Ei asenteet siihen mitenkään vaikuta, kun on kyse suurista summista jotka saa voittamalla. Silloin tehdään se mitä voittamiseen tarvitaan, eikä se ole mikään yksittäisiä urheilijoita vaivaava ongelma.

Doping loppuu sitten kun pyöräily ei kiinnosta sponsoreita, eli silloin kun sitä ei kukaan seuraa. En sano että pitäisin asiaa hyvänä tai etteikö sille pitäisi tehdä jotain, mutta sitä tapahtuu niin kauan kun kuntoaan voi terästää ilman kiinnijäämisen riskiä. Näillä näkymin terveysriskitkin ovat käsittääkseni sen verran pienemmät että doping yksinkertaisesti on vaivan arvoista. Jos yhdessä kädessä on riskitön räkäliksa ja kiittämätön duuni, kun toisessa on mahdollisuudet miljoonapalkkioihin ja maailman luokan tähteys hyvin pienin riskein. Moraali voi olla sitä vastaan, kunnes tajuaa että käytännössä kaikilla on samat mahdollisuudet doupata...


On paskaa että asia on näin, mutta ei yksittäistä kiinnijäänyttä urheilijaa voi huijariksi haukkua.