Tahko lähestyy...Oletko valmis.

[Polun tukko]

Kiitos itsok!

E:Mee ens vuonna samaan paikkaan niin tulen manuaalilla sen mäen alas.

[k0rppi]

ainakin kun itse ajoin tuon puskasta-puskaan niin siinä oli liikenteen pysäyttäjät paikalla. helppo oli antaa tietä, kun ilmas asiallisesti, että ajamalla ohi tai kuten yks, että mahtusko jostain ohi, niin siinä kerkes jo ite silmäilemään maaston, että tuossa on hyvä kohta ja tokasta, että mene oikeelta.

[random5]

Kestävyyslaji tuo valokuvauskin: 9 tuntia kahden kilon kamerasetupin kanssa pitkin rataa, ja vieläkin on oikea olkapää jumissa. Kaikkiaan noin 3500 kuvan pläjäys alkaa karsiutua ja muotoutua katsomiskelpoiseen formaattiin. Kerkesin ekan kuvasatsin jo lataamaan webbiin, tässä on kuvissa klo 9.00 lähtöryhmä noin 4 km lähdöstä. http://saramaki.kuvat.fi/kuvat/Sport...lähtöryhmä/. Kaikki ryhmät on kuvattu sekä sitten vielä kärjen menoa Tuulivaaralla ja sekalaista seurakuntaa El grandella ja loppulaskussa. Kokeilin huvikseni tägäillä alkupään kuviin kuvissa esiintyvien numeroita, niitä voi hakea sivun yläreunan suurennuslasin kera. Kyseinen ominaisuus ei kovin hyvin tähän taivu, mutta yritän jotenkin kikkailla sen pelittämään, jotta kiinnostuneet voisivat hakea kuvia numeron perusteella. Päivittelen muihin kansioihin kuvia ensi viikon aikana.

[Esaak]

Ensimmäistä kertaa 4 kierroksen matkalla mukana. Onneksi rata oli kuiva ja nopeassa kunnossa, muuten olisi voinut tulla hiki. Kierrosennätyksiä en tällä kertaa onnistunut juurikaan parantamaan, mutta 4 suht tasaista kierrosta olikin tavoitteena ja vielä jaksoi viimeisellä kierroksella puristamaan, mitä nyt ylämäet olivat tavallistakin tuskaisempia. Loppukirissä kirvelevä tappio, tämä ei kuitenkaan jäänyt harmittamaan kun tavoitteena oli maaliin pääsy.

Hevosen kokoisista paarmoista olen kuullut ja tehnyt aiempina vuosina havaintoja, mutta Kinahmin lepakot olivat yöllä uusi tuttavuus. Yksi ei ehtinyt väistää ja läpsäytti minua naamaan. Kumpikaan ei tiettävästi loukkaantunut.

Kiitokset huoltopisteiden loistavasta palveluasenteesta ja katsojille sekä muille kisaajille kannustuksesta!

[Gekko]

Nonni! 240km selätetty huonolla hapella oksennusten siivittämänä!
Reitti oli kuivemmassa kunnossa kun koskaan ja niinhän siinä ennätykset kaikilla tais paukkua...

Ensimmäinen kierros meni kyllä kohtuu hyvin. Aikaan 3.30.
Mutta sitten muut koomassa! Loppuaika 16.53.

Hyvä tapahtuma oli taas. Loppuosan kivikkolaskut aivan parhautta! :-)

Suuret kiitokset kanssakilpailijoille joista suurin osa tsemppasi meitä pitkänmatkalaisia! Se kannusti hienosti kun oli huonolla hapella matkasssa!

Risuja:
-Kääntymisnuolia olisi saanut olla jonkinverran enemmän. (kuitenkin erikoinen oli se nuoli "jyrkkä vasen" ylhäällä loppulaskussa,kun kuitenkin reitti jatkui loivasti oikealle alas!?)
-Pitkämatkalaisien reitin Tahko.com:in jälkeisen asfalttilaskun risteys oli vaarallinen! En osannut ainakaa ajatellakkaan että siinä ei olisi mitään valvontaa. Olisi sitten ollut vaikka varoituskyltti!
-Toinen vaaranpaikka sitten jo mainittukin loppulaskun asfalttiylitys!
-Musiikki maalialueella! Se peitti kaiken alleen...Ja oliko siinä sitten kuulutustakaan...
-Miksei enää El Granden päällä ole VIIKATEMIESTÄ! Sitä tulee ikävä...

