Lapin polut?

[slow]

Täältäkin iso käsi Jaskan raportille. A-luokan retki.

[metsäsika]

Kohta alkavaa reissua varten kyselen tuoreita tietoja veden korkeudesta Pöyrisjärvellä. Onnistuuko Pöyrisjoen suun ja autiotuvan välillä nyt ajaminen eli onko se kova rantahiekkakaista nyt vedestä vapaa vai meneekä kahlaamiseksi/taluttamiseksi? Ja kuinka haastava on Pöyrisjoen sun kahlaus tällä hetkellä?

[snocross]

Ensi viikolla tarkoitus lähteä Kuusamon poluille ja majoitus on varattu Rukalta.
Mikä on tilanne Karhunpolulla onko siellä ajo sallittua ja mitä pätkiä siellä on porukka ajellut?
4 päivää varattu aikaa polkutykittelyille ja nyt kiinnostaisi kuulla siellä pyöräilleiltä, että mitkä on ne antoisimmat polut Kuusamossa?
Jotakin keskustelua löytyi, mutta lähinnä umpeen kasvaneista poluista...? Kai sieltä hyviäkin täpäripolkuja löytyy!

[Juha Jokila]

^Ajoin kuukausi sitten Karhunkierrokselta osuudet Kiutakönkäältä Hautajärvelle ja Kiutakönkäältä Jussin kämpälle edes takaisin. Lisäksi ajoin Keroharjun reitin läpi. Hidasta, vaikeaa ja tunkattavaa on. Hienoa kangaspolkua löytyi vain kymmenisen kilometriä Kiutakönkäältä etelään ja muutama kilometri pohjoiseen. Kitkajoen varsi ja Valtavaaran päällystä kuulemma ihan mahdotonta.

[markettipyörämies]

Ehkä hienoin alamäkitykityspätkä on reitti alas Iivaaralta Rajalammen suuntaan. Kannattaa ajaa Penikkavaara samalla, se on hieno polku. Eli auto Rajalammelle "turhapuron"-mökille. Tietä pitkin Rahkalammille ja sieltä ylös Penikkavaaralle ja sitten ylös Iivaaralle. Voisin lähtee oppaaksi, jos aikataulut sopii ja yleensä viitsitte ajaa noin kauas Rukalta, on se niin hieno pätkä.

Ite en ole Rukalla päin ajellut, tuota Keroharjua lukuunottamatta. Keroharju on kyllä kaukana tykityksestä, menee trial-osastolle. Kuntivaaralla kanssa läskillä ajettavia kelkkareittejä.

Kylällä on jotain hyviä pätkiä, mutta mitään helposti seurattavaa uraa ei oikein ole. Kuusamon ongelma tai ilonaihe on lukuisat suot, jotka tekevät tästä kylästä läskipyöräilijän unelmakohteen

Sallan puolella UKK-reitti on hieno, mutta kosteeta on sielläkin ja paikoin umpeenkasvanutta eli läskiä huutaa. Poropuiston ympäristön polut on tosi hienoa kivikkoa ja enemmän kuljettuja, niitäkään en ole tosin kaikkia kiertänyt. Se olis vielä siellä Lapin puolellakin.

GPS on aika ehdoton, jos lähtee seuraamaan nokkaansa, paljon poronpolkuja joita seuraamalla pääsee aika nopeasti hukkaan.

[snocross]

Tuoretta infoa Karhunpolulta kiitokset! Tuota olin kuullutkin, että melko haasteellista on. Täytyy käydä rennolla mielellä katsastamassa ainakin tuolta kiutakönkään suunnilta.

Kylläpäs näyttää mielenkiintoiselta tuo Iivaaran ympäristö ainakin noin kartalla. Tuo täytyy varmaan käydä katsomassa kiitos vinkistä!
GPS on ohjaamossa, joten poropolkujen seurailu on suunnitelmissa, kun löytyisi suurinpiirtein kuivaa maastoa...

[mpesu]

Selailin ketjusta Lätäsenoon liittyvät postit mutta kysyn silti: Onko Lätäsenon rannassa peruskarttaan merkityt polut välillä Toriseno - Isokurkkio läskipyörällä ajettavia? Vai lannistaako pajukko?

[Dalmore]

En oikein keksi minne tämä kuuluisi, mutta Saariselän keskusvaraamossa on nyt 2016 Kona Wo läskejä vuokrattavana. Sellaisella tutustuttiin Saariselän polkuihin tänään.

[Sein Caledon]

Polttelisi pitkästä aikaa palata pyörävaelluksen pariin. Jos syksyllä ehtisi jonkun setin heittää. Mietistkelin väliä Saariselkä-Inari? Onko mentävissä jotenkin järkevästi polkuja pitkin? Ei ainakaan ihan heti löytynyt tästä ketjusta tai Lappi blogeista. Monet mainostaa Dominicin vanhoja reittejä. Eikö joku retki suuntautunut Saariselältä nimenomaan Jäämeren suuntaan?

[Tapio H]

Polttelisi pitkästä aikaa palata pyörävaelluksen pariin. Jos syksyllä ehtisi jonkun setin heittää. Mietistkelin väliä Saariselkä-Inari? Onko mentävissä jotenkin järkevästi polkuja pitkin? Ei ainakaan ihan heti löytynyt tästä ketjusta tai Lappi blogeista. Monet mainostaa Dominicin vanhoja reittejä. Eikö joku retki suuntautunut Saariselältä nimenomaan Jäämeren suuntaan?

Reittiä ajettiin 90-luvun lopulla suunnilleen näin:
Dominickin Jäämerenvaelluksen ensimmäinen etappi oli Kiilopää- Ivalo, pääasiassa latupohjaa ja metsäautotietä 4-tien itäpuolella, joku ryhmä ajoi Tolosjoen tuntumassa lentokentän tietämille enemmän polkuja (en tunne tarkemmin näitä polkuja).
Seuraava etappi alkoi bussikuljetuksella Ivalosta Mieraslompoloon ja sieltä maastoautotietä Puksajärvelle.
Kolmas etappi oli ainakin niihin aikoihin parasta Utsjoen itäkairaa, vanhaa polkua ja ehkä sodan aikaista maastouraa Pulmakijärven rantaan ja tietä pitkin Nuorgamiin.
Neljäs etappi alkoi sitten venekyydillä Tenon yli ja maantiesiirtymällä lähelle Sirman kylää ja sieltä retken raskaimmalla maastopätkällä Stuorra Illisin tunturiylängön ylitse Ifjordin tielle ja edelleen maantiesiirtymänä Ifjordiin.
Seuraava, viides etappi alkoi maantiesiirtymällä Bekkafjordiin ja sielta polkua Laggon kylään. Siellä olikin sitten lepopäivä.
Kuudes etappi alko laivakyytina Tenovuonon Skjånesiin ja sieltä maantiesiirtymänä Mehamniin Jäämeren rantaan.
Viimeien pyöräilyetappi oli maantietä Mehamnista Gamnvikin majakalle ja takaisin Mehamniin.
Retki päättyi yölliseen Hurtigruten-kyytiin Kirkkoniemelle ja bussilla Ivaloon ja Saariselälle.
Näistä retkistä alkaakin olla jo aikaa...

[Sein Caledon]

Kiitos. Se siis on ennen Ivaloa tietä ja Ivalostakin eteenpäin Finmarkiin ilmeisen kostea ja pusikoitunut polku Muotkan läpi. Muutenkin näin myöhän ajankohdan johdosta voisi pysytellä vähän etelämpänä. Täytyy pohtia.

Sent from my SM-G870F using Tapatalk

[Markku Liitiä]

Saariselästä: Vanhasta Ruijan polusta on nykyään (jo jonkin vuoden ajan?) merkattu "lisäpätkä" Kiilopään tieltä kartassa nimeämättömän vaaran yli Laanilaan. Pohjoisen suuntaan ajettaessa on korkeimman kohdan jälkeen makea parin kilometrin mittainen kohtuutasainen alamäkipätkä. Toiseen suuntaan ajettaessa alamäki Kiilopään tielle on hitusen jyrkempi ja aika lailla kivisempi. Ko. polku on passeli vaihtoehto Laanilan ja Kiilopään tien väliselle leveälle ja tasaiselle latupohjalle - jollei sitten halua äheltää Ahopään kautta.

Saas nähdä, josko Kekkospuiston uusi järjestyssääntö saataisiin voimaan ensi kesäksi, jotta kansallispuiston poluille pääsee ajelemaan ihan laillisesti. Nuo yllä mainitut pätkät ovat tosin kaikki puiston ulkopuolella.

Jos tuo prkleen vesisade loppuisi, niin kävisin ajamassa Raja-Joosepista etelään rajavyöhykkeen laitaa kulkevan mönkijäuran, tai ainakin osan siitä. +5 astetta ja ravakka sade ei oikein vastaa käsitystäni oivallisesta maastopyöräilykelistä.

Taannoin jossain aiheessa keskusteltiin vuokrapyörien hinnoista. Naapurihuoneen kaveri vuokrasi tuosta kylältä 25 eurolla varmaan kymmenen vuotta vanhan vannejarrullisen ja halpiskeulaisen Carraron, joka painoi kuin sisävesilaivan ankkuri. Aika reipas hinta minusta. Keväällä vuokrasin Kroatiassa samaan hintaan automaattivaihteisen 15 tkm ajetun Suzukin, auton siis, nollaomavastuisella vakuutuksella.

[JackOja]

...josko Kekkospuiston uusi järjestyssääntö saataisiin voimaan ensi kesäksi, jotta kansallispuiston poluille pääsee ajelemaan ihan laillisesti...

Eikös puhe muuten ole ollut "merkityistä poluista". Sehän tarkoittais vain niitä muutamia polkuja Saariselän ja Kiilopään välillä ja Kiilopäältä Rautulammelle? Parempi toki kuin ei mitään.

ravakka sade

Tuoppa muuten ne sateet sieltä sitten tullessasi, olis tarkoitus hieman telttailla juurikin kekkospuistossa viikon päästä /OT

[Tiina]

Saariselkä-Inari väli ei varmastikaan ole mikään mielenkiintoisin maastopyörällä. Kovinkaan jouhevasti tuota väliä ei pääse polkuja pitkin. Saariselältä Ivaloon pääsee hiekkateitä tai kelkkareittipohjaa pitkin. Ivalo-Inari välillä viimeistään Ukonjärven kohdalla joutuu pikitielle. Lähinnä mielenkiintoisin vaihtoehto olisi ajella Kutturasta Menesjärvelle ja sieltä jotain kautta Inariin. Ainakin Solojärveltä pääsee sitten Inariin maastossa, mutta Menesjärveltä Solojärvelle voi joutua ajamaan pikitietä pitkin.

Ruijanpolku Kiilopääntieltä Laanilaan on ollut merkitty niin kauan kuin minä muistan, eli sen 10 vuotta. Hieno pätkä molempiin suuntiin!

Uuden Kekkosenpuiston HKS:n sanamuoto on: kaikki merkityt kesä- ja talvireitit ja lisäksi Kakslauttanen-Kopsusjärvi, Kiilopää-Suomunruoktu ja Rajajooseppi-Anteri. Jos ja toivottavasti kun tämä menee läpi tällaisenaan ja on voimassa ensi keväänä, tarkoittaa se satoja kilometrejä polkua Kekkosenpuistossa. Eihän se tietenkään ideaalitilanne ole tuokaan, kun kiellettyjä alueita tulee olemaan, mutta kyllä siinä muutaman päivän saa ajella kovempikin kuski, ennenkuin kaikki on ajettu. Ja tulee olemaan hienoa polkua!

Saariselällä olisi kyllä pyörä kannattanut vuokrata Keskusvaraamolta.. Hinta on vähän kovempi 40€/vrk, mutta sillä olisi saanut 2015 Kona Honzon tai 2016 Wo:n. Toimivat jarrut ja vaihteet sisältyy hintaan..

[Markku Liitiä]

Jos tuo prkleen vesisade loppuisi, niin kävisin ajamassa Raja-Joosepista etelään rajavyöhykkeen laitaa kulkevan mönkijäuran, tai ainakin osan siitä.

Sade loppui ja kävin ajamassa. En muista, että tuosta Anterinjoelle/-mukkaan menevästä urasta olisi täällä juurikaan kirjoitettu, joten pieni selostus:

Just ennen Raja-Joosepin raja-asemaa oikealle parkkiksen yli, poroaidan portista läpi, kolmisen kilsaa hiekkatietä ja auto parkkiin Luttojoen yli menevän riippusillan pieleen. Mönkijäura on leveä ja runsaasti käytetty, vetiset paikat on kaivinkonepelillä poistettu ja uran yli meneville puroille on kaivettu rummut. Ei siis polkua sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta erämaata hyvinkin. Etelässä seuraava autotie löytyy Kekkospuiston eteläpuolelta eikä Venäjän puolellakaan teitä taida ihan lähituntumassa liiemmälti olla.

