Mukava kuulla että annoin parhaan mahdollisen kuvan hyvästä asenteesta. Tai ainaki jonkun kanssa kävin kuvailemasi keskustelun. Turha sitä mukavaa tapahtumaa on pilta liialla kiirellä =)Alkujaan tämän lähetti Hillo
Nöösi
Mukava kuulla että annoin parhaan mahdollisen kuvan hyvästä asenteesta. Tai ainaki jonkun kanssa kävin kuvailemasi keskustelun. Turha sitä mukavaa tapahtumaa on pilta liialla kiirellä =)
Vakiovieras
Ensimmäistä kertaa tahkolla ja reitin järjetön mutavellin määrä oli jotain mikä pääsi yllättämään, hieman vähempikin olisi riittänyt.
Petrattavaa jää ensi vuoteen, sillä tässä kelissä aikatavoite ei täyttynyt ja rengasrikon myötä aikaa venähti aivan liikaa.
Kivaa kuitenkin oli ja nyt tietää paremmin mitä odottaa, lisää kuntoilua ja eteen pienen pieni lokari ihan varmuuden vuoksi
Vakiovieras
Mulla olivat renkaina litkutettuina edessä Ardent, takana 2.1"Aspen. Paineet 1,5/1,6. Mies ja pyörä 98 kg. Mainiot renkaat ja kyljet kestävät rajua ajotyyliäni.
T.
Matti
Vakiovieras
Risto Heikkisen videokooste:
https://m.youtube.com/watch?v=r7uQ8ykF03o
T.
Matti
Jäsen
Joo ehdottomasti tällainen 10-30min kisatapahtuma junnuille. Joku 2km pätkä pyörille/potkupyörille todella riittäisi, että saisi kokea tapahtuman tuntua ja olla iloinen, että on ollut "kisaamassa". Meidän 3v junnu on ollut todella innoissaan, kun sai Bianchi-cupissa hyvinkäällä ajaa 6v poikien sarjassa 1km radan. Kovasti koko eilispäivän kyseli, että milloin pääsee Tahkolle kisaamaan.
Vakiovieras
Neljäs kerta Tahkolla ja mukavaa oli vaikka tavoitteena ollut ajan parannus jäi tekemättä.
Vaikka nyt kesän alussa ei olekaan tullut ajettua lenkkiä, niin huomasi kyllä talven salilla käynnin ja spinningin vaikutuksen. Tuntui lähes huijaukselta kun mäkiä jaksoi ajaa ylös totuttua suuremmalla vaihteella ja vieläpä paikoissa joissa on kuivempinakin vuosina tullut talutettua.
Renkaina oli 26x2.4 X-kingit ja pitoa riitti yllättävän hyvin. Kiitokset vain ajokoululle kun suosittelitte pienempiä paineita
Kehittämisehdotuksena voisi noihin pesupaikoille lisätä tiedon siitä, että pyörän ehtii pestä sunnuntainakin. Ehkä osa jonottajista jäisi tällöin pois lauantain jonoista.
Nöösi
Ihanaa Tahko ihanaa!
Tuli ajettua 12. Tahkon kisa, takana yksi 25, 7x60, 3x120 ja tänä vuonna 180km. Viime vuoden kahden kiekan aika 7:08 meni sen verran putkeen että tämän vuoden matka oli luonnollinen siirtymä. Nyt ovat neuvottelut vaimon kanssa 240km matkasta käynnissä...
Olipahan rankka mutta mahtava reissu, kolmannella kiekalla mutaa oli jo niin rajusti että se lähinnä nauratti. Aikaa kului 13.08.
Minä olen aina kokenut Tahko leppoisana ja rentona tapahtumana. Huulen heitto ja huumori huoltohenkilökunnan ja kanssa-ajajien kanssa on koko tapahtuman suola. Ja tunnelma oli mitä leppoisin myös tänä vuonna.
Hienointa oli näin pitkänmatkalaisena saada kannustusta sprinttimatkojen kärjeltä heidän ajaessaan meidän ohi 600km/h. Ammattilaisten kehu kuntoilijalle on mitä parhain motivaattori!
Ruuhkat kuuluvat isoihin tapahtumiin sekä se että kisassa on mukana eritasoisia kuskeja. Silloin vaaditaan joustavuutta, suvaitsevaisuutta ja hyvää henkeä mitä minusta tässä lajissa kiitettävästi löytyy. Muistaakseni olen Tahkolla tavannut yhden kusipään 12 vuoden aikana. Se on minusta aika vähän!
Erittäin laadukkaasti järjestetty kisa kaiken kaikkiaan.
Mulla ei ole mitään valittamista mistään!
Ensi vuonna sitten .. kierrosta
Peltsi
p.s. Sunnuntaina aamupäivällä ei ollut muuten jonoa painepesurille kaupan kulmalla..
Nöösi
Jahas, kai sitä voisi tämäkin Tahkon ensikertalainen raaputtaa ajatuksia kasaan.
Tosiaan, kavereiden painostuksesta tuli ilmoittauduttua ensimmäiselle Tahkolle maaliskuussa. Varovaisesti valitsin 60km lähdön ja yli 5 tunnin tavoiteajan. Huhtikuun puolessa välissä heräsin ajatukseen, että eihän minulla ole edes maastopyörää. Noh, fillaritori välittömään seurantaan ja toukokuun alusta keittiössä oli cyclocrossin lisäksi 29er jäykkäperä Cube. Puolentoista kuukauden aikana maastokilometrejä kertyi ehkä vajaat 300, joten minulla oli omat epäilyni omasta jaksamisestani. Noh, lauantaiaamu valkeni ja kavereistani yksi toisensa jälkeen katosi aikaisempiin lähtöihin, lopulta se oma 10:10:n lähtö lähestyi. Asetun lähtöjoukkoon. Sykemittari päälle. Kuuluttaja kertoo, että lähtöön 3 minuuttia. Syke 100. Ei hätää. Minuutti. Syke nousee 120:een; mitä ihmettä, tässähän olen seisonut paikallani jo ainakin 10 minuuttia?
Nauha nousee ylös ja huomaan, että ensimmäisen mäen päällä sykkeet hakkaavat jo yli 170. Kauhistun ja koitan vähän höllätä vauhtia; samassa lähdössä olleet läskipyörät karkaavat horisonttiin. 29:n pyörät pyörivät ja ohitan ensimmmäisen huoltopisteen; tuntuu hyvältä. Ylämäet alkavat ja koitan kuunnella mitä kanssa-ajajat sanovat, mutta en saa juurikaan vinkkiä tulevasta. Ujo poika ei kehtaa kysyä. Kinahmi 1, miten joku tämän ajaa ylös? Tässähän tämä jonossa menee tunkatessa. Niin tekevät muutkin; ei tunnu tyhmältä. Pian päästään Kinahmin päällä lasettelamaan kivaa heinikkopolkua ja hymy nousee huulille. Ei se tunkkaaminen niin paha ollutkaan.
Ensimmäinen EA piste. Tässä kohtaa neuvottiin olemaan varovainen. Viikonlopun luontoääni kaikuu jo kauempaa ja hyppään suosiolla muun jonon jatkoksi ja talutan mutalällyn läpi. Ei Helsingin keskuspustoissa tälläisiä mutahautoja ole. Noh, ei näitä paljon voi olla. Ikuisuudelta tuntuneen pyöräily-talutus-mudan jälkeen yllättäen tupsahdetaankin toiselle huoltopaikalle, jossa täytän juomapullot ja nautin ensimmäistä kertaa energiageelin. Onpas outoa, paksua mehua. Sitten edestä löytyykin muutaman kilometrin pituiselle hiekkatiepätkälle, joka on aivan luotisuoraa. Noh, koitetaan tässä ottaa kiinni tunkkaamiseen kuluneita minuutteja. Mikäs tässä rullatessa.
Jahas, edessä on aika vinha jono; kaikki taluttavat suosiolla. Koitan onneani ja koitan kiivetä ensimmäistä rinnettä ylös. Johonkin asti pääsen, hyvin edessä taluttavat ihmiset tekevät tilaa. Lopulta se pysähtyy omakin meno ja muiden seuraan tunkkaamaan. Ihmettelen jonon hidasta etenemistä ja porukan määrää. Noh, eipä tätä Kinami II:sta olisi ajettukaan ylös. Tyydyn omaan paikkaani jonossa. Sittenkös se riemu alkaa. Kivaa, loivaa laskua ja jonokin tuntuu hävinneen johonkin. Ohituksia en juurikaan uskalla hakea, muutamalle takaa-tulijalle annan tietä ja kaikki menee hyvällä maulla.
Kolmannen ja neljännen huoltopisteen välissä ohitan yhden kavereistani. Nopea moikkaus ja totean jatkavani matkaa. Mudan määrä taas aiheuttaa minussa suurta epäuskoa. Seuraan muiden esimerkkiä ja talutan, jälkeenpäin ajateltuna liikaa. Olisi nämä päässyt ajamallakin. Mutta mitäpä sitä ensikertalainen tietää. Neljännellä taukopisteellä taas pienen tankkauksen paikka, geeliä, patukkaa, leipää ja suolakurkkua. Kuuntelen tsemppausta vapaaehtoisilta ja sivukorvalla kuuntelen kanssa-ajajien kommentteja. Jaloissa alkaa jo painaa. Viidennellä huoltopaikalla saa kuulemma vohveleita! Tämä pätkä oli minulle vaikein. Isohkoa murikkaa ja liukasta mutaa. Yhdessä kohdassa tunkatessani liukastun ja saan polveeni isohkon vekin. Kilometrin päässä EA pisteellä saan haavan puhdistusta ja se sidotaan. Kiitos näille itikan syötteinä olleille sankareille! Lopulta pääsen viidennelle huoltopisteelle. Salaiset toiveet viiden tunnin alittamisesta alkavat haihtua mielestäni. Aikaa taisi olla tunti. Tässä mudassa ei onnistuisi.
Viidenneltä huoltopisteeltä otan muutaman vohvelin, lisää geeliä ja patukkaa. Eihän sitä tänne asti tultu luovuttamaan. Näen, että muut taluttavat mäkiä. Koitan tulla mäkiä mahdollisimman paljon ajamalla ja yllätykseni pääsen niitä aika hyvin ylös, vaikka edessä on yksi 32-piikkinen ratas. Välissä kuitenkin joudun hyppäämään pois pyörän selästä. Mukava kuitenkin kuulla, kun toiset kannustavat kun jaksaa yrittää! 7 km matkaa ja aikaa olisi 35 minuuttia sanovat kyltti ja sykemittari. Ei taida onnistua. Eikä edes El Grandea näy. Paitsi kohta.
Näen tien laidassa kyltin, joka kertoo että El Grande alkaa tästä ja nyt. Joko alotan tunkkaamaan? Eräältä 300km kuskilta kuulin vinkin, että aja ne ylämäet. Ne on niin hidasta tunkata. Noh, ei kai mies voi olla väärässä ja väännän minkä jaloista saan irti. Tasaset kohdat ryömin ja tasaan sykkeitä. Ensimmäinen tunkkaus ja kiroan vieressä menevällä, että ei tää yksi eturatas riitä (lue: voima jaloissa ei riitä). Tässäkö se nyt oli. Loppu taluttaen? Koitan vielä ja aika paljon selkiä tulee vastaan. Sekä kannustusta, kiitos! Kohta näenkin edessäni jo hiihtohissin. Selvisinkö? jes! Eiih, mitä ihmettä. Tämä hiekkatiehän jatkuu vielä vaikka kuinka. Ja vielä. Aikaakin näyttäsi olevan kohta n. 10 minuuttia ja viimeinen lasku vasta alkaa. Voisinko silti ehtiä alle viiden tunnin? Kädet tuskin jaksavat puristaa tangosta, joten laskusta tulee vaikea. Vähän pelottaa, mutta yritetään. Loppulaskussa pyydän vielä tietä parilta kuskilta. Anteeksi teille, tulin huonosti ohi ja jouduitte väistämään minua!Vielä viimeinen lenkki lahden ympäri ja loppusuora alkaa. Tämä menee ihan tiukaksi. Koitan polkea ja polkea, mutta eihän pyörä enää mihinkään liiku. Maali näkyy jo. Vielä vähän! Maaliviivan yli ja sivukorvalla kuulen kuuluttajan lausuvan nimeni ja aikakin alkaa nelosella. JES! kerkesin. Kokonaiset 8 sekuntia alle 5 tunnin! huh. Hymy nousee korville ja yksi käsi ilmaan. Tuntuupa hyvältä.
ohoh, tulipas siitä pitkä. Noh, jos joku jaksaa lukea, niin kiva. Ei musta ihan kirjailijaa taida tulla.
TL;DR
Ensimmäinen tahko, 60 km. Maaliin päästiin ja pyörä toimi hienosti. Välillä harmitti jonottelu ja muta. Molemmat pystyi kääntää positiiviseksi, kun jutteli kavereille ja ajoi läpi. Kiitos kaikille kuskeille kannustuksesta, tien annosta ja tien pyytämisestä. Hymyilytti. Anteeksi kaikille, joiden kisaa saatoin pilata huonolla ohituksella, väistöllä tai sanomatta 'kiitos'. Etiketti ei aluksi ollut hallussa, mutta kun 60 km sitä seurasi sivusta, aloin oppia mitä yhteishenki täällä Tahkolla on. Superisot kiitokset vielä järjestäjille ja erityisesti huoltotyypeille.
Mitenköhän sitä pitäisi treenata, jotta ensi vuonna menisi 2 kierrosta?
EDIT: keskisyke 166, onko se liikaa 25v kuskille?
Vakiovieras
Tahko MTB:stä otettuja kuvia
Kipu on vain ruumiista poistuvaa heikkoutta
Nöösi
Ekaa kertaa Tahkolla, ajoin (talutin) 25km 14.00 lähdöllä, allani 17kg painava Prisman huippuhyvä 300egen Jupiter, pääsin maaliin ja voin sanoa etten ole vielä koskaan aiemmin kävellyt 25km taluttaen pyörää siispä hyvä minä, ylitin itseni
Vakiovieras
Olen tässä jo monta vuotta ihmetellyt noita huutelijoita tuolla polulla. Omalle kohdalle ei ole onneksi sattunut, mutta poika on kertonut parista tapauksesta. Jos haluaa ajaa täysin omaa vauhtia, niin minkä ihmeen takia pitää tunkea polulle, jossa on pari tuhatta muutakin ajamassa. Tai sitten voi tietysti lähteä klo. 09.00 ja siitä heti keulille, niin saa varmasti ajaa omaa vauhtia. Taitaa olla kuitenkin eri jätkät, jotka niin tekee.
Vakiovieras
Toinen Tahkon 60km takana ja olipa raskas reissu. Aika parani reilut 10min, mutta 4h raja jäi vielä reilun 30 sekunnin päähän. Muta imi miehestä tehokkaasti mehut ja viimeinen 25km tuntui todella hankalalta. Alamäessä vielä pystyi jotenkin ajamaan, mutta reisikrampit pakottivat tunkkaamaan useita ylämäkiä. Kellon mukaan viimeinen 10km meni kuitenkin kovempaa kuin 2014, joten ehkäpä sitä on ainakin jossain kehittynyt.
9.15 lähdössä tunkkaaminen Kinahmille sujui kyllä luvalla sanoen kovin hitaanpuoleisesti. Takanani jotkut tuskailivat aikatavotteiden kanssa, mutta taisitte päästä alle 4h kuten siinä Kinahmin päällä teille väitin...
Tämä olisi loistava esim. perjantai- tai lauantai-iltaan. Meillä 6v läskipyöräilijä ajaisi mielellään jonkun lyhyen kisan, mutta 25km on varmasti vielä liian suuri haaste ensi vuonnakin. Tahkon keskustaan saisi kyllä näille lapsille rakennettua oman kilpareitin melko vähällä vaivalla. Joko laitoitte kehitysehdotuksen menemään?
Vakiovieras
Tämä.
Minulla oli vasta neljäs Tahko, mutta en minäkään kovin montaa niin kiivasluonteista kuskia ole reissuilla nähnyt, että olisin jotenkin ahdistunut. Tottakai jokainen haluaa ajaa omaa ajoaan, joku tahtoo parantaa viime vuotista ennätysaikaansa ja mitä muita hyviä ja kunnianhimoisia tavoitteita nyt kenelläkin on. Tällaisessa isossa massatapahtumassa, joka on avoin ihan kaikille, pitää vaan yrittää jaksaa odotella, jonotella ja antaa tarvittaessa myös tietäkin. Hyvässä porukassa ajaminen tekee hommasta mahtavan ja kun ei liikaa vanne kiristä päätä, niin kaveria jaksaa tsempata siinä ohimennen ja kysellä vähän vointiakin, jos näyttää meno hapokkaalta.
