Minä olen nyt ehkä hieman jäävi kommentoimaan tuota luisteluhiihdon tekniikkaa, kun paras paikka minulle olisi kuitenkin hiihtokoulu. Kumminkin kaksi vuotta sitten jääräpäisesti "opettelin" yksin luisteluhiihtämään edes auttavasti. Alkuun suurin ongelma oli että vaikka kuinka keskittyi tasapainoon ja oikeanlaiseen luistelupotkuun niin suksi vain luisti sivulle. Mikään ei tuntunut siihen auttavan, sauvoitta en päässyt 10-20 metriä pitemmäksi kunnes voimat ja vauhti loppui kokonaan jopa tasaisella huippukuntoisella ladulla. Lopulta asiaan auttoi mitä olinkin epäillyt, eli suksi oli aivan liian löysä ja olematon kiertojäykkyys. Jäykimmät sukset läskille, mitkä häijäästä löytyi ja suksi alkoi kulkemaan oikeaan suuntaan ensimmäisestä potkusta. Vieläkin siinä vaiheessa oli ongelmia hieman suksen kanssa ja varsinkin mono joka painoi holvikaarta. Häijäästä löytyi siihenkin apu ja kumma kyllä suksi rauhouttui lisää.
Tällä konstilla hyvällä ladulla kaupissa alkoi kulkemaan muutaman kilometrin lenkit pelkästään toiselle puolelle kuokkien. Pienikin hapotus tai muun tekniikan koettaminen sai keskittymisen herpaantumaan ja tekniikan täydellisen lässähtämisen.
Viime talvena nyt ei niin paljoa ollut lunta että olisin luistelmaan mennyt, mutta toivottavasti tälle talvelle tulee paremmat hiihtokelit, jotta pääsen taas uudemman kerran opettelemaan.
Tosin Nappulakengän tapauksessa epäilen että suksi on liian löysä. Ennemminkin huono latu. Ainakin mun vajaavaisella tekniikalla ei kuhmuraista ja liian kovaa latua hiihdetä luistelulla.
Elixirin hiihtokoulun videoista taisin lopulta löytää parhaan avun opetteluun itsenäisesti.
Loppukiri alkaa sadan kilometrin jälkeen.
Kirjanmerkit