^^Vertaistukea.
Oikeastaan olen tyypiltäni "aika-ajaja", mutta "pakon sanelemana"kuitenkin ajan valtaosan ajoista maantiefillarilla. Maastossa en normimaastureilla koskaan aiemmin tykännyt ajaa ja koko metsähomma tuntui tyhmältä. Täpärillä oli kokoajan tuune, että pitää ajaa kovaa ja kun taitoa ei ollut, niin olo oli kurja. Ja talvellahan en pyörään suostunut ulkona koskemaan. Traineri vaan surisi olohuoneessa tympeätä lauluaan.
2v. sitten päätin ostaa "ihan vaan kokeeksi" läskin. Fillaritorilta On-Onen Fatty. Eka kertaa metsään ja olin tosiaankin järkyttynyt. Kiire oli poissa, pystyin möyrimään taitojeni mukaista vauhtia, pystyin ajamaan pitkiäkin lenkkejä maastossa ja mikä tärkeintä aina oli kivaa.
Nyt minulla on toinenkin läski (Surly ICT) ja metsässä käyn säännöllisesti...mielelläni. Läskillä hoituu kaikki arkipyöräilyt ja talvella en voisi viksumpaa vekotinta keksiä. Auraamattomat kelvit ovat nautinto, puhumattakaan hankikannoista
Todennäköisesti läski ei koskaan syrjäytä kuitukippurasarvea, enkä minä maastokuskiksi muutu, mutta hiton paljon ainakin minulle läski laajensi pyöräilyn mahdollisuuksia.
Yhden 30 km temponkin olen läskillä ajanut
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit