Kestävyysurheilun perusteet

[Zorbuli]

No jotta nyt pysytään siinä mitä ajoin takaa niin jätetään nuo harjoitustunneilla jaarittelut pois sekä tehdään selväksi se että takana on pari vuosikymmentä aktiivista kilpaurheilua joten tuollaiset jaarittelut määristä ja lehdistä voi jättää pois (menee vähän hukkaan). Haen siis tällä vain hyvää keskustelua siitä minkälaisia harjoituksia tässä tilanteessa kannattaisi tehdä jotta kisavauhti paranee. CamoN kommentti oli fiksu ja perusteltu. Kevyet lenkit eivät ole olleet liian kovia, sen tiedän varmuudella.

[paaton]

No jotta nyt pysytään siinä mitä ajoin takaa niin jätetään nuo harjoitustunneilla jaarittelut pois sekä tehdään selväksi se että takana on pari vuosikymmentä aktiivista kilpaurheilua joten tuollaiset jaarittelut määristä ja lehdistä voi jättää pois (menee vähän hukkaan). Haen siis tällä vain hyvää keskustelua siitä minkälaisia harjoituksia tässä tilanteessa kannattaisi tehdä jotta kisavauhti paranee. CamoN kommentti oli fiksu ja perusteltu. Kevyet lenkit eivät ole olleet liian kovia, sen tiedän varmuudella.

Oikea asenne ottaa vastaan palautetta.

Ehkäpä se testin tekijäkin tarkoitti PK-lenkin lisäämisellä nimenomaan sitä, ettei treeniä vaan ole riittävästi.
200h vuodessa on vähän pelkkään kuntolenkkeilyynkin.

[UKP]

Mistä riippuu se, että kuinka hiljaa tai kovaa peruskestävyyttä kannattaa harjoitella? Kovalla ja hiljalla tarkoitan, että harjoitellaan lähellä aerobista kynnystä tai selvästi alempana. Esim. tuosta Roposen videostahan käy ilmi, että peruskestävyyslenkit saatetaan harjoitella reilusti (yli 40 lyöntiä) alle aerobisen kynnyksen eli todella hissukseen. Voiko peruskestävyyttä harjoitella liian hiljaa? Jos vaikka otetaan esimerkkinä Roposen valmennettava, jolla on aerobinen kynnys 160-165 ja hän tekee viiden tunnin lenkin 110 keskisykkeellä. Onko hukkaan heitettyä aikaa vai hyvä PK-lenkki?

[Spica]

UKP: Kyse on siitä, mitä sen lisäksi tehdään. Yksinään melkein sanoisin, että hukkaan heitettyä aikaa siihen nähden, mihin tähdätään. Se on hyvä PK-lenkki tietyssä vaiheessa kautta, tietyssä jaksossa tietyn muun ohjelman seassa. Ei ympäri vuoden tietenkään tuollaista ohjelmaa vedetä. Sopii varmasti hyvin yhteen niiden tehomäärien ja tehojen intesiteettien kanssa, joita ritu ja mattikin vetää tässä vaiheessa kautta/on vetänyt.

[OJ]

No jotta nyt pysytään siinä mitä ajoin takaa niin jätetään nuo harjoitustunneilla jaarittelut pois sekä tehdään selväksi se että takana on pari vuosikymmentä aktiivista kilpaurheilua joten tuollaiset jaarittelut määristä ja lehdistä voi jättää pois (menee vähän hukkaan). Haen siis tällä vain hyvää keskustelua siitä minkälaisia harjoituksia tässä tilanteessa kannattaisi tehdä jotta kisavauhti paranee. CamoN kommentti oli fiksu ja perusteltu. Kevyet lenkit eivät ole olleet liian kovia, sen tiedän varmuudella.

Miten olet treenannut aikaisempina vuosikymmenina? Samalla tavalla ja maaralla vai oletko tehnyt jotain erilailla?
Missa vaiheessa kisoissa loppuu kulku? Onko ongelmana bonkkaaminen, onko perusvauhti liian hapottavaa vai missa hitsaa kiinni?
Vaikka et haluakaan puhua harjoitustunneista, niin 200-250 tuntia paaosin PK1-2 treenia ei kylla valitettavasti riita yhtaan mihinkaan. Edes mina en yrita sinnitella noin pienilla maarilla vaikka olemattomilla aikaresursseilla kikkailenkin.
Testiasemien perusneuvo taitaa olla "lisaa PK:ta"

[CamoN]

Testiasemien perusneuvo taitaa olla "lisaa PK:ta"

Testiasemien pitäjät taitaa olla ensisijaisesti kiinnostuneita elimistön energia-aineenvaihdunnasta, kun testidatakin pohjaa vahvasti energia-aineenvaihdunnan muuttujiin. PK:ta lisäämällä energia-aineenvaihdunnan kokonaistaloudellisuus kasvaa, joka on valtavan hyvä juttu. Mutta se on tietysti aivan eri asia, onko se hyvä juttu harjoittelun tavoitteiden tai kilpailullisten tavoitteiden kanssa.

[Zorbuli]

Miten olet treenannut aikaisempina vuosikymmenina? Samalla tavalla ja maaralla vai oletko tehnyt jotain erilailla?
Missa vaiheessa kisoissa loppuu kulku? Onko ongelmana bonkkaaminen, onko perusvauhti liian hapottavaa vai missa hitsaa kiinni?
Vaikka et haluakaan puhua harjoitustunneista, niin 200-250 tuntia paaosin PK1-2 treenia ei kylla valitettavasti riita yhtaan mihinkaan. Edes mina en yrita sinnitella noin pienilla maarilla vaikka olemattomilla aikaresursseilla kikkailenkin.
Testiasemien perusneuvo taitaa olla "lisaa PK:ta"

Kyse ei ehkä ole siitä että kulku loppuisi missään vaiheessa. Samaa vauhtia jaksaa ylläpitää riittävän pitkään, toki välillä tulee sellaisia tilanteita eteen kun porukka letkassa hajoaa ja ei vain pysty vastaamaan vauhtiin vakkei vauhdin lisäys ole suuri, sykkeet voivat silti olla itselle ihan maltilliset eli tämän tyyppisiä "hyytymisiä" joskus tapahtuu, kertooko se sitten siitä että peruskunto pettää pitkissä suorituksissa. Kun vauhtireserviä olisi enemmän niin näissä tilanteissa voisi olla paremminkin se aloitteen tekijä eikä roikkuja. Nyt vain tuntuu että kone ei aina riitä näihin irtiottoihin.
Treeni on noudattanut viimeiset 7 vuotta aika samaa kaavaa ja samoja määriä. Sillä erolla että nyt 2 kesää on mukana ollut pyöräily. Aiemmin kesäharjoittelu oli olematonta mutta nyt kesäisin tulee aiempaan nähden paljon pk-treeniä. Nämä 7 vuotta ovat olleet kehittäviä joka vuosi ja kehitystä on tapahtunut. Viime talven jälkeen päätin että jotain pitää tehdä jotta kehitys ei pysähdy. Harppaukset ovat siis pienentyneet ja tähän kiinnitin viime keväänä huomiota. Näitä yllämainittuja "hyytymisiä" oli viime talvena aiempaa useammin. Vauhti on siis kasvanut edellisvuodesta, mutta kävikö niin että vaikka vauhtia löytyy niin peruskestävyys ei sitä kestä riittävän pitkään. Eli jos vauhtia pitää saada ylös niin pk:ta on vahvistettava jotta se kestää enemmän tehotreeniä millä virittää jo olemassa olevaa konetta kisavauhtiin. Testi kun osoitti että tehoalueella on laajuutta ja potentiaalia.

[Markku Silvenius]

Kaivelin arkistoja..Löytyi yksi Jarmo Punkkisen tekemä harjoitusohjelma massahiihtoihin valmistautumiseen tyyliin viimeiset kymmenkunta viikkoa. Harjoitusmäärä 2* kolmen viikon syklille noin 53h. Sehän siis vuosivauhtia noi 420h ja tuossa vaiheessa isommat määrät lienee paukuteltu.

[nikib]

Kyse ei ehkä ole siitä että kulku loppuisi missään vaiheessa. Samaa vauhtia jaksaa ylläpitää riittävän pitkään, toki välillä tulee sellaisia tilanteita eteen kun porukka letkassa hajoaa ja ei vain pysty vastaamaan vauhtiin vakkei vauhdin lisäys ole suuri, sykkeet voivat silti olla itselle ihan maltilliset eli tämän tyyppisiä "hyytymisiä" joskus tapahtuu, kertooko se sitten siitä että peruskunto pettää pitkissä suorituksissa. Kun vauhtireserviä olisi enemmän niin näissä tilanteissa voisi olla paremminkin se aloitteen tekijä eikä roikkuja. Nyt vain tuntuu että kone ei aina riitä näihin irtiottoihin.
Treeni on noudattanut viimeiset 7 vuotta aika samaa kaavaa ja samoja määriä. Sillä erolla että nyt 2 kesää on mukana ollut pyöräily. Aiemmin kesäharjoittelu oli olematonta mutta nyt kesäisin tulee aiempaan nähden paljon pk-treeniä. Nämä 7 vuotta ovat olleet kehittäviä joka vuosi ja kehitystä on tapahtunut. Viime talven jälkeen päätin että jotain pitää tehdä jotta kehitys ei pysähdy. Harppaukset ovat siis pienentyneet ja tähän kiinnitin viime keväänä huomiota. Näitä yllämainittuja "hyytymisiä" oli viime talvena aiempaa useammin. Vauhti on siis kasvanut edellisvuodesta, mutta kävikö niin että vaikka vauhtia löytyy niin peruskestävyys ei sitä kestä riittävän pitkään. Eli jos vauhtia pitää saada ylös niin pk:ta on vahvistettava jotta se kestää enemmän tehotreeniä millä virittää jo olemassa olevaa konetta kisavauhtiin. Testi kun osoitti että tehoalueella on laajuutta ja potentiaalia.

Treenaa enemmän ja kovempaa. Eikö seitsemässä vuodessa pitäisi olla jo kansallisella huipulla?

[Spica]

Kyse ei ehkä ole siitä että kulku loppuisi missään vaiheessa. Samaa vauhtia jaksaa ylläpitää riittävän pitkään, toki välillä tulee sellaisia tilanteita eteen kun porukka letkassa hajoaa ja ei vain pysty vastaamaan vauhtiin vakkei vauhdin lisäys ole suuri, sykkeet voivat silti olla itselle ihan maltilliset eli tämän tyyppisiä "hyytymisiä" joskus tapahtuu, kertooko se sitten siitä että peruskunto pettää pitkissä suorituksissa. Kun vauhtireserviä olisi enemmän niin näissä tilanteissa voisi olla paremminkin se aloitteen tekijä eikä roikkuja. Nyt vain tuntuu että kone ei aina riitä näihin irtiottoihin.
Treeni on noudattanut viimeiset 7 vuotta aika samaa kaavaa ja samoja määriä. Sillä erolla että nyt 2 kesää on mukana ollut pyöräily. Aiemmin kesäharjoittelu oli olematonta mutta nyt kesäisin tulee aiempaan nähden paljon pk-treeniä. Nämä 7 vuotta ovat olleet kehittäviä joka vuosi ja kehitystä on tapahtunut. Viime talven jälkeen päätin että jotain pitää tehdä jotta kehitys ei pysähdy. Harppaukset ovat siis pienentyneet ja tähän kiinnitin viime keväänä huomiota. Näitä yllämainittuja "hyytymisiä" oli viime talvena aiempaa useammin. Vauhti on siis kasvanut edellisvuodesta, mutta kävikö niin että vaikka vauhtia löytyy niin peruskestävyys ei sitä kestä riittävän pitkään. Eli jos vauhtia pitää saada ylös niin pk:ta on vahvistettava jotta se kestää enemmän tehotreeniä millä virittää jo olemassa olevaa konetta kisavauhtiin. Testi kun osoitti että tehoalueella on laajuutta ja potentiaalia.

Kyllä tämä viittaa minusta siihen, että peruskunto loppuu kesken. Jos siis sykkeet on maltilliset, ja veto ei riitä, silloin koneisto ei vaan jaksa, peruskunto pettää. Lopussa toki on varmaan pelivaraa, kuten niin monella esim. 4h maratoonarilla, jotka ovatkin menneet koko matkan pk-alueella, kun ei kestävyys riitä mennä kovempaa sitä 41,5km alkuosuutta kuitenkaan.
Jos 7 v on menty noin 250h treenillä, tai oikeastaan vähemmällä, jos viime kesänä treenasit myös kesällä "paljon pk:ta", niin kyllä se suurin kehitys vaan yksinkertaisesti tulee siitä, että alat tekemään niitä 2h+ viikottaisia pitkiä lenkkejä, talvella hiihtäen, kesällä/sulan maan aikaan pyörällä, mielellään toki pidempiäkin jos vaan aika riittää.
Kehitys loppuu kyllä vaikka keneltä, jos ei muutosta treeneissä tapahdu, keho adaptoituu. Taitaa itselläkin joku vuosi loppua vielä kehitys, jos ei määriä nosta, nyt ne on vielä melko maltilliset n. 600h vuodessa. Tähän asti kehitys tullut kuitenkin sillä, että tehoa on pystynyt vuosi vuodelta nostamaan vähän kovemmaksi, kun kroppa alkaa kestää sitä. Mutta ilman pk:n lisäystä, stoppi tulee pikapuoliin...

[Zorbuli]

Jep, Tuon pyöräilyn olen ottanut ohjelmaan juuri siitä syystä että kesät ovat menneet vähän läskiksi kun ei tuo jalkalenkki ole se mieluinen harjoitusmuoto. Tänä kesänä tuli ennätysmäärä pitkää +2h lenkkiä matalilla tehoilla, vaikka harjoitusmäärä ei ole juuri kasvanut niin ainakin ne tehdyt tunnit on pyritty tekemään oikeanlaisena. Toivon sen edes hiukan näkyvän talven mittaan. Hyvin kuvaavaa harjoittelussa on ollut se että tammi-huhtikuussa tulee se 100h treeniä/kisoja ja yleensä huhtikuussa on ollut vähän takki tyhjä. Pyöräilyllä olen hakenut jatkuvuutta ympärivuotiseen harjoitteluun. Talven harjoittelu on jo vuosia ollut minusta hyvällä tasolla määrällisesti, ei siis tunteita vaan tehtyinä harjoituskertoina, sama pitää saada myös kesään ja syksyyn. Nyt vain hilataan ääripäitä kauemmas toisistaan eikä tehdä niin paljoa ns. keskimääräistä treeniä. Tehdään kovat kovina ja pitkät pitkinä jos aikaa on. Useita vuosia tuskailin sellaisen ajatuksen kanssa että kun en tee tehoja juurikaan niin eipä se vauhti kasva. No nyt tultiin siihen pisteeseen että nykyinen tehotreenien määrä on ehkä maksimissaan olemassa olevaan peruskestävyyteen nähden. Näin se ajatus kirkastuu kun saa muita näkemyksiä omien rinnalle.

[Mattia]

1000 h/v on hiihtäjän "virallinen" tavoite, mikäli meinaa että joskus on kulkua. Pikkulapsesta aikuiseen, jokaisella sama määrä. Painotus vaan hiukan muuttuu matkalla. Lapsena leikitään ja pelataan 3 h/pv, murrosiässä treenataan ohjelmoidusti 1-2 h/pv ja kuljetaan loput koulumatkoja yms. Aikuisurheilijalla ohjelmoitua valtaosa ja lisänä "pakolliset" siviililiikkumiset.

Tuohon peilaten vaikea uskoa, että kukaan ottaa kärkeä kiinni 250 h/v määrällä vain treenien sisältöä muuttamalla. Etenkin, jos alla on jo vuosia kilpaurheilua ja harjoittelua.

Tietysti mikäli esim. duuni on erittäin fyysistä ja sillä hoidetaan pääosa pk harjoittelusta, niin oikeissa treeneissä voidaan keskittyä tehoihin ja tulosta voi tiettyyn rajaan asti syntyäkin.

Kuriositeettina. Esim. 1 h jalkalenkkiä ei aiheuta samaa harjoitusvastetta sama kuin 1 h pyöräilyä, joten mikäli halutaan mahdollisimman vähillä tunneilla saavuttaa maksimaalinen hyöty, niin kannattaa miettiä myös harjoitusmuodot, eikä vaan tehopainotuksia.

[Zorbuli]

Tuohon peilaten vaikea uskoa, että kukaan ottaa kärkeä kiinni 250 h/v määrällä vain treenien sisältöä muuttamalla. Etenkin, jos alla on jo vuosia kilpaurheilua ja harjoittelua.
.

No 2010 hävisin kärjelle n. 1-1,5h. Nyt ero 20-40min riippuen matkasta. Aika hitosti on saatu kärkeä kiinni tuolla "turhalla" harjoitusmäärällä. Keksi nyt joku hyvä selitys mikä kumoaa todetun faktan, eihän sen pitänyt olla mahdollista?

[Mattia]

Kukaan varmaan väittänyt, että määräsi olisi turhaa. Pitkään jo asiaa harrastaneena ymmärrät, että tietyllä harjoittelulla pääset tiettyyn tasoon. X vuotta tulokset paranevat isoin harppauksin, mutta pikkuhiljaa kehittyminen hidastuu, kunnes saavutat huippusi. Jatkaaksesi kehittymistä on harjoitteluun saatava uusia ärsykkeitä.

[PatilZ]

Kertokaapas vinkkejä harjoitteluun. Kävin tasotestissä matolla, (epäsuora testi, ei siis hengityskaasuja) Aerobinen kynnys 136, anaerobinen kynnys 180, VO2 max 68. Max laktaatti lopussa 17,2. 193 sykkeeseen asti laktaatti alle 10, lopussa sitten tuo hurja 17,2. Liikuntamuotona talvet hiihtoa ja kesät pyöräilyä (maantie/maasto). Raportin ohjeissa oli lisätä PK treeniä. No 10 vuotta nyt tahkottu pääasiassa pk:ta, viimeiset 6 vuotta ehkä pääpaino pk1 alueella. Tehotreeniä erittäin vähän. Massahiihdot ovat toimineet tehotreeneinä. Sitä kautta on vauhti löytynyt talven mittaan. Kuitenkin vahvuus on tuolla maksimipäässä. Massahiihtojen ka sykkeet 165-170. Ja aina on se kiristys mahdollisuus ollut jonka tosin selittää tuo anaerobinen kynnys 180. Moni ihmetystä aiheuttanut asia selvisi nyt, mutta kuinkas tästä eteenpäin että kehitystä tapahtuu. Ikää nyt 29v. Harjoittelua nyt vuosittain n. 200h. Tänä vuonna menee 250h rikki. Onko syytä muuttaa harjoittelua niin että teen tehotreeniä 1krt/vko säännöllisesti ja loput palauttavaa pk1 tai kehittävää pk2 treeniä. Pitkät pk treenit olen tehnyt pyörällä. Jalkalenkkiä erittäin vähän. Testi tehtiin sauvakävelen/juosten. Taustana siis kilpaurheilua kestävyyslajeissa koko ikä.

Valitettavasti tällä antamallasi informaatiolla on mahdotonta antaa vinkkejä harjoitteluun. Vaikka ryhtyisit päätoimiseksi urheilijaksi, olisi todennäköisesti senkin jälkeen aerobinen kynnys noin 136 ja anaerobinen kynnys 180. VO2 max epäsuorasti mitattuna voi olla edelleen 68 ja laktaati 17,2 testin lopussa. Kertomasi kansallisen kärjen lähestyminen ajallisesti kertoo jotain, mutta ei riittävästi vinkkien antamiseen. Anaerobinen kynnys 180 lyöntiä minuutissa ei kerro tai selitä yhtään mitään. Massahiihtojen keskisykkeet eivät kerro mitään. Mikään tuossa edellä ei kuvaa suorituskykyäsi. Olen pahoillani.

Joku toinen on varmasti saanut aivan samat tulokset samanlaisessa testissä, mutta suorituskyky voi hänellä olla joko huonompi tai parempi. Mikä tieto siis puuttuu? Jaetaanko massahiihdoissa sijoitukset sykkeiden perusteella?

Jotta joku voisi antaa sinulle vinkkejä harjoitteluun, hänellä tulisi olla tietoa
a) suorituskyvystäsi, sen vahvuuksista ja heikkouksista
b) aikaisemmasta harjoittelusta ja tuntumaa sen vaikutuksista
c) tavoitteistasi ja resursseistasi panostaa harjoitteluun

Suosittelen valmentajaa, joka voi myös seurata kehittymistäsi ja yhdessä sinun kanssa neuvotella muutoksista harjoitteluun sen aikaansaaman vasteen perusteella.

[Markku Silvenius]

No, leikitään..onhan tässä talvi aikaa! )

Missä sarjassa Zorbuli on hiihtänyt viime vuodet?

Hiihtotavat molemmat?

Alavartalokapasiteettikartoitus: Miten sujuu juoksu radalla = Cooperin testituloksia? Loikkasarjatuloksia? Yhden jalan kyykkytasoja? Pyöräilytuloksia?

Ylävartalokapasiteettikartoitus: Penkkipunnerruksen maksimaalisen, submaksimaalisen ja/tai etunojapunnerruksen tasoja? Leuanvetotasoja? Soutuergotasoja (Consept2) tai soutukilpailutasoja?

[OJ]

Ei nyt ryhdyta keljuilemaan. Ihan hyvaa keskustelua ja kiva saada valilla juttua naihin treeniketjuihinkin eika sita ainaista laskipyoran renkaan speksaamista tms. vakiolatinaa.