Järjestelyissä ei ollut moitteensijaa, rata oli tänä vuonna, kuten Peltsi hieman viittasikin, jopa naurettavan haastava kuralälleineen ja kelihän oli mitä parhain. Se iltapäivälle odotettu vesisade ei sitten tullutkaan, joka olisi voinut tietenkin tuoda vielä oman mausteensa tähän ralliin. Oma 180km tosiaan päättyi tekniikkamurheisiin, mutta enää tuo keskeytys ei ketuta niin paljoa, kuin silloin istuessani Piazzalla puun alla huoltolaatikkoni vieressä ja pyörääni tuijottaen. Sitkeimmät lähtivät vielä kolmanelle kierrokselle ja kyllä sitä isoa kättä pitää nostaa heille ketkä maaliin ajoivat. Ruuhkia ei varmaan enää siinä vaiheessa kauheasti ollut, mutta olosuhteet sitäkin vaativammat.
Ensi vuonna uudestaan ja pitkälle matkalle, ruuhkiin, kurakoihin ja ihan mitä kaikkea mahtava TahkoMTB tarjoaakaan. Hei: Paarmoja ei tainnut tällä kertaa kauheasti olla? Minä en ainakaan niitä huomannut.
Jäsen
Paarmoja ei tosiaan ollut. Jotain ihmeellistä joukkokuolemaa tekivät sinertävät koppakouoriaiset. Niitä oli polku täynnä ekalla kinahmilla.
Vakiovieras
Paarmoja ei tainnut tällä kertaa kauheasti olla? Minä en ainakaan niitä huomannut.
Ei ollut ei, mutta sitäkin enemmän hyttysiä. Nyt 2 päivää kisan jälkeen jalat näyttää niinku ois joku tauti. Täytyy ihmetellä niitä sääskien kärsiä kun saavat semmosen mutakerroksen päältä vielä tuikattua johonkin suoneen. 2 rengasrikkoa ja muuta mukavaa teknillistä harmia. Kerkesivät kuppaamaan aika hyvin siinä sisureita vaihellessa. Haaskaa oli
Vakiovieras
Pysähdyin kolmannella kierroksella Kinahmi 1:n laella kustauolle ja kyllähän niitä ilmestyi saman tienHei: Paarmoja ei tainnut tällä kertaa kauheasti olla? Minä en ainakaan niitä huomannut.
Vakiovieras
Mäkitreeniä ja tekniikkatreeniä niin, että tunkata ei tarvitse kuin jonon vuoksi. Ei niitä maastokilsoja tarvita paljoa, jos tekniikka on kunnossa ja jaksaa polkea mäkiä. Minä olen nyt 1.5v maastopyöräilyuran aikana ajanut ehkä sen 300km maastossa ja siihen lasketaan ne kaksi 60km Tahkoakin. Tänä vuonna toinen kiekka jäi tekemättä tuon flunssan takia.
Viikkoa vajaalla 34v ja ylipainoisella kuskilla pienessä kesäflunssassa keskisyke 176 ja ajelin mielestäni rauhallisesti ettei sairaus pahasti pahenisi.. Mutta nämä ovat henkilökohtaisia juttuja.
Palstajyrä
Jotenkin tänä vuonna pystyn ymmärtämään taas pykälän verran paremmin niitä ihmisiä, jotka treenaavat vuoden ajaakseen Tahkolla hyvin, mutta eivät vain mahdu ajamaan sillä tavalla, kuin haluaisivat ajaa. Tottakai, silloinkin pitäisi malttaa käyttäytyä kunnolla, mutta kyllähän siellä jokainen yrittää omaa parasta suoritustaan. Itse ajoin reitin viimeiset 20 km perjantaiaamuna aivan lenkkivauhtia tyhjällä polulla ja taas vastaavasti lauantaina sellaisessa porukassa, joka päätyi kuudeltakympiltä maaliin noin 3:30 loppuajassa. Tuolla pätkällä ajassa oli eroa vain vajaa kolme minuuttia, mutta lauantaina sykkeet toistakymmentä lyöntiä korkeammalla. Eli vaikka fyysisesti saisitkin kropasta kauden parasta irti, niin kun ei mahdu, niin ei mahdu.
Noin ihan vertailun vuoksi haluaisinpa nähdä sen massahiihdon, missä reitti olisi suunniteltu siten, että se olisi vain yksi perinteisen ura ilman ohittamisen mahdollisuutta ja sittenkin ura olisi sen verran pateilla, että noin kilometrin välein letkan kärkimies käy polvella. Tai, haluaisinkohan sittenkään oikeasti? Saattaisi Tahkolla kuullut terveiset olla aika pyhäkoulukamaa siihen verrattuna.
