Sen jälkeen kun Ikean mäki oli noustu ei kolmella jäljelle jäänelläkään kuskilla ollut enää suurempaa kinnostusta parkkikselle paluuseen, joten oikaistiin porukalla omille hoodeille Länsimäentien kautta.

Tämmöisellä gran fondolla ei voi koskaan täysin välttyä pieniltä teknisiltä harmeilta eikä siltä että todellisuus ei aina täysin vastaa speksejä koska kaikkia yksityiskohtia ei voi eikä ole syytäkään etukäteen tarkistaa. Tällä kertaa Ralfilta hajosi vaihdevipu ja Jannelta juomapullon suukappale ja yllätti mm. se että kyläkauppa oli lopullisesti sulkenut ovensa edellisviikolla.

Muutenhan tämän "oikeasti pitkän lenkin" alullepanijalle, reittimestarille ja road captainille on minunkin syytä viedä kättä kohti väriltään haalistununeen ja pesukoneessa murjotun Euskaltel-Euskadi -ajolakkini lippaa! Etenkin Siippoon ja Karjalohjan väli oli hieno eikä todella tylsää taivalta ollut lainkaan. Keskiaikaisia kivikirkkoja ja leikkuupuimureita tuli bongatuksi kai enemmän kuin koko aiempana kautena yhteensä. Sääkin oli melko optimaalinen eli ohut pilvipeite piti lämpötilan sopivana ja toisaalta aurinkokin pääsi aina välillä muistuttamaan että on oikeastaan hellepäivä.

Jos ajokautta jatkuu voisi kenties ajatella vielä toistakin superpitkää lenkkiä? Ja sitä ennen voitaisiin käydä siellä Porkkalassakin!