Rajamiesten mönkijäura on paikoin aika kivistä, paikoin taas pehmeähköä hiekkaa. Nyt etenemistä auttoi edellispäivän runsas sade, joka sitoi hiekan helpommin ajettavaksi. Riippusillalta mennään ensi puolisentoista kilometriä itään, sitten ura kääntyy etelään ja alkaa nousta. Nousuosuudella on mittaa seitsemisen kilsaa ja nousumetrejä kertyy noin 200. Takaisin tullessa siis vallan mainio alamäkihurjastelupätkä.

Nousu päättyy Kiertämäpäiden väliseen solaan ja sitten seuraa kolmisen kilsaa pitkä lasku, jossa noin 140 laskumetriä. Se on kivisempää, joten kaahailussa kannattaa olla tarkkana. Kännykästä nimittäin katoaa kenttä aika pian riippusillan jälkeen, joten solaripotilas saa kävellä takaisin ihmisten ilmoille.

Pari kilometriä laskun päättymisen jälkeen ura tulee Harrijärven rantaan. Siellä on kaksi hirsimökkiä, mutta vaikuttivat yksityisiltä, ei niissä ainakaan mitään Metsähallituksen tms. nimikylttejä ollut. Kokeilin toisen ovenkahvaa, lukossa oli.

Jatkoin Harrijärveltä tasamaata vielä reilut viisi kilometriä Hirvaspäänpalon nuotiopaikalle, mistä käännyin takaisin. Riippusillalta Hirvaspäänpalolle on noin 20 km (ei mittaria) ja edestakaiseen polkaisuun (vartti taukoa yhteensä) meni noin 3,5 tuntia.

Anterinjoen laavulle olisi ollut Hirvaspäänpalolta vielä viitisen kilometriä ja sieltä vielä saman verran Anterinmukkaan. Baana huononi pikkuhiljaa mitä etelämmäs ehdin. Kuten sanottu, ura meni ihan alkua lukuun ottamatta koko matkan aivan rajavyöhykkeen laidassa, joten eksymään ei tupelompikaan pääse. Ja kännykkäkenttää ei siis ole.

Niin juu, Raja-Joosepin asuinkenttä viime vuosisadan alkupuoliskolta kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Vinhaa, että Jooseppi ja Matilda sekä se raakuista helmiä etsinyt jäpikkä asuivat keskellä erämaata useamman kymmentä vuotta todella kaukana kaikesta paitsi luonnosta. Kauniin paikan valitsivat joen rannalta taustana komeat vaarat Venäjän puolella.

[Kare_Eskola]

Olen kävellyt tuota uraa niin pitkälle etelään kuin pääsee. Se on muuttunut vuosien saatossa pehmeämmäksi, eikä Anterinmukan rajavartioaseman jälkeen tarjoa parasta maastopyöräilynautintoa. Mutta ajettavissa ja paljon kävelty kunnes muuttuu upposuoksi Hammaskodan jälkeen.

[JackOja]

Uuden Kekkosenpuiston HKS:n sanamuoto on: kaikki merkityt kesä- ja talvireitit ja lisäksi Kakslauttanen-Kopsusjärvi, Kiilopää-Suomunruoktu...

Hassua jos Kopsusjärvi-Suomunruoktu -väli jää kielletyksi

[Tiina]

Hassua jos Kopsusjärvi-Suomunruoktu -väli jää kielletyksi

Siihen mikä järki tuossa ratkaisussa on, ei ole saatu vastausta vaikka kyselty onkin. Käytännössähän Suomunruoktun ja Kopsusjärven välinen matka on n. 3km, josta iso osa tunkkausta. Ne Kopsusnokan vaaranlaidat on ainakin minulle niin jyrkkää, että tunkkaukseksi menee. Itse tekisin tuossa sellaisen tulkinnan, että mikään sääntö ei kiellä tunkkaamasta tuota väliä..

[mth]

UKK-puiston reiteistä.

Olin kaverin apulaisena järjestämässä Rogainingin MM-kisoja Kiilopäällä.
Järjestäjänä olimme saaneet Metsähallitukselta luvan käyttää maastopyöriä tapahtuman valvontatehtäviin, rastien vientiin ja hakuun kisa-alueella, joka oli osin UKK-puiston alueella.

Kilpailujen tiimoilta pyöräilin (yksin ja 1-2 järjestäjän kanssa) (ja osin talutin) UKK-puiston alueella seuraavat pätkät
- Kiilopää-Suomunruoktu-Suomunlatva-Raututunturi-Suomunlatva-Kiilopää
- Kiilopää-Suomunruoktu-Kopsusjärvi-Kakslauttanen-Kiilopää
- Kiilopää-Rautulampi-Lankojärvi-PalovanganjoenRisteys-Takaisin
- Kiilopää-Luulampi-Rumakuru-Saariselkä-Kiilopää

Ohessa muutama napsu noilta reissuilta.

Kisan jälkeen kiersimme noita baanoja ja tarkastelimme kuinka paljon esim. geeli-pusseja maastosta löytyy.
Esimerkkinä mainittakoon Kiilopää-Suomunruoktu-Kopsus-Kakslauttanen väliltä poimimme yhden DaCapo paperin ja yhden Dexal geelipussin.

Yleisesti ottaen retkeilyreitin vieressä oleva mönkijäura oli ajettavampi kuin itse retkeilyreitti.
Suomunruoktu-Kopsusjärvi on todellakin tunkkausta, ei pelkästään johtuen Kopsusnokan lounaisrinteen jyrkkyydestä, vaan paljolti myös monista kaatuneista puista.
Tässä on myös karkea luonnos mitä ajoluokitukset voisivat olla aktiiviharrastajan näkökulmasta. Korostan, että noille reiteille ei ole asiaa ilman asian mukaisia lupia, ainakaan vielä.
WRC-kisojen loppuraportin yhteydessä tarkennamme noiden reittien ajoluokituksia - riippumatta siitä tulevatko ne avoimiksi vai ei.

Lopuksi, fakta on se, että suossa möyrijöille ja kivikoissa könyäjille kaikki ajamamme baanat olisivat hyvää viihdettä ja mukavaa tekemistä, jos ne vain avoimiksi tulisivat.
Suurille massoille Luulammen, Rautulammen ja Suomunruoktun takana ei varsinaisesti ole annettavaa. Siihen löytyy Kiilopää-Kakslauttanen-Saariselkä sektorilta ja E4 tien länsipuolelta paljon enemmän mielekästä ajettavaa.

[JackOja]

...suossa möyrijöille ja kivikoissa könyäjille kaikki ajamamme baanat olisivat hyvää viihdettä ja mukavaa tekemistä, jos ne vain avoimiksi tulisivat.
Suurille massoille Luulammen, Rautulammen ja Suomunruoktun takana ei varsinaisesti ole annettavaa....

Justiinsa noinhan se on. Enpä usko, että olisi puistolle tai sen käyttäjille suureksi vaaraksi jos puiston poluilla saisi ajella.
Paljonkohan niitä ajelijoita mahtaisi olla noiden merkittyjen reittien ulkopuolella? Joitain kymmeniä kenties?

[Markku Liitiä]

Vielä vinkki retkipyöräilijöille tai vaihtoehtoista autoreittiä Saariselän/Ivalon suuntaan haikaileville:

Nelostieltä hetikohta Porttipahdan tekoaltaan pohjukan yli menevän penkereen eteläpuolelta lähtee nykyään tie Koitelaisenkairan poikki Lokkaan. Matkaa nelostieltä Lokkaan on 48 km ja vaikka taulussa varoitellaan tien heikkokuntoisuudesta, se oli ainakin nyt syyskuussa ihan ok.

Lokasta taas menee etelään Tanhuaan leveä asfalttitie ja Tanhuasta kaakkoon Kemijoelle kapeampi. Kemijoen ylityksen jälkeen tie levenee Savukosken "keskustaa" lähestyttäessä. Liikennettä ei ole nimeksikään, toisin kuin nelostiellä. Tanhuassa on kyläkauppa.

