Tänään poljin lenkin pitkähkön loppuvaihessa varsin hiljaista maantietä. Suhteellisen tiukasti nouseva kaarre oikealle, puita sopivasti varjostamassa, nousen putkelle polkemaan kun varjoista polkee alamäkeen vaalea Jopotyttö väärää reunaa vastaan! Onneksi olin vielä hereillä ja koukkasin keskelle (onneksi) tyhjää tietä, koska tyttö ei tehnyt elettäkään väistääkseen ja hymyili vaan...

Tämä tuntuu olevan nykyisin todellakin maan tapa, että jopa maantien laidassa ajetaan väärää reunaa tietä. Puhumattakan kelvistä, jossa tänäänkin useamman kerran tuli juurikin Jopokansaa vastaan 2-3 rinnakkain ja väistivät vasta, kun kädet jo tapaili jarrukahvoja. Itselläkin on vuoden 1970 Jopo, mutta en laske itseäni jopolaiseksi...