Noi näyttelylabbikset näyttivät siltä, että ne olisi pitänyt laskea trailerilla sinne järveen ja tuoda lintu suuhun. Niiden liikkeetkin oli ihan järkyttävän raskaita työlinjasiin nähden.
Mä taas olen ihmetellyt saksanpaimenkoirien suuntaa, jossa niistä jalostetaan semmosia luonnottoman näköisiä "linttaperseitä". On pikkusen erinäköisiä esimerkiksi poliisin ja PV:n/RVL:n sakemannit. Läskiä noutajaa ulkoiluttaa yleensä läski omistaja... Staffitkin alkaa näyttää enemmän käpylehmiltä, kuin koirilta. Meidän elukalle tulee 11v täyteen kohta ja täytyy sanoa, että on koira parhaimmillaan. Ei jaksa enää höntyillä ihan hullun lailla ja muut koiratkin kohdataan jo iän tuomalla arvokkuudella. Hampaita on jo tippunut aika monta matkan varrelle, mutta mitäs tosta, kun kepassa on raakaruokaa jauhettuna, niin kyllä sitä vetelee ihan hyvin. Toista staffia en uskaltaisi enää ottaa. En oikein edes tiedä, minkä uskaltaisi. Alukuun oli meilläkin piiloripsiä, furua, selkävaivaa jne, mutta lonkat sentään A. Nyt tosin on mennyt monta vuotta aika kivasti. Vähän tassut on välillä ruvella, mutta se on tosi pientä siihen nähden, mitä kaikkea voisi olla. Taitaa olla tuokin pentueensa ainoa terve ja hengissä oleva. Vaikka toi ei mikään koirapuistokoira (kuumenee "vähän" liikaa niissä touhuissa) ole ollut, niin lasten kanssa se on ollut ihan loistava eläin. Ne on saaneet paijata ja retuuttaa ja koira vaan tykkää. Nyt jo hirvittää, miten kamalaa sen lähtemisestä tulee muksuille. Ei se tossa enää "ikuisesti" ole. Kuva jostain neljän vuoden takaa.