Omia keskeytykseen päätyneen 120 km:n harjoituksen tuntemuksia lisää blogilla.
Vakiovieras
KD:lta hyviä pointteja. On kuitenkin muistettava että Kinahmin polkuosuudet ja sinne johtava nousu ovat hyvin ominainen osa Tahkoa ja antavat ainakin kärjelle oman Tahkolle tyypillisen taktisen mausteen: poluille on päästävä hyvissä asemissa ja se vaatii että W/kg on kunnossa.
Kärjen takana homma on toki hieman eri ja yleensä ohituspaikkaa tarjotaan hyvässä hengessä. Se että jos polut ovat yksinkertaisesti liian tukossa, on jo sitten kilpailujohdon ratkaistava pulma. Tahko on kuitenkin perinteisesti ollut monelle se paikka jonne harjoitellaan ja jossa lähdetään jahtaamaan vaikka sitä omaa edellisen vuoden loppuaikaa.
arisaast muokkasi tätä : 30.06.2015 at 13.23
Aktiivijäsen
Ja jos se ei onnistu, niin vika on järjestävän tahon, kanssakilpailjoiden, itikoiden, paarmojen, vapaaehtoisten.. Vähän pipoa löysemälle, tai sitten reenattava tarpeeksi, että pääsee sinne kärkeen ajamaan omaa vauhtia
Rule #6 // Free your mind and your legs will follow.
Vakiovieras
Aina voi voittaa, ainakin itsensä! Kyllikit kuudetta kertaa mukana meiningeissä
Hidas ei oo hölmö, nopeet luulee vaan. Vauhtii fiksuudeksi kai kuvitellaan. (Anna Puu)
Palstajyrä
Tämä on aivan yhtä looginen idea, kuin se, että ne jotka eivät juokse maratonia alle 2:30, eivät ole oikeutettuja mittaamaan ulos omaa suorituskykyään. Kyllä mun mielestä perusjätkä joutuu tekemään aikamoisen määrän duunia, että Tahkon 60 km kulkee alle kolmeen ja puoleen tuntiin. Jos se on kauden päätavoite, niin kyllähän se kai olisi hauska myös ulosmitata oma fyysinen suorituskykynsä ja talven aikana tehty työ?Ja jos se ei onnistu, niin vika on järjestävän tahon, kanssakilpailjoiden, itikoiden, paarmojen, vapaaehtoisten.. Vähän pipoa löysemälle, tai sitten reenattava tarpeeksi, että pääsee sinne kärkeen ajamaan omaa vauhtia
Veteraani
Joo mutta härdelli on vähän eri, jos on muutama kuski, joilla on tarve päästä ohi kolmestasadasta itseään hitaammasta tai jos onkin 300 kuskia, joilla on tarve päästä ohi muutamasta polun tukkona olevasta kuskista.
Se, että 9.15 lähtö ajaa 9.00 lähdön hännän kiinni juuri Kinahmi ykkösen alkaessa on todellakin ongelma ja vie 9.15-lähtijöiltä mielekkyyden koko reitin alkupuolikkaasta. Kun tuo 9.15 lähdön ruuhkautuminen varsinkin niille, jotka oikeasti tähtäävät siihen lähtöryhmän mukaiseen neljän tunnin alittamiseen, on ollut ongelmana jo ainakin pari vuotta, vaikuttaisi siltä, että 9.00 starttiin on alkanut ilmoittautua kuskeja, joilla ei ole aikomustakaan edes yrittää 3.30 alittamista. Lisäksi siellä on mukana tietysti myös ne 120 km:n kuskit, jotka ovat retkimielellä liikkeellä.
Tänä vuonna ruuhka oli sellainen, että sekä Kinahmille kiivetessä, että Kinahmin päällä seisoskeltiin välillä paikoillaan ja odoteltiin sovussa, että jono liikahtaisi. Veikkaisinpa, että jos joku siinä kohtaa olisi ruennyt ryysimään jonon ohi, olisi vähintään pahalla silmällä katsottu.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Aktiivijäsen
Osittain selittää se, että muut 60km startit oli loppuunmyyty jo edellisenä päivänä ja viime tipassa ilmoittautuneet tuupattiin siihen klo 9 starttiin sitten.
