Tuntuuko sinulla ranteet samalta kuin minulla eli ne on suoralla tangolla ajettaessa väärässä asennossa? Kun seisot rentoja ja pidät käsiä sivullasi, peukalo osoittaa eteenpäin. Tuoss asennossa ködet ovat suurimman osan ajasta kippurasarvilla ajettaessa, eikä ongelmaa ole. Suoralla tangolla käsiä joutuu kääntämään 90 astetta sisäänpäin ja se ilmeisesti aiheuttaa jotain kiristystä jonnekin, kun minullakin se tuntuu luonnottomalta. Ei varsinaisesti aiheuta ranteiden puutumista, mutta tiettyä epämukavuutta kuitenkin.
-
-
Tienpäällä näkee monenlaista, kalliinkin pyörän ostaja on pantu liikkeestä ilman asiakkaan mittojen mukaan tehtyjä säätöjä eikä ostajakaan ole osannut niitä tehdä, ei myöskään tiennyt mitään suositusäätöjä olevan, ajanut vuosia, vaivojakin ollut. Oma säätö vähän sellaista reunasta reunaan. Edellytä perussäädöt kohdilleen ostovaiheessa, joutuu niitä millisäätöjä vielä tekemään kun alkaa maantitankoiseen tottumaan.Uskon kuitenkin että kun riittävästi kiinnittää huomiota rungon kokoon ja ajoasentoon heti ostohetkellä, niin kyllä sieltä fillari löytyy jolla kestää ajella ilman ylimääräisiä kipuja.
Vaikka yli puolitusinaa vuotta on kulunut omasta siirtymisestä maantietankoisiin, niin vieläkin tyytyväisen hullu hymy huulilla pyörän selkään päästyä. -
Näinpä. Kannattaa vielä päästä valitsemaan kaikista kyseisen pyörän mahdollisesti sopivista koista, ei vain niistä, jotka kauppiaalla sattuu olemaan kasattuna. Odotus vs. pyörä valmiina ajoon -tilanne on aika paha miina, jos ei ole täysin varmaa koosta.
Alkujaan tämän lähetti TERU
http://maltaidenmaailma.blogspot.fi/ -
Tuntuu kyllä että kädet ovat väärässä asennossa, mutta hiukan eri tavoin. Tuntuu että tanko vain on 5-10 cm liian kaukana edessä ja matalalla. Tämän seurauksena ranteet taipuvat liikaa, tai toisenlaisessa asennossa painetta tulee peukkujen alapuolelle. Käytännössä yleensä 30-45 minuutin ajon jälkeen käsistä alkaa tunto katoamaan, jollen pidä taukoa tai yritä vaihtaa käsien asentoa. Sinänsä rennosti jätettynä minullakin kädet asettuvat niin että kämmenpuoli on jalkoihin päin ja sormet maata kohti, eli peukalo jää eteen. Alkujaan tämän lähetti Ulkorengas
-
Näinpä. Onneksi ne tuolla Suvalassa tuntuvat aika hyvin huolehtivan tästä jutusta pyytämättäkin, mutta ehkä sitä nyt hankalalla pyörällä ajeltuaan osaa paremmin itsekin kysyä ja hakea sitä hyvää asentoa, jotta myyjä sitten tietää neuvoa ja hakea sitä oikeaan suuntaan. Alkujaan tämän lähetti TERU
Alkujaan tämän lähetti TERU
-
Joo, se 51 senttinen Cannondale tuli tosiaan aiemmin testattua ja se tuntui hyvältä, mutta ainakin 48 senttinen pitäisi tarkistaa myös. Harmillisen iso väli mallistossa juuri tuossa kohdassa, todennäköisesti optimaalinen koko olisi itselleni jotain tuosta välistä. Alkujaan tämän lähetti Frosty
Heh, kyllä vain, tuo on se kaikkein hankalin hetki kun pitäisi pitää pää kylmänä vaikka kovasti jo himottaisi saada tuliterä menopeli alle. Alkujaan tämän lähetti Frosty
mahead muokkasi tätä : 14.01.2015 at 23.54
-
Mitoista yksi on satulaputken pituus, lisäksi enempi huomiota vaakamittaan, emäputken korkeuteen, keskiön korkeuteen ja kulmiin. Cännärissä nämä ovat normihyvät kunhan oikeaan kokoon päätyy.