[PetriKos]

Kävin reilu viikko sitten kiertämässä Enontekiön reittejä sekä viettämässä päivän Ylläksellä. Mahtavia maisemia, ruska parhaimmillaan ja reitit selkeitä. Aurinkoidet T-paita kelit ja siten mönkkäriurien kosteikot sen verran kuivia, ettei kengät niissä kastuneet, purotkin pääsi kivillä hyppimällä kuivin jaloin. Retken onnistumisesta isot kiitokset foorumin monille tietojaan jakaneille ja erityisesti Tapio Huttusen hyvälle sivustolla, josta sain myös gpx-jäljet mukaan. Tukikohtana oli Hetan Majatalo, josta oli hyvä autolla siirtyä eri polkujen alkuun.

Maastopyöräilykokemusta on vain reilut puoli vuotta läskipyörällä, joten ao. kommentteja voi heijastella tähän kokemukseen.

Kalmakaltio-Jorpavaara-Palovaara oli mainio saapumispäivän iltalenkki. Urat nopeita ajaa, hienoja hiekka-alueita ja vaarojen avaraan maisemaan pääsi lyhyellä ajolla, vähän jännitystä ensimmäiseen suon ylitykseen. Lähtöpaikka oli autolla ajaenkin kaukana, mutta reitti täytti nopeasti kaikki lyhyen Lapin lenkin toiveet.

Leppäjärvi-Kultima. Alkumatka hienoa ja avaraa hiekkaharjualuetta, mukavaa ajeltavaa. Lähempänä Kultimaa koivikkoisempaa maastoa, jossa näköalat rajoittuvat jänkiin ja ura huomattavasti kivisempää. Perillä Kultimassa sitten poroerotuspaikka ja Tarvantojoen virta bongattavana. Pistolenkki Salvasjärven suuntaan ei kivikossa ja maisemien puutteessa pitkälle houkuttanut, eikä päiväkään olisi riittänyt.

Näkkälästä Pöyrisjärven ympäri oli matkan pääkohde ja upea sellainen. Pöyrisjärvelle asti ura niin leveää, että yksi wilderness taxi maasturikin tuli vastaan. Sen verran kuoppaista, että maasturi taisi edetä fillaria hitaammin. Mönkkäriura Termisvaaraa kohti eteni pitkälti hiekkaharjuilla ja koivikko harveni nopeasti. Välillä olleet märemmät mönkkärien sotkemat turvepätkät oli helppo ylittää. Termisvaaran lähellä Koiravaaralla Norjan rajan tuntumassa olikin sitten avoimet maisemat ja mukava mönkkäriura. Rajan poroaidalle saavuttua hiekkapohjainen ura muuttui soiseksi turpeeksi. Aika kuivaa, mutta lopulta turvemättäillä ajo ei enää onnistunut vaan taluttamista tuli joitain satoja metrejä vetisempiä kohtia vältellen. Rajavaaralta Maaterlommolle oli avarat maisemat, helppo ura ja ojien ylitykset myös helppoja. Matkalla hienoja tuulen puhaltamia hiekkakuoppia, joissa kiva pyörähtää ajelemassa. Hiekkakuopilla mönkkäriura käytännössä hävisi, mutta hiekkatasangolla oli kohtuu helppoa silti ajaa ja juuri ennen Maaterlommoloa ura taas erottui. Maaterlommol kahlaten yli; kun hieman kaarteli, niin vesi oli puoleen säären ja yhdessä urassa ehkä polveen asti jos ei harpannut uraa yli. Sahpanpalolle nopea mönkkäriura, useita porotokkia ja aivan mahtavat maisemat. Pöyrisjärveä lähestyttäessä maasto soistui ja mönkkärit sotkeneet syvät urat turpeeseen, mutta nyt urat olivat kuivia ja kohtuullisia edetä. Pöyrisjoen yli järven kautta kiertäen ja polvea syvemmälle ei tarvinnut kahlata; mutapohja meinasi kyllä väkisten imaista crocsit jalasta. Pöyrisjärven hiekkabiitsi oli hieno, mutta monessa kohdin suo ylettyi rantaan asti ja pyöräillessä olisi kengät kastuneet, joten osa matkasta kävelyä varvikossa, jossa osin mönkkärin jäljet näkyvissä. Narulautalla yksi kapeikko yli ja viimeinen kahlaamo ajamalla yli autiotuvalle.

Vuontisjärveltä pohjoiseen Sileävaaralle. Koko matkan mönkkäriura oli hyvin kivistä ja alkumatka metsäistä. Aika turhauttava alkumatka(varsinkin kun kamera tippui jokeen ja kastui linssin sisuksia myöten), mutta sitten kun nousi Palo-Kurttusvaaran sivulle ja Sileävaaralle niin palkkiona oli taas tosi komeat ja avarat maisemat. Näiden takia kannatti tänne kuitenkin tulla. Ajomatka jäi vähän lyhyeksi, että ehdin siirtyä iltapäivällä autolla Ylläkselle.

Ylläksellä on hyvin hoidetut polut. Yllästunturin ylitys oli kuitenkin minulle osin ajokelvotonta kivikkoa, vaikka pyöräreitti ei huipun kautta kierräkään. Raskas reitti, mutta olihan se pakko mennä läpi. Äkäslompolon puolella hiekkatietä hissien ala-asemalle asti. Kukastunturille oli tehty leveä hiekkapolku, jota oli helppo ajaa. Paluu Luosun soisten maastojen kautta, liian paljon liian märkää, en suosittele.

Täällä videota retkestä ja maisemista https://youtu.be/HDtuCeCnjLI

[mpesu]

Hyvältä kuulostaa kastunutta kameraa lukuunottamatta. Tosin, geomorfologisen tarkkuuden nimissä vaadin saada huomauttaa että käytetty termi "hiekkakuoppa" on epätäsmällinen sen tyypillisesti tarkoittaessa ihmisen aikaansaamaa kaivantoa. Tässä tapauksessa kohteet lienevät eolisia muodostumia, käytännössä deflaatiopainanteita ja dyynejä.

ps. Junassa ja tylsää

[tinke77]

PetriKossilla hienoa pätkää ja osin tuttuja maisemiakin

[Johan Moraal]

Kannattaa pysyä näköjään polulla, ainakin julkisesti
https://avisuora.wordpress.com/2015/...8-paivasakkoa/

[Jouko_T]

Kannattaa pysyä näköjään polulla, ainakin julkisesti
https://avisuora.wordpress.com/2015/...8-paivasakkoa/

Kun minä aloittelin Lapin vaelluksiani 70-luvun alussa, niin en voinut uskoa niitä visioita, joita esitettiin mm. Saariselän kasvamisesta turistikeskukseksi.
Silloin alueella oli vain muutama pieni majoitusliike. Kulkea, leiriytyä ja nuotion sai tehdä mihin vain.
Nykyisillä kulkijamäärillä, ilman rajoituksia, moinen tuhoaisi alueelta senkin vähän "erämaisuuden", mitä on jäljellä.

Toisaalta, se vähän nyppii, että Mad-joen kämppä pystytettiin Kevon puiston alueen ulkopuolelle, mutta sitten puistoa laajennettiin käsittämään se alue.
Toisin sanoen "perinteisiä oikeuksia" poistettiin.
Toinen, mikä nyppii, on epäsuhta "luonnon tilan" tuhoajiin suhtautumisessa. Myönnän, että äkkiä nykyiset kulkijamäärät saisivat polkuja aikaiseksi, jos kieltoja ei olisi.
Saman aikaisesti ei uskalleta puhua siitä, mikä tekee väitteet Kevon "luonnon"puistosta naurettaviksi. Porojen laidunnus.

Tältä luonnonpuiston alue näyttäisi ilman massiivisia porolaumoja:



http://www.hs.fi/kotimaa/a1416715302847
http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/u...a_3_10_www.pdf

Missä muualla kuin aidatulla alueilla, olette Lapissa nähneet moista maastopohjaa?
Muuten, jos nämä provokaationi saivat verenpaineenne nousuun, ja aiotte jatkaa asiasta, niin siirtäkää keskusteleminen Jeesustelu ketjuun.

[JackOja]

Mä olen yöpynyt Madjoen tuvassa syyskuussa 1995. Jokohan rikos on vanhentunut?

[metsäsika]

