Noin filosofiselta kannalta jos ajatellaan sähköistä maastopyöräilyä, niin kumpaan suuntaan kallistuisi; Sähköläski vai sähkötäpäri? Periaatteessa läski vetoaa kaikin puolin, mutta jos kuitenkin on niin, että sähköllä haetaan vauhtia maastoon, niin eikö silloin kapearenkainen 29-täpäri ole kuitenkin loogisempi valinta. Kuitenkin kun vauhti kasvaa, niin läskillä ajo menee pompotteluksi vs oikea iskunvaimennettu laiheliini?

Näin ainakin minä äkkiseltään olettaisin. Ja se 25hän on todella kova vauhti poluilla... eli rajoitettukin pitäisi kulkea metsässä kuin pieni eläin.