Ennen oli yksinkertaisempaa: vain ominaisuudet joita harjoittaa kehittyvät ja vain ominaisuudet joita ei harjoita menetetään - eli kaikkea oli harjoiteltava koko ajan, vain painotukset vaihtelivat viikottain tai jaksottain. Eli peruskuntokaudellakaan ei tehty pelkkiä pohjia, vaikka tehtiinkin pohjia.

Yksi tyhmä jako jota juoksupuolella harrastettiin oli tehoviikko - perusviikko - määräviikko - lepoviikko. Systeemi saattoi pyöriä tuollaisena eli neliviikkoisena, mutta teho+levon, määrä+levon saattoi lisätä 5. ja 6. viikoksi tai perusviikkoja saattoi olla kaksi peräkkäin.

Nykyaikaiselle aikarajoitetulle pyöräilyn harrastajalle sovellettuna tehoviikolla saisi ajaa intervallitreenejä niin paljon kuin pää kestää ja silloin kun koti-, työ ja sääolot sen sallisivat ajettaisiin pitkiä ja ylipitkiä lenkkejä (optimitilanteessa etelässä) niin paljon kuin mahdollista . Perusviikolla kaksi tehotreeniä ja kaksi pitempää lenkkiä (plus muu sekä oheistreeni), lepoviikolla yksi ja yksi (ja otettaisiin todella iisisti).

Hienosäätöä, suunnitelmallisuutta, järjenkäyttöä ja seurantaa tuonkin soveltaminen vaatii - ja kuten tunnettua "the devil is in the details" pelkkä rytmityksen tai jaksotuksen onnistuminen ei takaa kokonaisuuden onnistumista.