Itsestään selvyys ei perussäädöt ole tälläkään myyjällä, ostajallakaan ei saa olla liian kiire kaupan jälkeen. Perussäädöt paperille ylös sellaiseksi 0-vaihtoehdoksi, joihin voi tukeutua tarkempia säätöjä hakiessa. -
No jaa. 48 cm runko on 2 mm lyhyempi (reach) ja 16 mm matalampi (stack) kuin 51 cm runko. Säätövarat ylittävät tuon eron moninkertaisesti. Alkujaan tämän lähetti mahead
http://maltaidenmaailma.blogspot.fi/
-
Fun-Cornerista 1439 kotiin kuljetettuna. Alkujaan tämän lähetti mahead
-
Ok, hyvä tietää että säädöt menevätkin tuolla tavoin järkevästi limittäin, en ollut tarkistanut asiaa kunnolla. Alkujaan tämän lähetti Frosty
-
Olin jo kuvitellut hylkääväni sen hiilikuiturungon, mutta niin se vaan vielä mieleen palasi kummittelemaan. Jos unohdetaan hinta, lokasuojat*, rungon iskunkestävyys, lastenistuinen kiinnittelyt ym., ja pohditaan vain että pyörällä ajetaan 50 % kuivalla kesäkelillä maantiellä / pyöräteillä, 35 % vaihtelevissa syys- ja talvikeleissä, ja loput sorateillä tai millälie kinttupoluilla, niin onko mitään seikkoja jotka vastustavat hiilikuiturunkoa? Eli ihan puhtaasti ajamisen näkökulmasta, onko hiilikuiturunko aina absoluuttisesti alumiinista tai teräksistä parempi**?
*) Enhän minä ihan pysty lokasuojia laskuista poiskaan jättämään, mutta kai nyt jotain klipsuvirityksiä on joita voi pahimmille vesikeleille hiilikuiturunkoonkin laittaa paikalleen jos tarve tulee?
**) "Parempi" on tietysti vähän huono sana koska se vaatii määrittelyä, mutta haen tässä nyt sellaisia seikkoja jotka vaikuttavat ajamisen vaivattomuuteen, mukavuuteen, fiilikseen, nopeuteen ym. -
Jos olisin hankkimassa harrastelukäyttöön fillaria, johon olisin valmis laittamaan kaksi ja puoli tonnia rahaa ja jolla kuvittelisin ajelevani seuraavat kymmenen-viisitoista vuotta, en miettisi hetkeäkään muuta kuin teräsrunkoa. Mutta todettakoon samaan hengenvetoon, että olenkin "teräshihhuli" - vai miten se tuolla ekalla sivulla menikään...
Joo, on meidän perheessä ollut muovipyöriäkin silloin, kun meidän neidit vielä kilpaili tosissaan. Niistä kyllä hankiuduttiin aina yhden kauden jälkeen äkkiä eroon, että niillä oli vielä jotain arvoa. Kymmenen vuoden päästä tänään valmistettu muovirunko on auttamatta epämuodikasta, vanhentunutta ongelmajätettä. Teräsrunko on silloin vasta sisäänajettu.
Kannattaa lukea ajatuksella vaikka tämä: http://www.roadbikereview.com/review...and-not-carbon
Loppukevennyksenä:
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.” -
Toinen näkökulma: Alkujaan tämän lähetti stenu
Osta kohtuullisen hintainen pyörä joltain tunnetulta runkovalmistajalta. Siitä pääsee eroon kohtuullisin rahallisin tappioin, jos ja kun se oma maku kuitenkin muuttuu.http://maltaidenmaailma.blogspot.fi/ -
Juu kyllä se teräsrunkoinen fillari on myös koeajolistalla, mikäli sellainen liikkeestä löytyy. Epäilen kuitenkin että niiden tarjonta on sen verran vähäisempi, että niistä on vaikeampi löytää mieleistä, jos ylipäätään mitään löytyy. Alkujaan tämän lähetti stenu
Kiitos linkistä, lukaisin sen läpi. Ikävä kyllä en tämän perusteella vielä vakuuttunut, koska sen kirjoittaja tuntui enemmänkin "teräshihhulilta" Alkujaan tämän lähetti stenu
. Olisin kaivannut enemmän konkretiaa ja vähemmän mielikuvilla ratsastamista. Kyllä siinä sinänsä ihan mielenkiintoisia näkökulmia oli.
-
No tältäkin pohjalta Cannondale tuntuisi hyvältä, vaikka sitten se Caad X. Alkujaan tämän lähetti Frosty
Tuli tuossa kuitenkin lueskeltua enemmän tuosta BB30-keskiöstä, ja sen vähemmän mairittelevista "ominaisuuksista". Onko nuo edelleen noin vaativia rungon toleranssien puolesta, kun naksumisongelmaa tuntui löytyvän ennen kaikkea vuodelta 2011? Vai onko valmistusmenetelmät kuitenkin kehittyneet niistä ajoista? Jonkin verran ongelmaa tuntuu olevan edelleenkin, mutta jotenkin itse selaamissani linkeissä tuo vuosi 2011 tuntui korostuvan. Toisaalta joitakin toimivia korjaustapoja napsumiseen tuntui myös olevan (liimaaminen, teflonteippi), joten ei kai tuokaan ongelma koko fillaria pilaa vaikka kohdalle sattuisikin.
Harmi vaan kun Cannondale käyttää kaikissa itseäni kiinnostavissa malleissa (ja hintaluokassa) tuota BB30-keskiötä, joten jos tuon haluaa välttää, joutuu katsomaan muita merkkejä kohti. -
Vanha totuus lienee se, että vasta sen ensimmäisen filllarin jälkeen tietää mitä oikeasti haluaa. Itselläni se oli alucrossari vannejarruilla, sitten tuli hiilikuituinen maantiepyörä, sen jälkeen crossari vaihtui alurunkoiseen levyjarruversioon. Nyt tekisi mieli korvata molemmat teräksisellä cyclolla, jossa on hydrauliset levyjarrut ja kahdet kiekot.
Eli siltä pohjalta ostaisin Frostyn ohjeen mukaan jonkun perushyvän pyörän. Et sä sillä kuitenkaan 10-15 vuotta ajele, vaan jossain vaiheessa alkaa uusi pyörä kuitenkin kutkuttamaan. Tonnin-parin pyörät on kuitenkin sen verran edullisia (esim. autoon verrattuna...), ettei tuossa merkittäviä taloudellisia tappioita saa aikaiseksi. -
Miksei titaanirunkoa? Ei ruostu, on yleensä kevyempi ja paljas titaani ei kulahda kuten maalattu teräsrunko. Plus titaanissa säilyy tietty maaginen fiilis pitkänkin ajan päästä, siinä missä vanha käytetty teräsrunko saattaa olla enempi "ruoska" vuosien jälkeen (joitain klassikoksi muodostuneita poikkeuksia lukuunottamatta). Alkujaan tämän lähetti stenu
-
Titaanirungon minäkin varmaan hankkisin jos kantava ajatus olisi että pyörän pitää kestää isältä pojan pojalle. Välillä on kuitenkin mukava vaihtaa ja hankkia jotain uutta, joten titaani voisi olla vähän liiankin hyvin aikaa kestävä. Mutta meneehän sellainenkin varmaan hyvin pidettynä kaupaksi.
"Jaffan juon useimmiten suoraan pullosta." - palstapersoona 16.01.15 -
Nuo ongelmat kertovat enempi epäonnistuneista asennuksista kuin epäonnistuneesta keskiötyypistä...Tuli tuossa kuitenkin lueskeltua enemmän tuosta BB30-keskiöstä, ja sen vähemmän mairittelevista "ominaisuuksista". Onko nuo edelleen noin vaativia rungon toleranssien puolesta, kun naksumisongelmaa tuntui löytyvän ennen kaikkea vuodelta 2011? Vai onko valmistusmenetelmät kuitenkin kehittyneet niistä ajoista? Jonkin verran ongelmaa tuntuu olevan edelleenkin, mutta jotenkin itse selaamissani linkeissä tuo vuosi 2011 tuntui korostuvan. Toisaalta joitakin toimivia korjaustapoja napsumiseen tuntui myös olevan (liimaaminen, teflonteippi), joten ei kai tuokaan ongelma koko fillaria pilaa vaikka kohdalle sattuisikin.