[Arskav]

Keskustelua pari päivää seurannut..vaikuttaa siltä että kaverille väännetään rautalangasta mutta se kääntää pään pois...voin kertoa omasta kokemuksesta..kierrän massahiihtoja häviän kärjelle keskimäärin vapaalla noin puol tuntia, sanottaisko että noin 50 km matkalla..vuosi tasolla harjoitus määrät 200 tuntia niin hyvin kuin mahdollista 60-70 prossaa pk:ta. Perhe elämä(pieniä lapsia) vuorotellen harrastellaan ja täys päivänen työ rajoittaa tunnit noin 5-7 tuntiin viikossa. Ylävartaloon kehitän voimaa lähinnä punnerruksilla ja monitoimi tangolla leuan vetoja joka toinen päivä. Näitä en laske harjoittelu tunneiksi. Kesällä maastopyörällä ja yks juoksulenkki per/viikko .Olen 99% varma että suurin ero kärkeen tulee 3 kertaa vähemmistä harjoitus määristä. Siihen on tyytyminen. Ja nautittava lapsista vaikka urheilu kärsii😉😄

Lähetetty minun H60-L04 laitteesta Tapatalkilla

[kp63]

Vähän samaa mieltä, noin vastaanottavaiselle asenteelle en antais yhtään kommenttia

[nikib]

Hyvin kuvaavaa harjoittelussa on ollut se että tammi-huhtikuussa tulee se 100h treeniä/kisoja ja yleensä huhtikuussa on ollut vähän takki tyhjä.

100h neljään kuukauteen on siis paljon mielestäsi?

[KJP]

Mielenkiintoista keskustelua. Ihan oman tuntuman saamiseksi kävin repimässä esiin varaston alahyllyltä oman harjoituspäiväkirjani. Kun olin 22-24v, olin tehnyt vuositilastot harjoittelustani: hiihtokaudella n. 10h/viikko ja juoksukaudella 4-6h/viikko juoksua ja suunnistusta. Yhteensä 350-400h/vuosi (tuolloin oli pitkiä talvia ja kausi alkoi golfkentällä aamukuurassa). Harrastin kilpahiihtoa ja kilpailin suunnistuksessa. Yhdellä viikolla esimerkiksi hiihdin lenkkejä 80km ja 50km pm-kisan (hävisin voittajalle 28min). Näiden varsinaisten urheiluharjoitusten lisäksi oli muistiin merkitty suunnistuskarttojen ja hiihtosuunnistusurien tekoon käytetty aika. Jossain kohtaa esim. luki: "latujen tamppausta 5h" eli hiihdin metsässä umpihangessa kilpasuksilla etsimässä urien paikkoja, jotta kaverin olisi helppo ajaa ne kelkalla auki. Kouluikäisenä hiihto oli päälaji. Silloin varsinaisen harjoittelun lisäksi oli tapana pelata loppuilta kavereiden kanssa höntsäkiekkoa puistossa ja kesällä pelailimme pesistä tai jalkapalloa. Niin ja joka paikkaan mentiin fillarilla.
Siis varsinaisen urheiluharjoittelun lisäksi oli paljon aktiviteettia. Silti nyt vanhana(54v.) olen sitä mieltä, että nuorena reenasin liian vähän ja liian kovalla vauhdilla. Nimittäin tuolla mun treenillä ei mitään isoja tai pieniäkään voittoja tullut, toki hauskaa on ollut koko rahalla.

[Mattia]

Nykyään (naistenlehdissä) höyrytään niin paljon kaikenlaisista mullistavista harjoittelumetodeista, että monet kuntoilijat ja jopa valmentajat+ kilpaurheilijat alkavat uskoa ihmeisiin. Totuus kuitenkin on, ettei kestävyysurheilussa ole oikotietä. Ulkoilua on vaan jaksettava harrastaa paljon. Tehokikkailut, HIITit, blokit, polarisaatiot yms. ovat "turhaa" näpertelyä, mikäli kokonaismäärää ei ole riittävästi.

Valitettavasti suomalaisessa (kansallisessa) kestävyysurheilussa ja -kuntoilussa yleissuuntaus on ollut jo vuosikymmeniä määrää väheksyvä. Tämä näkyy isossa mittakaavassa alentuneena hapenottokykynä ja siten tärkeimmän yksittäisen kestävyysominaisuuden laskuna. Suomalaisen kestävyysurheilun taso on siis yleisesti laskenut ja yhä heikommalla kunnolla saavutetaan menestystä kansallisella tasolla. Tämä tietysti luo valheellisen kuvan harjoittelun riittävyydestä ja suunnasta. Kierre on valmis.

Totuus paljastuu valitettavan karusti, kun lähdetään tapahtumaan, jossa viivalle asettuu kansainvälistä seuraa. Ollaankin aivan vastaantulijoita, vaikka Möttölän kunnallisissa oltiin kuudentena. Sitten ihmetellään ja keksitään selityksiä ja päätetään ratkaisuksi tiistain ja keskiviikon harjoitusten vaihtaminen päinvastaiseen järjestykseen tai jotain.

nikib viittasi viestissään 7 vuoteen, jossa ajassa pitäisi saavuttaa kansallinen kärkitaso. Riittävästi harjoitusta, suunnitelmallinen ohjelma ja sopivan vähän huonoja valintoja, niin valtaosa perusterveistä liikkujista pystyykin saavuttamaan hyvän kansallisen tason. Jokaisesta ei tule maajoukkueurheilijaa, mutta pienempien kinkereiden kärkisijoille motivoitunut urheilija kyllä pääsee, mikäli pystyy lähestymään omaa maksimaalista tasoaan. Ilman riittävää määrällistä perusharjoittelua tätä omaa huippua ei kuitenkaan saavuteta, vaikka kuinka HIITtailisi tai tekisi core-treenejä.

Valmentajana antaisin 200-300 h/v harjoittelevalle "urheilijalle" harjoitusohjelmaksi lisätä määrää vuosittain 15-25 % ja palaamaan juttusille, kun ulkoilua kertyy 400-500 h/v. Ja voisin jopa antaa takuun, että "kärkeä" saadaan kiinni tuolla ohjelmalla.

[Markku Silvenius]

Hyvä pruju, ei sisällä höttöä:

https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/26793

[paaton]

Nykyään (naistenlehdissä) höyrytään niin paljon kaikenlaisista mullistavista harjoittelumetodeista, että monet kuntoilijat ja jopa valmentajat+ kilpaurheilijat alkavat uskoa ihmeisiin. Totuus kuitenkin on, ettei kestävyysurheilussa ole oikotietä. Ulkoilua on vaan jaksettava harrastaa paljon. Tehokikkailut, HIITit, blokit, polarisaatiot yms. ovat "turhaa" näpertelyä, mikäli kokonaismäärää ei ole riittävästi.

Valitettavasti suomalaisessa (kansallisessa) kestävyysurheilussa ja -kuntoilussa yleissuuntaus on ollut jo vuosikymmeniä määrää väheksyvä. Tämä näkyy isossa mittakaavassa alentuneena hapenottokykynä ja siten tärkeimmän yksittäisen kestävyysominaisuuden laskuna. Suomalaisen kestävyysurheilun taso on siis yleisesti laskenut ja yhä heikommalla kunnolla saavutetaan menestystä kansallisella tasolla. Tämä tietysti luo valheellisen kuvan harjoittelun riittävyydestä ja suunnasta. Kierre on valmis.

Totuus paljastuu valitettavan karusti, kun lähdetään tapahtumaan, jossa viivalle asettuu kansainvälistä seuraa. Ollaankin aivan vastaantulijoita, vaikka Möttölän kunnallisissa oltiin kuudentena. Sitten ihmetellään ja keksitään selityksiä ja päätetään ratkaisuksi tiistain ja keskiviikon harjoitusten vaihtaminen päinvastaiseen järjestykseen tai jotain.

nikib viittasi viestissään 7 vuoteen, jossa ajassa pitäisi saavuttaa kansallinen kärkitaso. Riittävästi harjoitusta, suunnitelmallinen ohjelma ja sopivan vähän huonoja valintoja, niin valtaosa perusterveistä liikkujista pystyykin saavuttamaan hyvän kansallisen tason. Jokaisesta ei tule maajoukkueurheilijaa, mutta pienempien kinkereiden kärkisijoille motivoitunut urheilija kyllä pääsee, mikäli pystyy lähestymään omaa maksimaalista tasoaan. Ilman riittävää määrällistä perusharjoittelua tätä omaa huippua ei kuitenkaan saavuteta, vaikka kuinka HIITtailisi tai tekisi core-treenejä.

Valmentajana antaisin 200-300 h/v harjoittelevalle "urheilijalle" harjoitusohjelmaksi lisätä määrää vuosittain 15-25 % ja palaamaan juttusille, kun ulkoilua kertyy 400-500 h/v. Ja voisin jopa antaa takuun, että "kärkeä" saadaan kiinni tuolla ohjelmalla.

Hyvää tekstiä, sanonta "Reality check" sopisi tähän varmaankin hyvin. Tipauttaa aloittelevan urheilijan pilvistä maanpinnalle.

Nykyäänhän personal trainenrit ovat kovin yleisiä. Joka toisesta kuntoilijasta tulee traineri, joka tekee juuri passelin ohjelman käytettävissä oleville tunneille. En oikein usko, että kovinkaan monella personal trainerilla riittää kanttia kertoa asiaa noin suoraan, mitä tuossa viimeisessä kappaleessa kerrot. Tehdään nätti ohjelma ja otetaan rahat pois.

[Bempster]

Nojoo re se > 400 t/v ja kärki.. Veljeni, joka ei ole harrastanut mitään junnulajeja, ja painoi viisi vuotta sitten n 100 kg (ja on 40 v.) aloitti pyöräilyn n. 200 t vuositahdilla, laihtui 25 kg ja sijoittui viime vuodet Giro Espoossa ja TdH:ssa top 100:seen, Vättern ajassa 7.50 jne. Itse, samalla genetiikalla, > 300 t/v ja harjoitusohjelmalla ei lähellekään. Kommentteja?


Skickat från min iPhone med Tapatalk


Skickat från min iPhone med Tapatalk

[haedon]

...samalla genetiikalla, ... . Kommentteja? ...

Jos lähestytään asiaa genetiikan osalta niin vaikka teillä olisikin samat vanhemmat niin ominaisuudet ovat periytyneet osittain eri tavalla ja vieläpä sukusoluvaiheessa muodostuu uusia geeniyhdistelmiä mm crossing overin takia. Ulkoisesti tämä on helppo havaita pelkästään ulkoasusta sillä te että näytä täysin samalta. Muissa ominaisuuksissa siis tapahtuu vaihtelua ihan samalla tavalla kuin ulkoisesti näkyvissä ominaisuuksissa.

Sitten jos treenaukseen mennään niin tunnit eivät tietenkään ratkaise pelkästään vaan merkittävää on myös se miten tunnit on painotettu eri osa-alueille.

[kolistelija]

Nojoo re se > 400 t/v ja kärki.. Veljeni, joka ei ole harrastanut mitään junnulajeja, ja painoi viisi vuotta sitten n 100 kg (ja on 40 v.) aloitti pyöräilyn n. 200 t vuositahdilla, laihtui 25 kg ja sijoittui viime vuodet Giro Espoossa ja TdH:ssa top 100:seen, Vättern ajassa 7.50 jne. Itse, samalla genetiikalla, > 300 t/v ja harjoitusohjelmalla ei lähellekään. Kommentteja?


Skickat från min iPhone med Tapatalk


Skickat från min iPhone med Tapatalk

Ei kuntotapahtumia oikein voi verrata mihinkään kansalliseen kärkeen, poislukien pari viimeistä TdH:ta joissa oli oikea kilpasarja joka lähti erikseen kuntoilijoista. Itse olen saanut vuositunnit noin 500h tasolle ja mitään asiaa ei ole kansallisen kärjen lähelle. Tietty sijoittua voin kisassa top 20. Sm-kisassa taisin olla 22. vaikka tavoitteena oli vaan pitää tiimikaveria lähellä kärkeä jämäsijojen kiriä varten. Mutta se kärki on (anteeksi) aivan saatanan kaukana. Kuntoajoissa voi silti tällaisella kondiksella leikkiä sitä alfaurosta muutaman muun kisamiehen kanssa, kun oikeat kisamiehet on silloin oikeissa kisoissa.

Kahden veljeksen välillä voi käydä hyvinkin erilainen arpa kun urheilullisia lahjoja jaetaan, mutta ensin pitäisi saada muut muuttujat vakioitua: treenimäärä, treenityyppi, ruokavalio, paino, stressitekijät, treenijaksotukset... jne.

[Bempster]

Esimerkilläni halusin vain valottaa että yksinkertaisia totuuksia ei ole. Muotidieettejä tulee ja menee kuten myös harjoittelumuotoja. Erään mäkiyhdistetyssä kilpailleen mielestä keskeisintä on oma kehittyminen, ei niinkään absoluuttiset numerot tai harjoittelumuodot. Jos kehitystä ei tule lienee syytä pohtia harjoittelua niin volyymin, harjoittelumuotojen, iän, sukupuolen että genetiikan osalta. Hyvä valmentaja kykenee tähän?


Skickat från min iPhone med Tapatalk

[marco1]

^Yhdistetty on varmaan vaadittavien ominaisuuksien puolesta yksi hankalimmista yhdistelmälajeista joten sen vertaaminen pyöräilyyn on vähän niin ja näin.

[penyeach]

Voisi tosiaan kuvitella, että riittävä määrä on välttämätön, vaan ei riittävä ehto kehittymiselle. Itselleni tulee vaihtelevaakin kuntoilua pyörän päällä > 400 h/v, tasollisesti ei mielekästä asiaa edes kolmoskategorian lähtöviivalle.


Sent from my iPhone using Tapatalk