Ruusuja:
-Kiva paistinpannu pitkänmatkalaisille!
-Ei ollu liikaa paarmoja
-Järjestäjät ei nostanu mua pois pyörän päältä ja lopettanut mun kisaa vaikka koomassa olinkin.
-Ei ole tuon pidempää matkaa tarjolla.
-Kontrolloidut roskaamispaikat
-Hyvä meininki tapahtumassa.

Kiitos omalle huoltopoppoolleni: Kaisa ja Karoliina. Jotka taisivat siinä samassa tehdä Colahuoltoa yhdelle jos toisellekkin kilpailijalle! :-)
En olisi maalia nähnyt ilman huoltajiani!

Eipä mulla muuta...
-Gekko-

[KA-RI]

Muutama huomio tämän vuoden Tahkosta:

+ Reitti on edelleen vaativa ja polut (etenkin laskut) mahtavia. Erityiskiitos louhosalueen penkkaan tehdystä kaivetusta polunpätkästä pienellä vaivalla reitti paremmaksi.

- Tien määrä alussa vaan lisääntyy vuosi vuodelta ja tukon paikka vaan siirtyy. Puuhavauhtisillekin vähän tylsää ja jonottaminen ajamaan on hölmön tuntuista. En keksi äkkiä ratkaisua tähän ongelmaan, ehkei sitä olekaan.

+ "Tahkon henki" tuntuu säilyvän vuodesta toiseen vaikka kuskimäärät ovat kasvaneet. Todella mukava ajella, latua tarjotaan ja annetaan. Samoin apua.

- Nopeiden pitkämatkalaisten ohitukset: Tänä vuonna oli poikkeuksellisen paljon läheltäpiti-tilanteita kun nopea kuski ajaa hitaan kuskin kantaan ja toteaa miltä puolelta menee ohi, ollen jo rinnalla. Ne paikat olivat harrastajille todella teknisiä. Etenkin muutamaa ohitettua naista kävi sääliksi kun heille teknisessä kohdassa pakka sekosi täysin. 9.40 & 10.00 60km, 25km ja 45km:n harrastajilla on varmasti aikaa ja kiinnostusta väistää kunnolla sivuun, jopa pysähtyä. Itse ainakin mielelläni annan tietä, katson suorituksen ja tsemppaan. Minut saa kyllä ohittaa vaikka kontaktilla, mutta aloitteleville en sitä toivo ja asiasta keskustelinkin muutamien kanssa reitillä. Eli lyhyesti: Pitkämatkalaiset, huutakaa ajoissa latua niin varmasti saatte, jopa kannustusten kanssa!

Loppulasku

+ Alun vauhdikas tie U-käännökselle asti hyvä tai ainakin ok, samoin lopun loiva hiekkatielasku.

- Hissilinjan jyrkällä kun tuli vauhdilla niin ei ollut hajuakaan lähteekö reitti oikealle alaviistoon (paljon jälkiä, merkintä huonoa, ei lippusiimaa) vai rinnettä poikki oikealle. Onneksi katsojat viittilöivät oikean reitin. Samoin irtohiekassa & kivikossa meni harrastajaa kyljelleen aivan turhaan ja ehkä turhan kovassa vauhdissakin. Vaikka ei enää ollutkaan suoraa pudottamista (vrt. männävuosien hiekkatiekaahaaminen ja rinteen jyrkkä) niin olihan tuo liian nopea, vaarallinen ja irtokivinen etenkin loppuun väsyneille. Hissikorien yllättävä kohtaaminen samoin aika turha riski.

DH-kisaradan teossa ei tainnut rataryhmällä mennä kauaakaan niin näin isoon tapahtumaan voisi käyttää hieman aikaa ja vaivaa loppulaskun miettimiseen ja toteutukseen. Esimerkiksi safarihenkinen kurvailu rinteessä, ehkä metsässä käynti tms. jossa ajettaisiin hiljempaa ja vaatisi muutakin kuin hulluutta pärjätäkseen, olisi paljon turvallisempi. Laskukin saisi olla El Granden arvoinen, eikä vain nopein tapa päästä alas.

Kiitos sujuvista järjestelyistä, ensi vuonna kai sitten taas jotain uutta tapaa osallistua Tahkolle.

[Avokid]

Räpsin lähdön tunnelmista muutamia kuvia ja Kinahmi ykkösen laskun alusta liki kaikista koko kierroksen ajajista. Valitettavasti jouduin muutaman liian pahasti epäonnistuneen kuvan poistamaan, mutta toivottavasti kaikki halukkaat löytävät omansa.

Kiitoksia kuvista!

Ekaa kertaa mennään. Lainapyörällä, jolla olen ajanut vain pari sataa metriä maastossa, koska kaaduin sillä heti 25m jälkeen ja teloin polveni tiistaina siten, että ei ole tehnyt mieli polkea sen enempää.
Alle 100km maastoajoa alla (ikinä), ekaa kertaa juomareppu käytössä ja ekaa kertaa ajokengät mukaan metsään, mutta eiköhän se siitä

Alku lähti hyvin liikkeelle. Olin 9:40 lähteneiden ensimmäisten 20 joukossa ensimmäiset 11km kunnes lainapyörästä katkesi ketju. Hetki meni siinä keräillessä ajatuksia, että mitä tapahtui ja aloin kaivaa äkkiä linkkipalaa repusta. Kymmenisen minuuttia siinä meni kun ei tuo Sramin 11-vaihteisen ketjun power lock link menekään käsin paikoilleen kuten oman pyöräni 8-ketjun missinglink.. No siitä sitten kun pääsin matkaan niin varmaan kolmisen sataa kuskia olikin jo minut ohittanut ja alkoi toivottomalta tuntunut ohittelu.
Kolmeen kymppiin asti ohittelin jatkuvasti porukkaa tai jonottelin ylämäissä tai alamäissä. Sitten aloin pikkuhiljaa päästä omani vauhtiseen porukkaan kun skippasin myös kaikki huollot neljään kymppiin asti.

Neljän kympin tienoilla huolestuin lainapyörän tubeleisseista ( minä kun en tiedä mitään tubelesseista ) kun takarengas ei ollut pitänyt paineita viimeiseen pariin päivään ja tuntui löysältä. Pysähdyin huollossa katsomaan paineita ja totesin ne ihan siedettäväksi ja jatkoin matkaani. 200m tämän jälkeen kivikkoisessa alamäessä huomasin, että eturengas oli tyhjä. No sitten taas nopeasti pumppaamaan. Tämän jälkeen ohittelu jatkui edelleen. Loppumatkassa ajoin lähes kaikki ylämäet Kinahmi II:sta ja paria pikkupätkää lukuunottamatta ja kaikki pahimmatkin alamäet ( kiitos lainassa olleen Orange Fiven, jolla alamäet olivat lastenleikkiä ), joten kävelyttäjiä oli ohitettavana yllättävän paljon. Säästelin kuitenkin sitä kuuluisaa El Grandea varten ja kun se lopulta tuli, se nousi ongelmitta. Yllättävän helposti. Loppulaskussa vielä ohitin jonkun viitisen kuskia ja jopa maalisuoralla pari
Näin ensikertalaiselle, joka aloitti maastopyöräilyn viime marraskuussa ja olen käynyt ajamassa metsässä ehkä kymmenisen kertaa Tahko oli kiva reissu. Keli oli sopiva, porukka rentoa ja meillä oli hyvä aloittelijaporukka, josta kaikki alittivat tavoiteaikansa.

Se minkä myös opin reissulla oli täysjouston edut ( ja haitat ). Pitkäjoustoisella 29:llä mäet olivat oikeasti helppoja kun vertaan omaan viime viikolla varastettuun Trekin 26" jäykkäperään, niin ylös tai alas. Eikä single pivot sitä menoa häirinnyt edes asfaltilla millään pomppimisella, kunhan piti takapuolen penkissä. Vasta alle vuoden maastopyöräilyä harrastaneena käsitys erilaisista pyöristä oli aika heikko ja vaikka olen montaa pyörää hieman koeajanut niin nyt vasta ymmärrän paremmin pyörien eroja. Ja osaan toivottavasti ostaa sopivamman pyörän itselleni. Ja se tulee olemaan jäykkäperä, täysjousto on tällaiselle kurjuuden tavoittelijalle liian helppo

Oma aika oli eilen 4.26.03 kaikkine säätöineen. Ensi vuonna jäykkäperä alle, ysin lähtöön ja tavoitteeksi 3:30 alitus.

[juha gylling]

Terveisiä Tahkolta. Oli jälleen oikein hyvä reissu !

http://www.sports-tracker.com/#/work...fabh04aajh6074

[Kare_Eskola]

Yllättävää kyllä tulehtunut polvi ja antibioottikuuri eivät tehneet hyvää neljän kierroksen yritykselle. Oma matka jäi erittäin pahasti kesken kipeään koipeen.

En edelleenkään pidä Tahkon radasta. Mukava silti oli yöllä laskettaa mäkiä sen mitä pystyi. Lisää surkeaa valitusta mm. blogissa.

[Saimon]

Eka tahko ja eka 120km takana.
Lopun kivikkolaskuja oli hieno tykittää vauhdilla ja muutenkin tapahtuma oli hieno.
järjestelyt toimivat ja varsinkin huoltopisteet oli hienosti hoidettu.

Erityiskiitos Kajaanilais-Oululais ja mitä niitä nyt oli mökkiporukalle hyvästä seurasta ja tsemppauksesta.

[nivelrikko]

Toinen yöpyöräily takana. Kuntopohja jäi tälläkin kertaa hommaamattta, samoin tekniikassa riittää parannettavaa, mutta kuitenkin kunnialla selvisin viiden maissa saunahommiin, vaikka tuli räpsittyä valokuvia useampaan otteeseen. Tällä kertaa sai jo ihan eri tavalla naatiskella ajelusta, kun ei enää tarvinnut pelätä ihan jokaista kiveä.

Keli oli yöllä suhteellisen vilpoisa, että melkein koko matkan tuntui varpaat kohmeiselta. Myös hetkellisesti mietin shortsivalintani järkevyyttä... Eipä ollut ötököitäkään. Matka sujui ilman teknisiä ongelmia ja ajoseura piti mielen virkeänä (mm. slim boyssin ukot ja lekurijannut).

Eli hyvä maku jäi jälleen. Ensi vuonna taas entistä viisaampana.

edit. Paarmat oli vaihtunut lepakoiksi öisellä kinahmilla. Liekö niitä pride-juttuja...

[Dude]

13. Kerta Tahkolla. Kaikki edelliset kerrat ajettu 26" täpärillä. Nyt alla oli 29" sinkulahonzo 140mm keulalla ja 34x19 välityksillä. Eka kiekka alle 3:40 ja maalissa aikaan 7:33. Pakko olla tyytyväinen, kun oma enkka parani reilusti toista tuntia... Jäi fiilis, että ois mennyt kolmaskin kierros. Koskaan en ole aiemmin edes moista hulluutta harkinnut. Ehkä ensi vuonna

[Gaissa]

Miehen osallistuminen 240km:n matkalle, täytyi keskittyä huoltoon tarkemmin ja kuvaaminen jäi hieman vähemmälle tänä vuonna
Tässä linkki huoltopaikoilta ottamiin kuviin =)

https://plus.google.com/photos/11786...JmhtueGtNmamQE

[Aki Korpela]

Meikäläisellä ei kunnon ajoitus oikein natsannut tällä kertaa, ja jouduin tyytymään Tahkolla pelkän kannustajan rooliin. Siinä samalla tuli myös otettua elävää kuvaa talteen. Ekat 5 min on reitin alun pienestä noususta, ja siitä eteenpäin ollaan El Granden loppupuolella.

Pahoittelut taputtelusta, se olis täytynyt jättää tekemättä, kun häiritsee kuvaa noin pahasti.

[Peräjää]

Oli kyllä mahtava reissu. Aikakin parani viime vuoden ekasta kerrasta 1h 45min. Kannatti reenata kuntoa ja tekniikka. Ehkä uusi täpäri jeesasi myös (viimevuonna 26" jäykkäperä, nyt 29" täpäri). Kahden pysähdyksen taktiikka vaihtui nollan pysähdyksen taktiikkaan (sori vaan niille joille huusin huolloissa "ohi" kun kuskia ja pyörää oli ajolinjalla). Kyllä tällä naisella oli hymy herkässä (maalissa vasta) ja ens vuonna ehkä rypistetään vähän ja päästään sen neljän tunnin alle.

Kannatti käydä ajamassa se El grande ja loppulasku perjantai-iltana, niin ei tarttenu jarrutella sitten kun kello kävi kisassa. Ja käytiin me El Grande ylös ja alas vielä palauttavana lenkkinä sunnuntaiaamunakin. On se vaan herkullinen.

[ajpi]

Kiitos Istok, omakin kuva löytyi muiden joukosta.

Ensimmäinen Tahko MTB takana. Yksi 60 km kierros tuli kierrettyä 9.40 lähdössä. Matkan varella ainoa ongelma oli jossain määrin Kinahmi 1:llä vioittunut takavaihtaja, jonka jälkeen ketju ei suostunut enää pysymään takana neljällä suurimmalla rattaalla. Näin ollen lopun ~35 km mentiin ilman näitä. Tämä hiukan hankaloitti mäkien nousua, mutta onneksi sitä pystyi paikkamaan osittain reisillä. Aikatavoite oli päästä alle viiden tunnin, joten loppuaika 4:11 tuntuu enemmän kuin hyvältä. Koko matkan ajan oli hyvä fiilis muiden pyöräilijöiden kanssa ja tietä sai tarvittaessa. Toivottavasti myös itse älysin sitä antaa. Ensi vuonna uudestaan ja tavoiteajaksi alle 4h.

[ReLe]

Loppukirissä kirvelevä tappio, tämä ei kuitenkaan jäänyt harmittamaan kun tavoitteena oli maaliin pääsy.

Niin siinä kävi, kuin ennustin, että saadaan loppukiritaisto, kun minä ajoin ylämäessä ohi ja sinä aina alamäessä. Kyllä sitä pitää yrittää kaikkensa lopussa. Ei luovutusvoitosta jää hyvä maku suuhun kenellekkään (2000 TdF Lance & Pantani) . Nyt myös tiedän, että alamäkeen on saatava lisää vauhtia jostain. Voisi aloittaa vaikka kalustosta. Ei sillä, on kyllä hävitty siinä loppulaskussa ennenkin lähes kilometrin verran myös 26:lle, että ehkä bikepark treeni auttaa enemmän.

Kiitokset vielä kuvaajille. Pitää nyt minunkin vielä mainita, että hyvät tsempit sai 60 ja 120 kärjeltä sekä kirityksen, että kannustuksien muodossa. Positiivinen yllätys oli myös tuntemattomat nimen kanssa kannustajat reitin varrella. Hetken ihmettelin, että mitä ihmettä, kunnes tajusin, että nimi lukee numerolapussa.

[LJL]

Siinä samalla tuli myös otettua elävää kuvaa talteen. Ekat 5 min on reitin alun pienestä noususta...

Heh, en millään löytänyt itseäni tuolta, mutta sitten yhtäkkiä muistin kisan alkupuolelta polun varrelta kuuluneen "ei osaa ajaa" kommentin (@ 2:10), ja heti löytyi Hauska yhteensattuma

[Nap]

45 km ajoa tälläkin kertaa, ja edellisen parhaan parannuttua 40 min uskaltanee haaveilla ensi vuodelle 60 km lähdöstä.

Kiitokset takaatulijoille selkeistä ohitusmerkeistä - ja tänä vuonna mielestäni kuuli itsekin kiitoksen useammin kuin koskaan aiemmin. Lämmitti mieltä, kun itse seisoskeli polun reunassa.

[Ohiampuja]

Räpsin lähdön tunnelmista muutamia kuvia ja Kinahmi ykkösen laskun alusta...

Kiitos kuvista, löytyihän sieltä meikeläinenkin. Mahtaa olla kova homma kääntää tuhansia kuvia pikkukuviksi ja ladata ne verkkoon.

Mutta nyt on tullut niin paljon kehuja siitä loppulaskusta, että kehtaako tässä enää tunnustaa taluttaneensa sen. Mutta eipä se minua haittaa vaikka siihen menikin 20 minsaa, olkoon vaan tuollainen jos suurin osa porukasta siitä tykkää.

[Itsok]

Kiitos kuvista, löytyihän sieltä meikeläinenkin. Mahtaa olla kova homma kääntää tuhansia kuvia pikkukuviksi ja ladata ne verkkoon.

Mukava kuulla että kuvat kelpaa. Itseasiassa kuvien pinentäminen ja verkkoon lataaminen on kyllä se kevyin työ tässä kun kone jauhaa ne itsestään hetkessä. Kuvaaminen on ehkä puolet hommasta ajallisesti ja esim kaikkista minun ottamistani kuvista olen keyvyesti korjannut valotusta. Tämä vie usein sarjatyönäkin vähintään yhtä paljon aikaa kuin itse kuvaaminen. Jos kuvien valotusta joutuu korjaamaan yksitellen tai isommin, niin luonnollisesti aikaa palaa eksponentiaalisesti enemmän. Muilla kuvaajilla voi olla sitten taidot sen verran paremmat ettei jälkikäsittelylle ole tarvista.

[henkka010]

Kiitokset tosiaan järjestäjille, kuvaajille, kannustajille ja kisaajille! Tapahtuma oli taas loistava, kuten ennenkin. Ajokin kulki mukavasti, joten kannatti käydä.

Mutta nyt on tullut niin paljon kehuja siitä loppulaskusta, että kehtaako tässä enää tunnustaa taluttaneensa sen. Mutta eipä se minua haittaa vaikka siihen menikin 20 minsaa, olkoon vaan tuollainen jos suurin osa porukasta siitä tykkää.

Tähän on kyllä pakko todeta, etten ole oikein varma oliko loppulasku parempi vai huonompi kuin ennen. Ainakaan en siitä pitänyt, ja eteen jätetyt hissit jotenkin kruunasivat puolivillaisen oloisen toteutuksen. Tätä ei nyt ole tarkoitettu suureksi haukuksi / moitteeksi, mutta jotenkin kuvittelisi, että näin isosti järjestetyssä tapahtumassa olisi mahdollista toteuttaa nousun arvoinen lasku. Uudistettu loppu oli ok, mutta poikittain rinteessä meneminen käännöksineen ei tuntunut edes teknisesti hankalalta, ainoastaan jotenkin ikävältä. Mutta kuskista se kai on kiinni miltä tuntuu...

[Jope123]

Jahas, laitetaas neitsytviesti foorumille neitsytkisan kunniaksi...

En ollut ihan valmis Tahkoon. Kyllähän se 60km tuli räpiköityä läpi, mutta paikotellen oli vaikeaa Espoon keskuspuiston ulkoilureitteihin tottuneelle... Maastopyörän ostin kevättalvella ja siitä innostuneena ilmoittautuminen sisään. Foorumeita tutkineena Tahkon reitistä tuli hieman "vähemmän vaativa" mielikuva ja totuus iski sitten paikanpäällä. Tosin lukeehan se tapahtuman sivuillakin, että "Suomen vaativin maastopyöräilytapahtuma". No, ei muuta kuin vuosi treeniä ja ennen kaikkea uskallusta kivikkoajeluun, niin kyllä se siitä! Pitänee etsiä hieman vaativampia reittejä syksyn treenauksiin...Vinkkejä Espoon suunnalta otetaan vastaan! Kunnon puolesta menee vaikka kaksi kierrosta, taidon puolesta ei vielä ehdi.

Mukavahenkinen tapahtuma ja kiitos kaikille ymmärryksestä meitä hitaampia kohtaan- ja kiitos kiitoksista aina tietä annettuani! Loppulasku tultiin melkoisen varovasti, mutta tulihan ne tuolihissit melkoisena yllätyksenä.

[Farina]

Ensimmäinen 60km takana täälläkin. Alamäkitreenausta pitää ottaa ohjelmaan ensi vuotta varten (ja täpärin hankinta). Tasaisella ja ylämäissä pystyi pitämään kohtuullisen hyvää tahtia, mutta alamäissä tahtoi mennä porukkaa ohitse. Reitti oli kivisempi kuin kuvittelin ja jäykkäperä 29er ei ollut aivan optimipyörä näihin kiviränneihin.

Mutta tunnelma oli loistava ja loppulasku oli mielestäni sopivan haastava, ei liian paha. El Grandenkin jaksoi pyörittää melkein alhaalta asti.

[ar]

Heh, en millään löytänyt itseäni tuolta, mutta sitten yhtäkkiä muistin kisan alkupuolelta polun varrelta kuuluneen "ei osaa ajaa" kommentin (@ 2:10), ja heti löytyi Hauska yhteensattuma

Kai nyt piti syytä tiukata, kun tunnettu ajomies seisoskelee jouten tienposkessa.

Kiitokset loppulaskun muuttamisesta. Se vaan ei vieläkään ole hyvä. Eniten hiertää alkujyrkkä, jossa otetaan suunta suoraan alas ja siitä ysikymppinen oikea. Eikä sekään omaa ajoa häirinnyt, mutta onhan se tiukka varsinkin jos ei osaa varautua etukäteen. Moniko veti pitkäksi? Irtomurikoiden päällä kurvailu ei muutenkaan kuulu suosikkeihini.

Muutoin kaikki järjestetty loistavasti säätä myöten.

[jukra]

Kiitokset loppulaskun muuttamisesta. Se vaan ei vieläkään ole hyvä. Eniten hiertää alkujyrkkä, jossa otetaan suunta suoraan alas ja siitä ysikymppinen oikea. Eikä sekään omaa ajoa häirinnyt, mutta onhan se tiukka varsinkin jos ei osaa varautua etukäteen. Moniko veti pitkäksi? Irtomurikoiden päällä kurvailu ei muutenkaan kuulu suosikkeihini.

Varmaan joku oli vetäissyt kun viimeisellä kierroksella oli telttakepit nauhoineen lanattu maahan siitä poikkirinteen menevästä osuudesta. Jos ei olisi kolmea kertaa jo harjoitellut tuota kohtaa niin olisin varmaan vanhasta muistista laskenut suoraa rinnettä alas.

Kiitokset myös omasta puolesta. Tuntui, että tänä vuonna TahkoMTB otti kohtuullisen harppauksen eteenpäin melkein kaikilla osa-alueilla, tiedotus, järjestelyt, jne jne. Ilmeisesti siis haluja on myös kehittää tapahtumaa eikä vain mennä samalla vanhalla kaavalla.

Oma ajo meni näin jälkikäteen ajatellen ihmeen kevyesti. Puoliltaöin lähdettiin tosiaan neljää kierrosta taivaltamaan ja tavoiteaika oli jossain 16+ h tienoilla. Kaksi ensimmäistä kierrosta meni pikkusen reiluun 7h ja kolmaskin kierros pysyi vielä alle 11h vauhdissa. Tuossa vaiheessa olin tosin varma, että vipalla kiekalla tuhlaan yli 4h matkaan mutta eipä sittenkään ja maalissa alle 15h ajalla. Energiat oli kyllä tavattoman vähissä jo viimeisellä kierroksella, kun sykkeet ei millään meinannu nousta yli PK tason vaikka miten runttasi mäkiin. Yritin geeleillä mennä ja huolloista söin joitain banaaneja, mutta enemmänkin olisi voinut evästellä.

Nyt on fiilis jo aika hyvä, pientä tunteilua selässä ja jaloissa mutta kaikenkaikkiaan todella paljon mukavampi olo kuin viime vuonna kolmen kierroksen jälkeen.

Ainut mikä mietityttää on "mitäs nyt".. Eli Tahkoa on kierretty nyt 60/120/180 ja 240 km matkoilla, 5 käyntikertaa ja yhteensä 12 kierrosta. Onko enää mieltä kiertää samaa lenkkiä vuodesta toiseen kun on jo itselleen todistanut, että pisinkin matka menee? En tosin pidä järkevänä enää matkojen pidentämistäkään, mihin se raja sitten vedettäisiin 300km? 360 km?

[Vema]

Voin taas onnitella itseäni. En niinkään siitä, että Tahko tuli ajettua ongelmitta läpi. Vaan siitä, että olen jo niin iso poika, että voin itse päättää tekemisistäni. ???
Eli lievää suuremmasta painostuksesta huolimatta, en lähtenyt 240 kilometrin kuninkuusmatkalle, vaan lähdin taas yöpyöräilyyn nautiskelemaan. Nooo… Tulihan sitten vielä laseteltua toinenkin kierros heti perään, ihan vaan nautinnon pitkittämiseksi. Mitäpä sitä voisi olla, vanhalla miehellä öiseen aikaan muuta kivaa tekemistä, kuin ajella pyörällä???....

http://vmantere.blogspot.fi/2014/06/...uttimassa.html

[JVi]

Mä sieppasin hissilinjan mutkassa telttakepin ja jonku metrin nauhaa mukaan. Emmä ny silti moiti tuota loppulaskua. Enempi reikäpäänä se tänävuonna meni kun edellisinä vuosina. 180mm jarrulevyt edessä ja takana oli ainakin riittävät ja Formula RX kitinät ja vikinät katosivat taas.

[Kirsu]

Täytyypä minunkin nöösinä osallistua keskusteluun:
Ensimmäinen Tahko MTB pyöräillen 25km. Ikää 45+, painoa liikaa, kokemusta tasamaan maastoilusta pari vuotta ja kunto keskinkertainen. Ensimmäisen maastotapahtumani ajoin 2vkoa sitten Laajavuori MTB:ssä 21km ja heti sen jälkeen olin varma ettei ikinä enää. Mutta illalla jo olin taipuvainen suostumaan Tahkolle, kun puoliso "hyvin houkutteli" :-)

Kaverin kanssa lähdettiin retkeilemään tuo 25km, kun näillä raameilla ei oikeen muuhun kykene. Osasin odottaa, että rankkaa saattaa olla ja kävellä täytyy, joten siinä suhteessa en yllättynyt. Oli hienoa huomata hyvä henki, kun matkan aikana törmättiin aina samoihin kasvoihin taukopaikoilla ja maastossakin ajellen vuorotellen toisistamme ohi. Meistähän tuli jo melkein tuttuja. Esim tuulivaarassa ja rahasmäessä höpötettiin saman mieskolmikon kanssa niitä näitä ja matkalla sama juttu. Ekasta huollosta asti matkaa taitettiin vaihtelevasti toisiamme ohitellen vanhemman herrasmiehen seurassa ja vaikka loppukirin ratkaisua aavisteltiin, niin me "likat" sit loppupätkällä taidettiin karata. Mutta porinat maalin jälkeenkin oli tosi mukavaa, joten jos olet lukemassa tätä, niin kiitos kaunis mukavasta matkaseurasta Oulun tytöiltä.

Niin, reitistä: puolisot moittivat että tietä piisaa ehkä liiankin kanssa, vaan mepä ei sitä tuolla lyhyellä matkalla huomattu. Hienoa maastoajoa kylläkin, vaikkakin meille aika raskasta, varsinkin ensimmäisen puolikkaan verran, toinen puolikas meni paljon joutuisammin ja oli mukavempikin. Taluttaa sai ihan riittämiin niitä kivikkonousuja, kun vaan ei kunto eikä reisi riitä. Ja ensi kertaa meinasi muka sormissa tuntua kun kivikkolaskuissa oli pakko pitää kädet jarruilla. Ja kun Oulussa ei noita tuu paljon treenattua, niin pohjekin meinasi laskuissa huutaa hoosiannaa. Ne kivikkolaskut on aika haastavia aloitteleville kuskeille ja meille äiti-ihmisille. Tosin me käveltiin alamäessä (lukuunottamatta loppulaskua) ehkä max 10m pahimmassa kivikossa, mutta muut tultiin ajaen aika varoen ajolinjaa tarkasti seuraten. Nautittiin niistä polkupätkistä tosi paljon ja se pelätty El Grandekin oli tosi positiivinen kokemus Laajavuoren loppumäen jälkeen. Tuolla El Grandessa pääsi aina sopivin välein kuitenkin ajamaan ylöspäin vaikka taluttaakin piti. Olihan se sitten hieno tunne kun ekan kerran eläessään sinne päälle pääsi!
Mutta se loppulasku :-( En voi sanoa kovin montaa hyvää sanaa, kun verrokkina on se Laajavuoren huikea loppulasku, jonka päästelin silmät innosta kiiluen tulemaan. Tahkolla laskettiin ensin siihen jyrkän kohdan alkuun ja siitä meni talutteluksi. Sen jyrkkyyden puolesta olisi sitä voinut hivutella alas, mutta se irtosora sai meidät päättämään, että turhaa riskiä ei oteta. Kun se irtosora on niin petollista, että ei meidän taidoilla olisi voinut tehdä mitään, jos pyörä olisi karannut alta. Poikittaisosuuden jälkeenhän se lasku sitten oli ihan ok. Ja tunne mitä hienoin kun lopun soratietä ajeltiin. Kaverini totesi soratielle tultuamme, että eipä olisi ikinä uskonut olevansa iloinen että pääsee ajamaan soralle :-D

Summa summarum. Hieno päivä, yhden uuden etapin saavuttaminen tuntuu mukavalle. Ja kun sai puolisonsa myös tyytyväisenä ja hyvävoimaisena 120km:n matkalta maaliin, niin reissu oli onnistunut. Ja jopa uskaltaa ajatella ensi vuonna olevansa mukana jollakin matkalla.

Kirsu

PS: Huollot ja muu järjestely toimi kyllä hienosti

[dirtyrider]

Videoklippejä starteista, itse tänä vuonna katsomossa murtunein rantein (ja mielin). Ensi vuodeksi hampaankolossa muutakin kuin grillipihviä..