Harmi vaan kun Cannondale käyttää kaikissa itseäni kiinnostavissa malleissa (ja hintaluokassa) tuota BB30-keskiötä, joten jos tuon haluaa välttää, joutuu katsomaan muita merkkejä kohti.
-
Siksi, että ohentamattomista putkista tehty titskurunko ei juurikaan poikennut tuntumaltaan hyvästä alurungosta. Ainakaan se "made by Lynskey" -runko, mikä mulla oli hetken aikaa. Se tosin oli maasturi. Ohennettu titaani ei taas mahdu annettuun budjettiin. Sillä kahdella ja puolella tonnilla saisi ehkä pelkän rungon ja samalla rahalla saisikin jo Reynolds 953 tai Columbus XCR -rungon ja sellaisia runkoja ekaksi krossirungoksi hankkii korkeintaan joku äkkirikastunut. Alkujaan tämän lähetti mehukatti
Lisäks sellainen käsittelemätön titsku on musta tylsän näköistä ja pinta naarmuuntuu rumaksi käytössä aika nopeasti. Maalatusta teräsrungosta on helppo Miranolilla paikkailla kolhuja - jos jaksaa.
Siinä vaiheessa, kun olin krossaria hommaamassa, mulla oli ollut sen verran paljon erilaisia runkoja, että tiesin tasan tarkkaan, että haluan rossipyörän olevan terästä. Mulla on ollut aikoinaan todella hyviä alurunkoja, mm. Trekin ZR9000 ja Cannarin Optimo -rungot sellaiseen aikaan, kun alurungot oli vielä oikeasti kevyitä ja USA:ssa tehtyjä. Nykyisinhän ne ei ole enää kumpaakaan. Sitten meillä on ollut ja on useampia teräsrunkoisia maastureita. Myös kuituisesta maasturista on kokemuksia, samoin teräksisestä maantiepyörästä. Ja sitten viimeisimpänä oli se titskukaksysäri.
Crosshairsilla rupeaa olemaan ikää kai kohta viisi vuotta ja viimeksi tänään lenkillä vieläkin mietin, että kyllä tää vaan on hyvä. Ei ole Ultegraa siinä eikä levareita. Enkä muuten vaihtaisi päittäin sitä uuteen hydro-Ultegra-kuitupyörään. En vaikka saisin välirahaa. Kuinkahan moni viisi vuotta vanhan alumiini- tai kuitupyörän omistaja ajattelee samoin..“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.” -
Huh, tämä epäily minua kyllä vähän hämmästyttää. Eihän se 10-15 vuotta nyt niiiin pitkä aika ole, kunhan vain hankkii sellaisen millä saa hymyssä suin päästellä heti alusta alkaen. Toki auttaa kun ei liian tarkasti seuraa mitä tuotekehitys tuo tullessaan tulevina vuosina. Alkujaan tämän lähetti Aakoo
-
Onko tosiaan niin että alumiini- ja hiilikuiturungot ovat niin haperoa tekoa, että rikki ovat ennen kuin 15 vuotta kertyy mittariin? Nykyinen alumiini-hybridi on sen kahdeksan vuotta, ja siinä ei kyllä kirpun kipua ole tästä näkökulmasta. Ei se tietysti varmaan mitään triplaohennettua materiaalia ole, eikä kilometrejä ole kertynyt kuin alle 5000, joten siinäkö sitten näkökulmien ero? Alkujaan tämän lähetti CamoN
Jos onnistun löytämään fillarin jolla ei paikat kipeydy ja jolla on ilo päästellä, uskoisin että vuotuinen kilometrimäärä tulisi olemaan jotain 1000-2000 km. Minulle tuo 1500-2500 euroa polkupyörästä *on* kuitenkin paljon, mutta olisin sen valmis maksamaan jos sillä rahalla saa itseäni miellyttävän, hyvän polkupyörän. Mutta kyllä edellytyksenä sitten myös on, että sillä rahalla saa pitkäikäisen polkupyörän.
Yleensä kuitenkin on niin, että ostamalla ajanhetkellä t hyvän tuotteen, se on hyvä edelleen vuosienkin päästä, kun monesti kehitys on lähinnä tuotantokustannusten alentamista, jolloin kymmenenkin vuoden kuluttua houkuttelevan oloinen tuote voi olla itse asiassa huonompi kuin aiemmin kaupassa isolla rahalla myydyt. Eli vähän samaa ideologiaa mitä nimim. Stenu mainitsi siitä Crosshairsistaan. -
No ei siinä keskiötyypissä varmaan sinänsä muuta vikaa ole, muutakuin että jos se edellyttää rungon toleranssien olevan sveitsiläisen kellon luokkaa, niin onhan se tuuripeliä sattuuko käsiin riittävän hyvälaatuinen runko vai ei. Toisaalta Cannondalella kyllä runkotakuu olisi kunnossa, mutta toki vaatisi että jotenkin voi osoittaa että vika on rungossa eikä keskiössä jos naksuu. Ja sinänsähän se ei lämmitä onko vika asennuksessa vai missä, jos tehtaan jäljiltä jälki ei ole priimaa. Mutta tosiaan en tiedä onko tätä koko ongelmaa enää, vai onko huono maine vain alkuvuosien perintöä. Alkujaan tämän lähetti TERU
-
No on se aika pitkä aika, harvassa on ne harrastajat joilla on yksi pyörä jolla ovat ajaneet vuodesta 1999. Ja kyllä niitä kilometrejä alkaa sitten kertymään, tuo 1000km/v vaatii 50 km lenkin 20 kertaa vuodessa eli kerta viikkoon kesällä. Joka on kyllä liikunnaksi aika vähän, vaikka tuon tuplaisi. Jos rupeat ajamaan sitä työmatkaa vaikka kolme kertaa viikossa, niin tuostakin tulee jo 3000km/v. Alkujaan tämän lähetti mahead
Huh, tämä epäily minua kyllä vähän hämmästyttää. Eihän se 10-15 vuotta nyt niiiin pitkä aika ole, kunhan vain hankkii sellaisen millä saa hymyssä suin päästellä heti alusta alkaen. Toki auttaa kun ei liian tarkasti seuraa mitä tuotekehitys tuo tullessaan tulevina vuosina.
Eikä ne vehkeet kestä vuosikymmenien käyttöä, aika ja kilometrit tekee tehtävänsä. Pahimmillaan runko on kaput saman tien kun takuu loppuu, osat kuluu, kiekot kuluu varsinkin jos käyttö on ympärivuotista eikä mitään kuivilla kesäkeleillä ajelua. Joku arkipyörä jolla ei juurikaan ajeta kuluu ihan eri tavalla kuin aktiivikäytössä oleva harrastusväline. -
No en nyt kyllä pysty näkemään, että sillä teräsrungollakaan olisi enää muuta kuin käyttöarvo sitten 10-15v päästä. Samalla tavalla niillä hiilari- ja alurungoilla on silloin se käyttöarvo. En tajua tuota logiikkaa että hiilarista pitää päästä kauden jälkeen eroon kun niillä on vielä arvoa. Ei tuommosella 10v vanhalla perusteräsrungollakaan ole kummoista arvoa nyt. Alkujaan tämän lähetti stenu
-
Haukutaanhan hiilikuiturunkoakin ongelmajätteeksi enkä olisi materiaalista niin huolissani, vaan siitä mitä varten ja miten se on suunniteltu ja rakennettu. Kyllähän nykyaikana kaikki kulutushyödykkeet suunnitellaan sellaiseksi että parhaassa tapauksessa ne kestää sen takuuajan ja vähän ylimääräistä, hyvin pidettynä edelleen vähän pidempään. Titaania sen sijaan pidän erikoistuotteena jota ei ensinnäkään markkinoida suurille massoille, jolloin sen myynnissä ja valmistuksessa ei ole välttämättä etusijalla sen tuottama voitto. Sellainen saatetaan suunnitella vahingossa viittä vaille ikuiseksi, jolloin oletettu käyttöikä on huomattavan pitkä. Voin toki olla väärässäkin ja varmasti on myös sellaisia alumiini- tai hiilarirunkoja, jotka on "vähän liian lujia" normaalikäyttöön. Alkujaan tämän lähetti mahead
"Jaffan juon useimmiten suoraan pullosta." - palstapersoona 16.01.15
-
Ehkä se tässä on se ero sitten; itse en luonnehtisi itseäni kovin aktiiviseksi harrastajaksi, ehkä sunnuntai-harrastaja olisi lähempänä. Vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja, ja nukkumisen, töiden sekä arjenpyörittämisen ulkopuolelle jää yllättävän vähän aikaa. Sinne tunkee sitten taistelemaan lehtien ja kirjojen luku, tietotekniset harrastukset ja pelaaminen. Sekä tietenkin toisinaan pyöräily. Alkujaan tämän lähetti Aakoo
Viime kesänä kesälomalla tuli ajeltua keskimäärin 2x 25-30 km + 40-50 km / vko -lenkkejä. Kunnon pyörällä tuohon varmaan voi heittää lisää kilometrejä keikkaa kohti, mutta tosiasia on että kesäloman ulkopuolella en ehdi viikkoa kohti pyöräillä kahta kertaa enempää. Huonompina aikoina en kertaakaan. Tältä pohjalta oletin että se 1000-2000 km olisi lähellä totuutta.
Työmatka olisi kyllä hyvä tapa kerätä kilometrejä, mutta ikävä kyllä tällä hetkellä ainakaan sen ajamiseen ei ole tilaisuutta. Toivottavasti tulevaisuudessa; silloin tosiaan vuosittain kilometrimäärä pomppaisi kovasti. Alkujaan tämän lähetti Aakoo
Ok. Ehkä tämä pitää sitten vaan katsoa niin, että jos pyöräilykilometrit jää vähäisiksi, niin tuo oletettu 10-20 vuoden käyttöikä on realistinen. Jos taas kilometrejä rupeaa kertymään oikein urakalla, niin sitten harrastus on muuttunut vakavaksi ja on luonnollista että harrastusvälineetkin kuluvat nopeammin finaaliin. Alkujaan tämän lähetti Aakoo
-
Ok. Ajattelin (toivoin) että ~2500 eurolla oltaisiin jo sellaisessa hintaluokassa, että polkupyörä olisi -- materiaaliin katsomatta -- suunniteltu muita tavoitteita painottaen kuin optimoilla kesto muutaman vuoden luokkaan. Eihän sitä tietenkään voi tietääkään kun ei eri yritysten suunnitteluosastolle pääse käymään, mutta selvästi jonkunlainen tällainen henki ainakin tällä foorumilla tuntuu asiaan olevan. Alkujaan tämän lähetti CamoN
En kyllä epäile hetkeäkään etteikö titaanipyörä olisi varmaan oikein kiva ja kestävä peli, mutta jotenkin luulen että taitaa mennä allekirjoittaneen budjetista reilusti yli.
-
Niin joo tähän piti vielä todeta, että Cannondale kuitenkin tarjoaa ikuista takuuta rungolleen, joten siinä mielessä takuuajan kestävä runko pitäis kyllä riittää minulle. Alkujaan tämän lähetti CamoN
Toki normaali kuluminen on rajattu takuun ulkopuolelle, mutta jos nyt esim. runko napsahtais kahtia jostain saumasta, niin vaikea sitä olisi valmistajan perustella normaaliksi kulumiseksi. -
Tästä olen kyllä melkolailla vahvasti eri mieltä ihan omien myyntikokemusten perusteella ja ebayssä myytävien vanhojen runkojen hintoja jonkin verran seuranneena. Alkujaan tämän lähetti IncBuff
Kisapyörät pistettiin kiertoon kauden päätteeksi, koska silloin niistä sai vielä suunnilleen puolet alkuperäisestä ovh:sta. Näin touhuun ei uponnut ihan tolkuttomasti rahaa, kun ostohinta oli sponssisopimusten kautta subventoitu. Jo yhden kauden ajetun kuitupyörän myymisessä oli omat ruljanssit: "Eihän tällä ole kaduttu? Eihän rungossa ole hiushalkeamia? Jne.
Ostaisitko itse 10 vuotta ajetun kuiturungon, vaikka se olisi uutena ollut kuinka laadukas? Entä 10 vuotta ajetun teräsrungon?
Vaikka varsin suurestihan jälleenmyyntiarvolla ei ole merkitystä, jos pyörä hankitaan käyttöä varten. Aika näyttää, mikä nyt myytyjen kuiturunkojen käyttöarvo on sitten vuosien päästä, mutta 10-15 vuotta sitten tehtyjä kuiturunkoja ei omasta mielestäni kovin paljoa enää ajossa näe.“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
