Jäsen
^Urheilija, jolle harjoittelua +400 h/v ? Vai kuntoilija joka menee töihin fillarilla ja käy satunaisesti ajelemassa, yhteensä +400 h/v ? Tietenkään pelkkä fillarin päällä istuminen ei riitä, vaikka sitä tekisi 1000 h/v, mutta mikäli kutsuu itseään urheilijaksi ja käyttää urheiluun 400 h/v, muun arkiliikkumisen lisäksi, niin suosittelen hommaamaan lisenssin ja lähtemään mukaan kisoihin
Vakiovieras
Kuten sanoin vaihtelevaa kuntoilua eli tuo ensimmäinen. Urheilusta ei ole kysymys.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Veteraani
Mutta eikös tämä määräpainotus ole suomalaisen kestävyysvalmennuksen kulmakiviä edelleenkin? Tai ainakin viimeksi suomalaisten urheilijoiden kanssa tekemisissä ollessani noin 10-vuotta sitten määräpainotus oli voimissaan. Pohjois-Amerikkalaiseen valmennukseen verrattuna tehoharjoittelu on punapäisen lapsipuolen roolissa...noin kärjistäen.Alkujaan tämän lähetti Mattia
Määrästä. Viimeksi harjoitellessani tähtäsin Loka-Maaliskuussa 400 tuntiin. Vuositasolla tunnit olivat vuodesta riippuen 700-800 tuntia. Paremmin kestävyysurheiluun sopiva henkilö varmasti pääsisi samalla määrällä ihan hyvälle tasolle. Koukkupolven terveysliikunta jää 300-350 tuntiin + salijumppa ~50 tuntia Loka-Huhtikuussa ja en olisi kovin tyytyväinen jos ehtisin treenaamaan vain 200-250 tuntia vuodessa.
6.7 WTF/kg
Jäsen
^Kyllä, kyllä. Määrää painotetaan, mutta määrän määrite
1000 h/v on noussut esiin useaan kertaan, kun keskusteltu riittävästä määrästä kansainväliselle tasolle pyrkivän urheilijan harjoittelussa. Omat "kannukseni" olen hankkinut hiihtovalmentajana, mutta samat lainalaisuudet toimivat kaikissa kestävyyslajeissa. Olkoon sitten kyseessä cavendish-sprintteri tai martin-temposika, niin päiväkirjasta pitää löytyä riittävästi merkintöjä, mikäli aikoo kamppailla omalla parhaalla tasollaan.
En tietenkään väitä, että pelkällä määrällä aukeaa tie taivaisiin, vaan ennemminkin "isoihin tunneihin mahtuu enemmän tehotunteja". Pohjaa on hakattava, että on kapasiteettia kehittyä kovista treeneistä.
Moottoriturpa
Tämä valaisee aloittelijalle paljon. Eli kun pohjat ovat kunnossa, niin voit harjoitella enemmän kovaa, koska kroppa palautuu niistä.
Ja tästä tulee se vauhti kilpailuun...
Jäsen
Hyvinkin karkeasti, hyvinkin noin.
Veteraani
En usko, että "huippuvuosien" "kunnossa" pysyisin nykyisessä Suomen elitessä edes jonon jatkona jos matkalla olisi minkäänlaista nyppylää tai sivutuulta. Nykykunnossa 2 kategoria olisi varmasti riittävän haastava kun viime vuonna ajoin kesälomalla Tahkon 60 km ja pääjoukko katosi horisonttiin Kinahmilla. Ilman rengasrikkoakin olisi tullut varmaan puoli tuntia turpaan, eli ei mun tarvii omalla kunnolla tai treenillä keulia ja vanhoja tuloksia ei ole.
6.7 WTF/kg
Jäsen
^Yksi lahjakkuuden osa-alue ollu kuitenkin kunnossa, eli sitkeys lähteä ulos. Muualla sitten ehkä pientä hiomista
Jäsen
Lueskelin tätä ketjua pikkusen taaksepäin. Hymy tuli melko monesti suupieleen. Monia kohtuullisen kiistanalaisia metodeja/ yksityiskohtia hehkutettu pitkin matkaa. Toki valtaosin hiton hyvää pohdittavaa, mutta toivon lähdekritiikkiä lukijoilta.
Moottoriturpa
Samaa on toitottanut fyssarikouluja käynyt puoliso. Suositellut kirjojen lukemista ja kursseilla käyntiä. Mutta tuskinpa kukaan nyt foorumijuttuja kovinkaan tosina ottaa, ilman että tarkistaa tarinaa ja kirjoittajan taustoja tarkemmin.
Mutta eikös sama juttu päde myös personal trainereihin? Vähän veikkaan, että moni pätevän kuuloinen ohjeiden kirjoittaja onkin sellainen. Hyvin puhuvaa traineria uskotaan varmasti helpommin mitä foorumeita.
Jäsen
Jotenkin välillä tuntunut, että tämä foorumi on kuitenkin suomalaisen pyöräilyn virallinen tiedotus- ja ohjeistuskanava. Kun koko lajin parissa touhuaminen on todellista amatöörien puuhastelua, niin pahoin pelkään, että myös harhoitusvinkkejä haetaan täältä.
Osaa niin ottaa kantaa "personal trainereihin", mutta uskoisin että harva sellaiseksi itseään kutsuva ihan höpöjä puhuu. Ei kuulu oikein suomalaisuuteen korostaa itseään, varsinkin, jossei usko olevansa oikeasti asialla. Myöskin uskon, mikäli joku moiselta apuja lähtee hakemaan, niin taso on vielä niin alhainen, ettei traineri voi niin isoa virhettä tehdä, etteikö tulevaisuudessa oikea valmentaja niitä voisi korjata
Jäsen
Tulee mieleen omakohtainen kokemus oikeasta valmentajasta. Yläasteella oli voimistelun open sijaisena joku "vanha ukko". Ohjelmassa oli juoksulenkki. Ehdin ottaa pari askelta, kun takaa kuului:"taidat olla kilpaurheilija, korjataanpa vähän juoksutekniikkaa...". Ja ohjeet olivat yksinkertaisia ja poistivat ongelmat, joita en itse ollut edes vielä huomannut. Kotona kun kerroin asiasta, isä totesi, että sehän oli Kalervo Af Ursin, parasta uskoa mitä hän sanoo.
Jäsen
Nii joo. Täähä se oli
http://yle.fi/urheilu/3-9258067
Jäsen
Tästä kirjasta voi imeä itseensä hiihtoreenioppia , huomasin uutisen kirjan julkaisusta kestävyysurheilu.fi-sivulla.
Vakiovieras
Kun tässä on nyt ollut jotain puhetta treenitunneista, niin tosiaan. Onko ne urheilijan, tavoitteellisen sellaisen, treenitunteja, jotka tulevat muun elämän päälle, vai kuntoliikkujan, jonka laskuissa on ne jokapäiväiset työmatkapyöräilyt jne. Kun tähän lisää sen, miten ne tunnit lasketaan, niin kappas, joku voi treenata omien sanojen mukaan 600h vuodessa, kun toinen samat treenit tehneenä voisi sanoa treenanneensa 400h vuodessa. Joku voi siis sanoa esim. viettäneensä kuntosalilla tunnin, kun toinen on myös viettänyt tunnin salilla, josta treeniä tosin oli vain 30min ajan muu oli jotain muuta kuin painojen nostoa tms.
Lisäksi kun ottaa huomioon, että kun kahdella ihmisellä samalla treenimäärällä on tavoitteena sama kisa, niin miten se painotus ja jaksotus on mennyt. Treenaako toinen 6kk vuodessa täysillä, ja lorvailee toiset puolivuotta, vai onko sitä kuntoa ainakin ylläpidetty kisakauden jälkeen ja lähdetty progressiivisesti nostamaan määriä ja tehoja kohti kisoja, jolloin kunto olisi optimaalinen juuri siinä yhdessä kisassa.
