja odottamalla, että tulee sopiva hetki ja kävelijä huomaa pyöräilijän.
Autolla ajaessakin on itsestään selvää, että takaa tulija varoo edellä kulkijaa kaikin keinoin.

Toki näin. Päälle ei saa ajaa kevyen liikenteen väylällä eikä ajoradalla pyörällä tai muulla ajoneuvolla.

Liikenne perustuu ennalta-arvattavuuteen, tämä erittäin harvoin toteutuu edes tyydyttävästi pyöräilijöille muualla kuin ajoradalla.

Minä olen niin ttutuuttunt sellaisiin pyöräilijoihin,
jotka kuvittelevat huutamalla ja kelloa soittamalla saavansa jonkinlaisen etuoikeuden ajaa muista välittämättä.
Nämä kortsupyöräilijät vetävät kortsun päälle, soittavat kelloa huutelevat ja ovat sitä mieltä, että kaikki muut ovat väärässä.
Kannattaisi miettiä mitä liikennesäännöt ja hyvä tapa oikeasti ovat.

Höpö höpö. Aika vahva yleistys... jota valitettavasti voimassa oleva TLL liian hyvin tukee.

Jos pystyt pitämään mummopyöräilijää kovempaa vauhtia kevyen liikenteen väylällä, olisi kaikille mukavampaa ja turvallisempaa jos ajaisit ajoradalla. Tämä ei kuitenkaan ole sallittua jos vieressä tai edes lähellä samaan suuntaan menee kevyen liikenteen väylä.

Jonkinlainen muutos pitäisi saada nimenomaan pyöräilykulttuuruuin. Ei hidastaisi pyörällä liikkujaa paljoa, mutta kaikilla olisi mukavampaa.

Katsoin juuri harjoittelupöytäkirjasta. Ajan keskimäärin tunnin päivässä pyörällä ja vajaan tunnin kävelen koiran kanssa.
Näin ollen luulen näkeväni edustavan joukon näitä kortsupyöräilijöitä.

Aha... kiva. Entä sitten ?

Mua tympii paljon enemmän valottomat reunasta toiseen vaapuvat tavispyöräilijät jotka ovat yhtä itsekeskeisiä ja muita huomioon ottamattomia kuin suurin osa jalankulkijoista.

Onneksi minun ongelmani esiintyvät vain osin talvikaudella, jos mahdollista niin ajan polkuja ja pitkät lenkit maanteillä, näillä harvoin on mitään erityisiä yllätyksiä.

Sent from my Nexus 5X using Tapatalk

[Ilborg]

Muistaakseni tieliikennelaki sanoo että jalankulkijan pitäisi yleensä kulkea tien laidassa, eli kyseessä on suositus. Vielä enemmän mutulla tosiaan tuo sivusuunassa tehtävä liike on muita häiritsemättä, mutta en ihan satavarma ole että koskisko vain ajoneuvoja.

Hauskaa on tosiaan esimerkiksi juna-aseman lähistöllä klv:tä ajaessa kun junalta päin purkautuu häröpallo ulos ja koska jalankulkijalla ei ole mitään erityistä vaatimusta kulkea edes tien laidassa, niin melkoista pujottelua joutuu tekemään.

[Jani Mahonen]

Hetkellisesti kävelijä voi kävellä myös muualla kuin laidassa. Eli käytännössä kävelijä saa kävellä missä kohtaa vaan.

[oppes]

Olen hyvin tietoinen siitä, että jalankulkija saa "mennä miten tahtoo". Ei tartte muistuttaa. Mutta kun ihan kaikkea ei vaan pysty varomaan järkevästi. Jos jalankulkija suoraan edestäsi (oikealta) siirtyy suoraan vasemmalle eteen, tai jos jalankulkija ei reagoi mitenkään aktiiviseen soittokellolla tehtyyn varoittamiseen, niin ainoastaan jalkautumalla pyörän päältä voi estää kaikki pikatilanteet. Olen oman osani kolhuista ja kolareista saanut ja mielestäni ajelen todella varovasti & ennakoivasti. Ei näköjään piisaa. Tuon vuoksi aina joskus sitä haluaa vertaistukea ja siksipä jaoin kokemuksen.

[Premnas]

Tulee vaan jokseenkin ikävä olo kun miettii miltä tämä kaikki kuulostaa. Ihan kuin jalankulkijat olisivat jotain tahdottomia, ajattelukyvyttömiä villielukoita pomppimassa sinne tänne - ja siltä se välillä tuntuukin, ikävä kyllä. Yhtä lailla päättömästi poukkoilevat pyöräilijät tai ketkä tahansa muut hallitsemattomasti kulkevat ärsyttävät. En silti huutele kellekään, mutta koko ajan varuillaan olo tekee ajamisesta kaikkea muuta kuin rentoa. Voi kun asianlaita olisi toisin. Ihan sama mitä laissa sanotaan. Totta kai lain noudattaminen pitäisi olla lähtökohta ja sen pitäisi myös riittää ilman mitään maalaisjärkien yms. mukaan tuomista. Mutta itse ainakin olisin todella nolona jos aiheuttaisin jonkun toisen loukkaantumisen tällasella eteen pomppimisella katsomatta ympärilleni lainkaan. Ei ole kyllä tapana silloin kun harvoin kävellen olen liikkeellä.

