Tänä vuonna lähdin yrittämään ekaa kertaa kahta kiekkaa, vaikka parin päivän sairastelu oli vienyt kovimman terän kunnosta. Otin aika leppoisasti alun siirtymän ja ihmettelin kovasti, että miksi ihmeessä nämä "kuuman" ryhmän 60km kisaajat ajavat samaa tahtia kuin minä. Oma aikataulu oli 4:30 ja jo ennen Kinahmia oli vaikka kuinka näitä kuuskymppiläisiä, joilla ei tuntunut olevan mikään kiire.
Kinahmi 1:ltä laskiessa tämä "kuuma" ryhmä oli varmaan unohtanut ajojalat ja taidot kotiin, koska tällainen ylipainoinen toipilaskin sai jatkuvasti ohitella porukkaa eikä näillä "kuuman" ryhmän miehillä tuntunut olevan mikään kiire.
Sykkeet olivat koko ajan liian korkealla ja ennen viimeistä ekan kiekan huoltoa oli jo selvää, että päivän kunto ei ollut sellainen että lähden toiselle kiekalle yrittämään. Ensimmäistä kertaa pysähdyin rauhassa syömään vohveleita ja hain vielä lisääkin
Keli ei harmittanut lainkaan, kramppeja ei tullut kuin pientä varoittelua taivaan portaissa ja El grandekin meni rauhallisesti sotkien ylös asti. Näin jälkikäteen harmittaa sairastuminen, koska ei olisi paljon tarvittu, että olisin lähtenyt vielä toiselle kiekalle.