PetriKossilta kyselisin vähän tuosta Pöyrisjärven kierrosta. Pöyrisjärven takaiset maisemat ovat tuttuja niin patikkareissulta ja järven etelä-ja länsipuolella on liikuttu pyörällä. Kuinka paljon aikaa meni tuohon sanoisinko kuitenkin aika miehekkääseen päiväreissuun järven ympäri? Jalkamiehen muistikuva on, että siellä on aika pitkät pätkät mukavaa uraa Norjan rajalta Maaterlonpoloon ja sitten taas lompololta Pöyrisjoen suulle. Mutta olen sen useasti huomannut, että jalkamiehen näkökulma on erilainen kuin pyörällä liikkuvan. Useasti on joutunut päivittämäänn arviota maaston ajettavuudesta, kun sinne on pyörällä mennyt, vaikka jalkamiehenä oli pitänyt baanaa hyvinkin nopeana. Omasta kokemuksestani sanoisin sen, että Pöyrisjoensuun kahlaus (ja se rantahiekkaosuus) ei aina ole helppo. Vedenkorkeus vaihtelee paljon ja vaikuttaa asiaan hyvin merkittävästi. Olen jokisuun kahlannut pitkälle reisiin ulottuvassa vedessä ja olisin melkein sitä mieltä, että pyörän kuljettaminen ei sillä kertaa olisi onnistunut. Itselle tuli mieleen, että kiertäisi järven toiseen suuntaan ja siten, että reissun loppupuolella menisci poroaitaa seuraillen sen pitkän lasku Kaamusjärvelle (sekö se nyt oli järvi siinä Termisvaaran toisella puolella) ja sieltä sitten ajettavaa polkua Näkkälään.

[Markku Liitiä]

Missä muualla kuin aidatulla alueilla, olette Lapissa nähneet moista maastopohjaa?

Meidän mökkitontin kalliolla näyttää aikalailla tuolta. Ei ehkä ihan noin tiheää jäkälikköä. Eikä ole Lapissa. Olen parhaani mukaan yrittänyt olla tallaamatta jäkäliä. Aitaa en ole rakentanut.

[Meka]

Pienimuotoista raporttia heinäkuun puolivälin lapinreissusta:
Ekaa kertaa oli maastopyörät mukana lapin "vaellusreissulla". Suunnitelma oli aika avoin, koska kokemusta ei juuri rinkan kanssa pyöräilystä ollut aiemmin. Kalkkoaivin autiotuvalle ajeltiin ensimmäisenä päivänä ~20km siivu maantieltä. Kalkkoaivilla olin muutama vuosi sitten käynyt kävellen, joten tiesin mitä maastolta odottaa. Mukavasti sujui, vaikka rinkka painoikin 18kg (sisältäen mm. kalastusvälineitä, teltta ja kumisaappaat). Jälkeenpäin ajateltuna myös ruokaa oli reilusti liikaa, sillä alunperin piti olla päivä tai pari pidempään. Toisena päivänä ajeltiin Kutukosken autiotuvalle. myöskin mukavaa poljettavaa, vaikkakaan ei yhtä helppoa kuin kalkkoaiville johtava maastoautotie. Jalkautumista vaativia kohtia vain pari: yksi kahlauspaikka ja lähellä kutukoskelle laskeutuessa pieni suopätkä (parissa ylämäessä tuli pätkä talutettua, kun on heikot jalat). Tästä jatkettiin sitten kävellen pohjoiseen kalastelemaan. Paluumatkalla kutukoskelle huomattiin, että kyllä pyörillä olisi vielä päässyt helposti pidemmällekin, ehkä sitten ensikerralla. Lisäksi jäi polttelemaan mahdollisuus jonain vuonna polkea kalkkoaivilta pitkälle pohjoiseen, mahdollisesti rommaenon tietämille.

Paluumatkalla käytiin vielä Pöyrisjärvellä yhden yöpymisen kierros (varustuksena ~9kg rinkka tälläkertaa). Näkkälästä ainuppivaaran kautta pöyrisjärven autiotuvalle. Alkumatkasta aika raakaa nousua, Ainuppivaarasta pohjoiseen hienoa suht tasaista polkua aina pöyrisjärvelle saakka. Paluu näkkälään "pääväylää" pitkin.

Hyvä fiilis jäi maastopyörällä kulkemisesta lapissa. Heti tuli pari uutta paikkaa mieleen missä voisi helposti pyörää hyödyntää, missä aiemmin tullut jalkaisin käytyä kalastelemassa. Pöyrisjärven seudustakin jäi hyvä kuva ja sinne pitää palata uudelleen ajamaan isompi kierros. Pyörällä matka taittuu mukavammin, kuin kävellen eikä yli 15kg rinkka menoa ihmeemmin haitannut, vaikka tokihan keveempi aina parempi. Kelit suosi, sillä koko viikon reissun aikana ei satanut pisaraakaan vettä. Kalustona mulla oli 29" Canyonin Nerve AL.