[miw80]

Exx

Jos minun viestiäni tarkoitat, niin kyseisellä paikalla on erillinen pyörätie ja jalkakäytävä.

[rhubarb]

Jaha, onko Nassikka keksinyt uuden nikin vaiko ihan bränikkä trolli? Hylkyyn…

[-jamo-]

Itse ajan nykyään pääsääntöisesti ajoradalla vaikka pyörätie vieressä olisikin. Paljon turvallisempaa, vähemmän vaaratilanteita ja vähemmän stressiä. Ja näin talviaikaan vielä lisäbonuksena sileä asfaltti röykkyisen kelvin sijaan. Muutenkin pyrin suuntaamaan fillaroinnit sellaisiin suuntiin missä ei ole kelvejä niin voi hyvällä omalla tunnolla nautiskella ajoradasta.

[hcf]

Itse ajan nykyään pääsääntöisesti ajoradalla vaikka pyörätie vieressä olisikin.

http://yle.fi/uutiset/3-8802260

[p bonk]

On muuten hyvin jännä juttu, miten surkeasti autoilijat antavat tietä alakoululaisille, jotka odottavat pääsyä suojatielle, kun risteyksen valot eivät toimi. Tilaa rupesi tulemaan ja jarruttavien autojen nastojen rapinaa kuulumaan vasta, kun lähdin määrätietoisesti ylittämään suojatietä fillaria taluttaen (ajaen olisin ollut väistämisvelvollinen). Suora tie, näkyvyys hyvä.

[Fuuga]

http://yle.fi/uutiset/3-8802260

Taas huvittava kirjoitus. Ensin sanotaan, ettei turvallisuusnäkökohdasta saa pyöräillä ajoradalla ja seuraavassa kappaleessa sitten lainataan lakitekstiä, jossa se nimenomaan mahdollistetaan...

[hcf]

Taas huvittava kirjoitus. Ensin sanotaan, ettei turvallisuusnäkökohdasta saa pyöräillä ajoradalla ja seuraavassa kappaleessa sitten lainataan lakitekstiä, jossa se nimenomaan mahdollistetaan...

Käsitän sen niin että jos on menossa vaikka kotia joka on tienvarrella oikealla puolen ja pyörätie menee vasemmalla niin saa lyhyen matkaa siirtyä ajoradalla. Hölmähän se olis jos joutus ojan yli hyppimään jos ei satu olemaan pyörätieltä liittymää kohdalla

[Fuuga]

Kukin käsittää miten käsittää. Itselläni on peräkärryn kanssa aamuisin reitti, jossa vasemman puolen kelviä pitkin joutuisin ylittämään risteyksiä, joissa rekat ajelee miten sattuu, ja vielä lopuksi joutuisin kuitenkin ylittämään ajoradan vasemmalta oikealle, koska kelvi loppuu ja 200 m pätkä on pelkkää ajorataa ennen kuin kelvi taas jatkuu. Joten risteysvaarojen (rekkojen näkemäesteiden takia) ja tuon ylityksen takia on turvallisempi ajaa se koko 1 km ajorataa.

[Grandi66]

Kvl nopeusrajoitus on sama kuin viereisen tien nopeusrajoitus.

yrittäjä itse
fillari10.blogspot.fi

[mhelander]

Kvl nopeusrajoitus on sama kuin viereisen tien nopeusrajoitus.

Ja juuri siksi muille kevarin käyttäjille tulee "yllätyksenä" jos satut fillaroimaan 30-40 vauhtia, ja ajorataa käyttäville vielä suurempi yllätys kun väistämisvelvollisina kohtaavat tällaisen fillaroijan.

Huolimatta trollista omaa työmatkaa ajan kevareilla maasturillakin 30+ nopeuksia, myös talvella, ja näitä "yllätettyjä" piisaa huolimatta hyvistä etu- ja takavaloista, heijastimista ja näkyvistä kamppeista.

Sent from my Nexus 5X using Tapatalk

[Ilborg]

Tuo laki on kyllä tulkinnanvarainen, vaikkakin etenkin ajoradan oikealla puolella olevan pyörätien kannalta jopa puutteellinen. Otetaanpa kauniaisista esimerkki: tästä seuraavaan suojatiehen on laitettu työmaan tkia tuo pyörä- ja kävelytie poikki, eli "kevyt liikenne" joutuu suoraan jatkaessa periaatteessa vaihtamaan ajoradan puolelta toiselle kaksi kertaa. Rikon lakia siirtyessäni ajoradan puolelle mäen yläpäässä, paikassa jossa on kaikkein turvallisin siirtyä ajoradalle kun taakse näkee hyvin ja pyöräilijän kannalta se on saumatonta tiputtautua ajoradalle kun ei ole välissä mitään roskaa. Tuossa paikasssa voi toki olla montaa mieltä että kuinka älyvapaata oikeasti on ollut edes sallia tuon tien katkaisu sen sijaan että olisi velvoitettu siirtämään ajorataa vaikka tuon keskikaistaleen verran sivuun jotta jonkinlainen väylä säilyy.

Suurpellossa (vai henttaalla) on joku uusi päiväkoti, jonka eteen on rakennettu korttelin matkalle klv. Joskus jengi valittaa että pyöräilijät poukkoilee ajoradan ja pyörätien välilä miten sattuu, niin mitenhän tuossa paikassa pitäisi suhtautua kun tuota tietä taitaa olla hieman vajaa sata metriä. Pyöräilijälle tuo pätkä on lähinnä kiusantekoa, koska ajamalla ajoradalla olet yhteen suuntaan kriminaali, mutta pyörätietä käyttäessä taas muutut väistämisvelvolliseksi kun klv loppuu ennen alkuaan. En ole tosin jaksanut edes käyttää tuota väylää jossa ainoa järkevä kyltti olisi jalkakäytävän merkki.

Tänään firman parkkihallissa kyllä huomasi että miksi autoilijoilla on tällä säällä monesti vaikeuksia nähdä oikeastaan yhtään mitään.... monetkaan ei olleet putsanneet esimerkiksi sivuikkunoitaan lainkaan. Aika typerää jos ajaa kolarin vain sen takia että ei jaksanut putsata ikkunoita.

[Ilborg]

Ja juuri siksi muille kevarin käyttäjille tulee "yllätyksenä" jos satut fillaroimaan 30-40 vauhtia, ja ajorataa käyttäville vielä suurempi yllätys kun väistämisvelvollisina kohtaavat tällaisen fillaroijan.

Huolimatta trollista omaa työmatkaa ajan kevareilla maasturillakin 30+ nopeuksia, myös talvella, ja näitä "yllätettyjä" piisaa huolimatta hyvistä etu- ja takavaloista, heijastimista ja näkyvistä kamppeista.

Sent from my Nexus 5X using Tapatalk

Milloin fillaristi on tientuke 30km/h rajoitusalueella ja milloin tullaan "kuutta kymppiä" nurkan takaa.... Väistämissääntö on tosiaan hölmö kun yksi ajoneuvo on poikkeus suojatiellä mutta ajoradalla ei, jolloin osalla saattaa mennä säännöt sekaisin.

[Mohkku]

Puheet milloin tien tukkeena ja milloin huimaa nopeutta kaahaavasta pyöräilijästä ovat kai jokin primitiivireaktio, jossa yritetään syyllistää vastapuolta, vaikka järkevä tienkäyttäjä alkaisi miettiä oman ajotavan hyvyyttä ja sitä, mitä kaikkea jää huomioimatta.

Kukin käsittää miten käsittää. Itselläni on peräkärryn kanssa aamuisin reitti, jossa vasemman puolen kelviä pitkin joutuisin ylittämään risteyksiä, joissa rekat ajelee miten sattuu, ja vielä lopuksi joutuisin kuitenkin ylittämään ajoradan vasemmalta oikealle, koska kelvi loppuu ja 200 m pätkä on pelkkää ajorataa ennen kuin kelvi taas jatkuu. Joten risteysvaarojen (rekkojen näkemäesteiden takia) ja tuon ylityksen takia on turvallisempi ajaa se koko 1 km ajorataa.

Tuskin tulee ongelmia poliisin kanssa, jos joutuu heillä reitinvalintaa perustelemaan. Joskus on käynyt mielessä sekin, millaiselta alueelta tienkäyttäjän oletetaan liikennemerkit havaitsevan. Monesti ajoradan ja klv:n välissä on vihrerkaista ja jos ajorataa pitkin saapuu paikalle, jossa alkaa klv ajoradan vasemmalla puolella. Edellytetäänkö tällöin, että ajoradan vasemmalla puolella viherkaistan takana olevan pyörätien / yhdistetyn väylän merkin havaitsee? Ajoradalla merkit pitää olla paria poikkeusta lukuunottamatta vähintään tien oikeassa reunassa, mutta ajorataa ajavan pyöräilijän siis pitäisi tämän ohjeen vastaisesti sijoitettu merkki havaita, jotta voi siirtyä alkavalle klv:lle. Ellei merkkiä ole, kyse on jalkakäytävästä.