Hienoa kesäiltaa maantielle viettämään lähti tiistaina yhdeksän ajajaa, mutta Mustavuoreen palattua laskettiin ajajia olevan seitsemän. Yhdelle tulivat tällä kertaa reipasvauhtiset kilometrit omaehtoisesti täyteen Jokivarrentiellä ja yksi taisi kääntyä kotimatkalle Mittatien päässä.
Reitiksi ei taaskaan keksitty parempaa - tosin voitaisiin kysyä onko parempaa olemassakaan - kuin Jalostamon klassikko. Tällä kertaa käännyttiin Anttilasta Linnanpellontielle, missä pyöröpaaliperävaunutraktori tarjosi ylimääräisen ohjelmanumeron hyvällä jalalla liikkeellä olleille kuskeille. Oikein kiva lenkki.
Mukana oli myös pari kolme ajajaa joiden edellisestä Mustavuoren lenkistä oli kulunut jo jonkin verran aikaa ja joiden spontaani kommentti oli yhtenevästi se että vauhti on hieman noussut viime kerrasta. No, kieltämättä niin on päässyt käymään - mutta IMHO vauhdin tuleekin elää osallistujien mukaan (ja niin on ollut ennen minuakin). Tämän vuoksi on ehkä syytä mainita parista asiasta:
- näillä lenkeillä ei pidetä kirjanpitoa vetovuorojen pituuksista tai määristä eli kenenkään ei tarvitse vetää yhtä pitkään kuin edellinen vetomies tai yhtään sen pitempään kuin haluaa tai jaksaa. Itse asiassa on IMHO parempi että kun vauhti tuntuu peesissäkin vähintään riittävältä, tekee hyvin lyhyitä vetovuoroja tai vain käy keulassa kiertämässä (eli tekee niinkuin minä teen). On hauskempaa kun kaikki pysyvät koko lenkin mukana - ja jos paluumatkallakin tuntuu että jalkaa on hyvin jäljellä, pääsee kyllä taas vetomiehen rooliin. Sitä paitsi meillä on nyt se onnellinen tilanne että vahvoja ja halukkaita vetomiehiä on yleensä matkassa enemmän kuin pelkkiä peesaajia.
- peesaaminen onnistuu parhaiten peesaamalla koko ajan riittävän lähellä eli rakojen ei kannata antaa yhtään kasvaa vaan ne on syytä ankarasti ponnistellenkin ajaa kiinni heti; välin kiskominen kiinni on loppupeleissä sitä raskaampaa mitä kauemmin se kesti - ja mitä kauemmin se kestää, sitä enemmän on aikaa selittää itselleen ettei vaan jaksa. Samoin kannattaa välttää jonon viimeiseksi asettumista, sillä haitari-ilmiötä ei voi täysin välttää ja se tekee hännillä ajamisesta aina raskaampaa. Ja jos on jo hukannut edelläajavan takapyörän, ei viimeisenä ajavalla ole enää takana ketään joka auttaisi ajamaan sen kiinni.
- näillä lenkeillä ei katsota pahalla vahvempien kuskien irtiottopätkiä, mutta olisi toivottavaa että ns. tasaista normaalivauhtia ajettaessa muistettaisiin himmata tarpeeksi ylämäissä. Ja jos joku erehtyy vetovuorollaan vähän rynnistelemään, ei tarvitse omalla vetovuorollaan tehdä samaa. Eikä vetomiestä tarvitse välttämättä seurata vain näyttääkseen että pysyy kyllä mukana vaan voi rohkeasti pitää tehot kurissa; kyllä vetomies havahtuu viimeistään siihen että muut tulevat viidenkymmenen metrin päässä. Mutta koska vauhdinpito on kuitenkin kaikista mukavaa, niin kukin vetomies voi vuorollaan käyttää ylämäessä näin säästyneet voimat siihen että painaa alamäessä täysiä...
Torstaina klo 18 ajetaan taas 70 tai 80 km jonnekin ja takaisin. (Ja viikonloppuna pitempään, mutta siitä enemmän kunhan joku ehdottaa tai toivoo jotain!)
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit