Nimenomaan vahvassa ja kestävässä kiekossa, jossa on riittävän jäykkä kehä ja ohennetut pinnat tasaisen kireällä, on se melkolailla suoraa vetoa? Tähän ainakin pyritään, sillä pinnakiekon rakenteen vahvuus perustuu siihen, että jännitetyn pinnan venymä ei normaaleissa ajotilanteissa ikinä katoa kokonaan.

Tavallinen ajonaikainen kuormitus pinnalle syntyy, kun kehä painuu maata vasten hieman kasaan (suuruusluokka millin kymmenyksiä). Tuossa tilanteessa maata vasten olevat pinnat menettävät jännitystään kun etäisyys kehästä napaan pienenee, ja se on päällä olevasta massasta, kehän jäykkyydestä ja pinnojen venymästä kiinni, että kuinka pieneksi jännitys laskee. Vahvassa kiekossa se kuitenkin aina säilyy, ja kääntäen moni kiekko tarvitsee rihtausta juuri siksi, että jännitys ei säily. Jos pinnassa ei ole jännitystä, pääsee nippeli vähitellen pyörimään auki ja kiekosta tulee kiero.

Esim. se keppi pinnojen väliin onkin sitten ainoa tilanne, jossa pinnan jännitys merkittävästi nousee ajossa. Kuormattuna muiden kuin maata vasten olevien pinnojen jännitys nousee marginaalisesti, tai ristiinpuolatussa kiekossa napaan kohdistuva vääntö (ketju, levyjarrut) kiristää "vetäviä" pinnoja, mutta tuo jakautuu niin monelle pinnalle, että se on aika marginaalista. Samaten jos kiekkoon tulee sivuttaissuuntaisia voimia (näitä on aika vaikea kaksipyöräisellä tuottaa ajossa), lähinnä siinäkin kehä taipuu maata vasten, mutta pinnojen jännitys pitää kehän aika hyvin paikallaan ja nippelit paikallaan kehässä.