Moottoriturpa
Kai sen työmatkankin voi ajaa monella tapaa. Itselläni keskysyke on yleensä 140-160 välillä ja kun työaika on muutenkin lähes täysin päätettävissä, niin paluumatkaa voi pidentää, kunhan ehtii tenavaa hakemaan tarhasta. Jos tässä alkaa jossain vaiheessa treenaamaan enemmän tavoitteellisesti, niin ajattelin kyllä hyödyntää tämänkin ajan. 30min-2h välillä ajalliset vaihtelut työmatkoilla.
Veteraani
Spica, se on totta että treenitunnit voivat muodostua ihmisten saldoihin monella tapaa. Ne tunnit, jotka aiheuttavat harjoitusärsykkeen suhteessa nykykuntoon ja lajin tai asetettujen tavoitteiden vaatimuksiin, merkitsevät.
Vakiovieras
Tuo (yllä) on hyvin muotoiltu. Mistä keho tietää, että kyse on "arkiliikunnasta", jos työmatkaan kuuluu mäki-intervallisetti tai 2h PK-tehoista ajamista?
Sent from my iPhone using Tapatalk
Vakiovieras
Tietysti näin on, joissain tapauksissa. Hyvin usein vain se menee siihen, että työmatkaa ei pystytä tekemään optimaalisella tavalla, tai jos se on suunntieltu, siinä ei häiriötekijöistä johtuen aina pystytä viemään läpi suunnitellusti. Mutta parasta se on toki, jos pystyy tämän hyödyntämään hyvin.
Veteraani
Joo tuo on aika keskeistä eli siitä voidaan päätellä että työmatkat soveltuvat johonkin kohtaan harjoitusvuotta tai -jaksoa. Jos ne alkavat häiritä kulloisenakin ajankohtana esissä olevia pääharjoitteita, ollaan vähän kivillä. Eli tässä nähdään se perusasetelma, että kun ollaan lapsia, aloittelijoita tai tarpeeksi huonossa hapessa, lähes kaikki liikunta parantaa yleisTERVEYTTÄ tai YLEISkuntoa. Sitten kun ollaan aikuisia, kokeneita urheilijoita ja/tai kovassa tikissä alkaa ärsykkeiden laadun ja määrän optimointi merkkaamaan enemmän. Reagointi yleiskehittäviin on erilaista lapsena ja nuorena kuin aikuisena tai seniorina. Kaikkea ei voi ottaa kiinni aikuisena.
Aktiivijäsen
Näin on kovin helppo sanoa. Koska kyseessä perusteet osio, niin kiinnostaa, mitkä ja miksi on potaskaa ?. saadaan hyvää keskustelua jatkossakin.
Aktiivijäsen
Näin on kovin helppo sanoa. Koska kyseessä perusteet osio, niin kiinnostaa, mitkä ja miksi on potaskaa ?. saadaan hyvää keskustelua jatkossakin.
Jäsen
Kuinka moni oikeasti, noin yli päätään, tai tämän palstan puitteissa tarttee ja/tai pystyy tekemään tuon 1000h/vuosi.
Muutaman oikeasti meritoituneen kestävyysurheilijan kirjan lukeneena, ja muutamista kirjoista viittaukset kymmeniin muihin, niin sanoisin että tuntimäärät on ihan bogus. Se mikä noilla hlöillä on yhteistä että annetaan rasitusta niin paljon kuin kroppa ottaa vastaan, ja tietysti 'pakolliset' ylitreenaamiset. Kun lisätään Frielin, liekkö oma, viisaus että oikea määrä treeniä on pienin määrä mikä tuo kehitystä, on rajat treenimäärille luotu.
