Tuhannen kilometrin jälkeen totesin Mooniksesta keskiölaakerien vastuksen olevan kohtuuttoman merkittävän reisilleni. Hain Toikalta uuden alakuperääsen Surlyn vastaavan. Ensimmäisen laakerinvaihdon jälkeisen mettäreissun loppukilometreillä alkoi kuulua korviasärkevää kitinää keskiöstä. Avattuani tiivisteet totesin, että rasvaa ei oltu vaivauduttu laittamaan käytännössä ollenkaan. Nyt on. Aina pitää tehdä näköjään kaikki itse.

Noooh, olikos niin että kyseiseen laakerisettiin oli kaupan myös jotain korjaussarjoja ettei ensi kerralla tarvitisi ostaa kuoria, jotka yleensä pysyvät suhteellisen hyvässä kunnossa?


Sent from my iPad using Tapatalk HD