Suuret ympäriajot tunnetusti voitetaan nukkumalla parhaiten - tai ainakin voidaan hävitä sillä ettei palaudu riittävän hyvin kasautuvan unenpuutteen takia. (Englanninkielisiltä saiteilta opimme että Eddy Merckxin mukaan "The Tour is won in bed", mutta alkuperäinen sitaatti saattaa olla ‘"De Tour de France win je in bed," ja lausuja Joop Zoetemelk.) Muutaman viikon käytöstä tuskin aiheutuu pysyvää ongelmaa kenellekään, mutta joillekin unilääkkeet voivat ns. jäädä päälle ja toiset meistä - kuten paolini Kristoffin vaikutelman mukaan - ovat psyykkisistä ja kemiallisista syistä alttiimpia addiktoitumaan kuin toiset

PS En voi itse kehua koskaan harjoitelleeni niin kovaa että siitä olisi aiheutunut univaikeuksia (vaikka niitäkin olen kokenut ns. siviilistressin takia). Iltalenkkikaudellakaan ei joskus yhdeksän jälkeen päättyvää reippaampaa ajoa ole kokenut tässä suhteessa hankalaksi, mutta kahtena talvena osoittautui että "kisaorientoitunut" spinningtreeni klo 19.30-20.30 sai minulla hermoston ylikierroksille eikä nukahtaminen yleensä onnistunut kuin vasta pikkutunneilla. (No, Tourin etapit päättyvät viimeistään kuuden maissa eikä sen jälkeen taideta kuin pyöritellä, joten sen puolesta olisin voinut pärjätä...)