Monelle varmaan 120 km läpi ajaminen "retkimielellä" on vähintään yhtä kova saavuutus kuin toiselle 3:30 alittaminen 60 km:llä.
Tämä on ihan yhtä looginenn idea kuin lähtisi ulosmittaamaan viritetyn auton tehoja juhannusruuhkaan
Rule #6 // Free your mind and your legs will follow.
Veteraani
Jos ennen Kinahmia olisi muutama töppyrä ja ehkä vähän polkuakin, niin saattaisi venyttää porukkaa sen verran, että Kinahmille ei syntyisi niin pahaa suppiloefektiä.
Ysin lähdössä oli kuulemma joutunut seisoskelemaan Kinhamin polulle pääsyä odotellessa, mutta niinhän se tuppaa olemaan jos yrittää hiekkatieltä tunkea yli 50 kuskia suht hitaalle polulle.
6.7 WTF/kg
Jäsen
Joo näin se on, että Tahko on enemmän ajotapahtuma kuin kilpailu, ellei ole suomen top 20 ukkoja. Elämystä sinne lähdetään hakemaan. Kisata kyllästymiseen asti saa perus marakisoissa. 60km kierrosaikoja voi parannella pitkillä ja ukosta saa silloin takuuvarmasti mehut pois.
Vakiovieras
Eräs ihmetteli korkeita sykkeitä lähtöviivalla, mulla sama homma, taisi olla juuri lähellä tuota 120 seisoessa. Olen vain oppinut olemaan välittämättä siitä ja mennyt alun fiiliksen mukaan, sitten myöhemmässä vaiheessa seuraillut niitä enemmän. Itse lähdin 60km 9.35 ryhmästä ja missään vaiheessa ei ollut tilannetta että jono olisi hidastanut omaa etenemistä. Taisi käydä myös niin että muutamat ohittamistani ajoivat sitten myöhemmin ohi kun alkoi piiputtamaan. Aina kun taakse tuli joku niin kysyisin että haluaako päästä ohi. Aika kylläkin painui hiukan päälle 4.30 mutta väittäisin etten kenenkään vauhtia hidastanut. Mitään törkeyksiä en kuullut missään vaiheessa.
Sent from my Nexus 6 using Tapatalk
Veteraani
No kyllä siellä sai tällainen lihava weekend warriorkin ajaa jalat altaan.
6.7 WTF/kg
Nöösi
Olen kolmena edellisenä vuonna kiertänyt Tahkon lenkin kertaalleen ja nyt oli kahden kierroksen vuoro. Valmistautuminen ei ollut sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Innostuin talvella juoksusta ja juoksin ensimmäinen puolimaratonini toukokuussa. Sen jälkeen yritin kääntää juoksukuntoa pyöräilykunnoksi, eikä se ihan helppoa tuntunut olevan. Vähän ristiriitaisin tuntein matkaan, kestävyyskuntoa löytyisi, mutta onko jaloissa voimaa tarpeeksi pyörittää? Varsinkin kun ajokilometrejä oli kertynyt vain nelisensataa kevään aikana ja ennen Tahkoa vielä 10pv ajotaukoa lentsun ja infernaalisten työkiireiden takia. Ajetaan siis alamäet lujempaa ja annetaan tasoitusta nousuissa.
Lähdin melko takaa hissukseen liikkeelle, sillä tarkoitus oli säästellä voimia alussa. Kuuma ryhmä oli mennyt menojaan, kaksvitoset kääntyneet omalle reitilleen ja Kinahmin ensimmäiseen tunkkaukseen asti sai ajella melkolailla rauhassa. Rennolla meiningillä tunkkailtiin pikkuhiljaa ylöspäin, läppää heitettiin ja pohdittiin minne kaikki paarmat ovat jääneet tänä vuonna.
60km:n ”kuumassa ryhmässä” eivät kaikki selvästikään olleet kuumia, sillä yllättävän nopeasti 6xxx numerolla ajavia alkoi tulla polulla selkä edellä vastaan. Vastaavasti ensimmäinen 7xxx paukkasi ohi melkeinpä samoilla paikoilla. Ryhmäjaon tulisi selvästikin perustua aikaisempaan näyttöön. Juuret ja kivet olivat liukkaita, mutta ei se ajoa haitannut.
Eskolan huollon jälkeen koitin löytää tiepätkälle sopivia porukoita peesaukseen ja melko hyvin se onnistuikin, vuorotellen vedettiin ja melko lujaa mentiin.