Tuossa boheemia hippiliike-lukemista.
http://www.kestavyysurheilu.fi/tuote...tus-urheilussa
Vakiovieras
Pureudutaanpas tuntien sijaan vaikka siihen mitä pitäis tehdä, minkälaisia treenejä per/viikko, viikkojen rytmitys yms. Jätetään kestot pois niin ei tule kinaa määristä, Jokainen voi sitten sovittaa kestot omaan tilanteeseen sopivaksi. Aloitetaan vaikka jakamalla treenit karkeasti näin, PK1, PK2, VK1, VK2, MK. Lisäksi kuntopiirit, puntti yms muut oheisharjoitteet lajin mukaan. Onhan näitä ohjelmarunkoja lehdet täynnä mutta kai niistä voi silti keskustella
Yligentlemanni
Tuo buhvalon ja Aution näkemys on ihan totta. Lisäisin vielä, että musiikin kuuntelu kaikilla lenkeillä eristää mielen kehosta. Itseään ei opi kuuntelemaan. Tietenkin joissakin tilanteissa pieni musiikilla buustaaminen on ihan ok. Kestävyysurheilussa harvoin käytetään psyykkistä valmentajaa vaikka se olisi monessa tilanteessa hyväksi.
Jos et aja et voi ottaa!
Palstajyrä
Tarttis tietää kuinka paljon harjoittelee, sen jälkeen sitä jakoa voi miettiä...Pureudutaanpas tuntien sijaan vaikka siihen mitä pitäis tehdä, minkälaisia treenejä per/viikko, viikkojen rytmitys yms. Jätetään kestot pois niin ei tule kinaa määristä, Jokainen voi sitten sovittaa kestot omaan tilanteeseen sopivaksi. Aloitetaan vaikka jakamalla treenit karkeasti näin, PK1, PK2, VK1, VK2, MK. Lisäksi kuntopiirit, puntti yms muut oheisharjoitteet lajin mukaan. Onhan näitä ohjelmarunkoja lehdet täynnä mutta kai niistä voi silti keskustella
Vakiovieras
Norjalaisten kestävyysharjoittelua on kuvatttu täällä: http://usetu.htmww.sportsci.org/2009/ss.htm
Tulokset eivät tietenkään ole suoraan rinnastettavissa meihin tavantallaajiin, mutta on mielekiintoista, miten Knut Anders Fostervoldin ja Øystein Syltan maksimaaliset suorituskyvyt paranivat, kun he tekivät vähemmän MK-treeniä (mutta paljon enemmän pk1-treeniä). Ts he eivät edes noudattaneet täällä aiemmin mainittua teesiä "kun treenaa hiljempaa, jaksaa vetää kovat treenit kovempaa".
Palstajyrä
En jaksa lukea prujua, mutta vakioveikkaan - voimatasot ja hapenottokyky treenattu aikaisemmin sen verran korkealle, että pk1-treeniä painottamalla energia-aineenvaihdunnan hyötysuhde kasvoi ja kokonaissuorituskyky kehittyi, kasvattaen myös sitä maksimia.
"Jaffan juon useimmiten suoraan pullosta." - palstapersoona 16.01.15
Vakiovieras
Tuossa artikkelissa ei paljoa pohdittu, mistä ilmiö johtuu vaan vain kuvattiin se. Mutta oletuksesi voi hyvin osua oikeaan, Fostervoldista sanotaan suoraan: "His absolute VO2max in 2005 was equal to the highest ever measured in a Norwegianathlete." Suurin osa treeneistä tehdään zonella 1. Riippuu vähän mitä mittaria käyttää, mutta ainakin lakaateilla katsottuna tuo kattaisi minulla koko pk-alueen. Zonet 2 ja 3 olisivat sitten vk1 js vk2. Toisaalta kirjoitavat että zone 3 vastaisi kolmiportaisen jaottelun zonea 2, joka on kynnysten välinen alue.
Aktiivijäsen
Toisaalta vakaasti otettava valmennuskirjallisuus ja koulutukset sisältävät paljon "totuuksia", jotka ovat ilman tutkimuksellista näyttöä olevia mielikuvia, kansanperinnettä ja muuta mutua. Yleisesti hyväksytty metodi tai yksityiskohta ei takaa, että se olisi vaikuttavuudeltaan muita metodeja parempi. Lähdekritiikkiä tarvitaan näissäkin.
Jos tiedepuoli kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan Anni Vanhatalon julkaisuihin. Kovan luokan tiedeura kehittymässä. Seuraan mielenkiinnolla.
http://sshs.exeter.ac.uk/staff/index...Anni_Vanhatalo
Sent from my iPad using Tapatalk
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit