On tietysti aika henkilökohtainen juttu, mitkä asiat koiran hoitamisessa ja omistamisessa kokee työläiksi. Nykyinen sakemanni on meillä ensimmäinen edes puolipitkän karvan omaava koira (aiemmat sakemannit olivat lyhytkarvaisia) ja sen turkki on ihan käsittämätön paskaimuri, kun vertaa meidän malinoisiin. Itse en ota enää yhtään koiraa, jolla on edes tuollainen puolipitkä karva. Korostan kuitenkin, että tämä on siis ongelma minun/vaimon päässä, ei koirassa. Meillä kun nuo koirat todellakin ryynäävät metsässä päivittäin vailla mitään rajoitteita, saako tuonne ojan pohjalle mennä jne. Malinois ei tarvitse 99/100 kerroista kuin pyyhettä, mutta saksanpaimen on lähes aina suihkukunnossa.

Jos oikeasti haluaa aktiivista koiraa niin sitten pitää tietysti muistaa se, että koira ei ole aktiivinen vain neljänä iltana viikossa, silloin kuin isännälle kenties sattuu sopimaan tai treeniohjelmaan mahtuu, vaan se on aktiivinen pääsääntöisesti 365 päivää vuodessa. Vastapainona on sitten se, että aktiivisen koiran kanssa on todella hieno touhuta ja liikkua luonnossa. Siitä tulee oikeastaan elämäntapa, että koira on lähes aina liikkuessa mukana. Harvat rodut ovat kuitenkaan siinä määrin aktiivisia, etteivätkö pärjäisi (tai isännät pärjäisi) aktiivisesti liikkuvassa taloudessa vaikka kyseessä olisikin se ensimmäinen koira. Toki pitää olla jotain aktiviteettia pääkopallekin, mutta jos päivittäinen perusliikunta on kunnossa niin ei ole mitään hätää. Pientä koiraa on helpompi hallita eli siinäkin mielessä tuon kokoluokan koira on ihan fiksu valinta.

Serkulla on nyt 6 v. schipperke ja hän on kanssa tykännyt kovasti, varmasti ihan hyvä vaihtoehto. Tolleritkin ovat tosi mukavia seura- ja harrastuskoiria, mutta - anteeksi nyt vaan - semmoisia "happy-go-lucky" touhoja Minun makuuni liian pitkäkarvaisia ja "särmättömiä", mutta varmastikin sieltä helpommasta päästä. Ehkä kuitenkin se kaikkein tärkein peruste, oli rotu sitten mikä tahansa, on terve ruumiinrakenne ja mahdollisimman vähän perinnöllisiä sairauksia.