Kakkos kinahmi tunkattiin perinteisesti ja pian olikin Kalkkiruukin jihaata tiedossa.
Puolenvälin tienoilla oli ehkä ne ikimuistoisimmat rypemispaikat, josta varmaan sitä metsäkoneen mylläämää laskua muistellaan vielä vuosienkin päästä! Tunkkailin pieniä pätkiä jalkoja säästelläkseni sijoituksien kustannuksella, mutta sanotaanpa nyt itseänsä kehuen, että alamäessä ei kukaan ollut ohi pyrkimässä.
ElGrande meni suurimmalta osin ajaen ja loppulasku oli yhtä hyvä kuin ennenkin. Se sivukalteva pätkä puolessa välissä on vain sellainen, että sen ajamista pitäisi harjoitella. Meinaa ajolinja väkisinkin tippua. Ensimmäinen kierros Piazzan huoltoon ajassa 4h33min, mihin olen olosuhteet huomioiden ihan tyytyväinen.
Toisen kierroksen alku olikin yksinäinen, kunnes takaa tuli pari kahden kierroksen kuskia ja menivät menojaan. Itselläni kiersi hieman mahassa ja eikä tehojakaan tuntunut olevan ja Nilsiän huollon wc tuli juuri sopivasti
Jossain ykkös Kinahmilla tavoitin kahden kierroksen kolmikon. Reilusti kysyivät oliko halua mennä ohi ja vastailinkin, ettei hätää ole ja menen kun on paikka. Tätä jatkuikin sitten jonnekin Tuulivaaran huoltoon asti. Lähdettiin aina huolloilta yhtä aikaa, menin ohi jossain alamäessä ja poijjaat löysivät minut taas seuraavalta huollolta syömästä
Toisesta kierroksesta jäi mieleen erityisesti Eskolassa tarjotut kahvit ja se todella rento meininki, mikä vallitsi niin kuskien kuin huoltopaikkojen ihmisten keskuudessa.
Loppulaskussa oli aika hyvät fiilikset, tosin em. kolmikon punapaitainen ja oranssikypäräinen kaveri (sori kun en nimeäsi hoksannut kysyä) kuittasi ohi laskun lopussa, eikä itselläni ollut enää jalkaa vastata kiriin
Toinen kierros aikaan 5h20min ja loppuaika oli 9h53min, mihin olen myös tyytyväinen näissä oloissa.
Koska itselläni oli tosiaan ensimmäinen kahden kierroksen matka, oli mielenkiintoista seurata miten oma fysiikka pelaa, kun suorituksen kesto lähenee kymmentä tuntia. Toisella kierroksella eivät sykkeet nousseet enää niin herkästi ja sellaista peruspyöritustehoa tuntui löytyvän rajattomasti. Vastaavasti kun tehoa olisi pitkissä nousuissa pitänyt lisätä, niin jalat pyrkivät hapottamaan herkästi. Toisaalta krampeilta vältyin täysin paria pikku nykäisyä lukuunottamatta. Minulla oli pyörän pullossa urheilujuomaa, selässä juomareppu pelkkää vettä. Huolloissa meni banaani + suolakurkku-linjalla niinkuin ennnenkin, paitsi että toisella kierroksella ruisleipä ja suolakeksit olivat tarpeen, kun alkoi tulla oikeasti nälkäkin. Geelejä meni ehkä 8-10kpl
Kalusto (26” Cube AMS110) pelasi täydellisesti, ei rengasrikkoja, ei mitään. Rengastuksena RocketRon +Racing Ralph melko matalilla paineilla.
Mitä jäi käteen? No ehdottomasti se, että ensivuonna uudestaan kahdelle kierrokselle! Ja myöskin se, että jalkoihin täytyy hankkia enemmän potkua oikeasti!
Käteen jäi myös hemmetin hyvä fiilis ja kiitos siitä kuuluu kanssa pyöräilijöille, reitin varren huolloille ja kaikille jotka ovat tehneet töitä tapahtuman eteen! Ensivuonna nähdään!
Aktiivijäsen
Mää treenasin cyclocrossin ÄsÄmmiin kantamalla Farleytä olalla ja juoksemalla jonon ohi. Aika moni kannusti sen sijaan että ois rivouksia huudellu
Eka Tahko koskaan joten poikuus meni Läskin kaa Ugh
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit