Tapahtui rullaluistimilla: Keski-ikäinen rouvashlö kaakatti toisen kaltaisensa kanssa kelvin kulkusuunnasta vasemmassa laidassa. Loiva alamäki, hyvä vauhti. Kohdalla huomaan että rva on päästänyt puudelinsa kelvin oikeaan reunaan, edessä siis naruansa koko väylän leveydeltä. Mustaa asfalttia vasten ehti mustan fleksinarun havaita 0.03 sekuntia ennen kuin sukellus naamalleen asfalttiin oli tosiasia.

Kaksi hammasta poikki, peukalo murtui, naama ruhjeilla. Fillaroidessakin otan nämä "koiranulkoiluttajat" - tosiasiassahan koira ulkoiluttaa omistajaansa - äärimmäisen varovasti.

Tapahtui fillarilla: nelinroinen maantie, peltoaukea, ilta muttei hämärä. Nousen vasemmalle kaartavaa loivaa ylämäkeä. Vastaan tulee hlöauto normaalinopeudella. Juuri kohdalla se takaa singahtaa ainakin +30-40 km/h ylinopeudella joku ferrarinpunainen teiniperkele. Olen jo valmiiksi melkein reunaviivassa kiinni, melkein päädyin ojaan koska tilaa ei ihan hirveästi jäänyt.

Yleensäkin sitä toivoisi liikenteessä maalaisjärkeä kaikille osallistujille:
- ei äkkinäisiä liikkeitä sivusuunnassa
- keskitytään liikenteeseen, mietitään "mitä tapahtuu seuraavaksi"
- sanalla sanoen - käytetään niitä aivoja - jos sellaiset on sattumalta suotu ja jätetään ego sinne kotisohvalle.