Ei perhana. Sorruin aamun työmatkalla ajamaan oikeasti työmatkatempoa. Katselin kun keski-ikäinen hybridimies ohitteli tökerösti edellä. Sain koko ajan kiinni ja lopulta saavutinkin aika nopeasti. Pikkasen kanttikiven ylityksessä kolahti satulalaukussa olleet kamat niin kaveri vilkaisin olan yli ja sitten mentiin. Alamäessä ohitin paremmin rullaavan pyörän turvin ja pienellä vedolla seuraavaan ylämäkeen sain kaverin jäämään. Pariin kertaan se yritti ajoradan kautta koukkailemalla ja ryntäilemällä ohi kun muiden klv:n käyttäjien takia jouduin hidastamaan, mutta ähäkutti eipäs onnistunut. Lopulta oli vapaata väylää sen verran että kilsan veto 35km/h keskarilla riitti pääsemään kaverista eroon.
Aamulla vähän sama tilanne.
Sain porukkaa kiinni ja valoissa joissa pakko pysähtyä porukka kasaan ja vihreää odottamaan. Otin varman päälle ja jänis lähdöllä eka kilometri ettei varmaan kukaan pääse peesiin ja ohi.
Vammautuneen takavaihtajan vuoksi joutui sitkuttelemaan 9 vaihteella liian pitkään ennenkuin sai ison puun silmään ja viimeinen veto tiputti pyristelijän. Viimeisen kilometrin pystyi ajamaan rullaillen ennen käännöstä.
Kuulostaa hyvältä! Oli varmasti nautinnollista.
Mulla oli tänään paras päivä ikinä, kun liikennevaloissa satuin sähköpyörän perään. No se sähköröitsijähän otti tottuneesti kärkipaikan ja ohitteli muita hiettömänä myhäillen. Se ei vaansillä hetkellä arvannut, että vaikka tän jannun alla oli Oiva, niin päässäni pyöri vain ja ainoastaan yksi ajatus; seuraavassa mäessä ohi ja sit karkuun niim pirusti! Ja näinhän se suunnitelma eteni. Mäessä ohi siitä perhanan sirisijästä ja kun pitkä mäki oli kyseessä, niin toinen puolikas sitte aivan hapoilla ja ajatus palkinnossa eli suloisessa voitossa!
Mäen harjalla olin aivan sippi ja silmissä sumeni, tähtiä näkyi ja jalkoja en tuntenu,mutta pakko oli jatkaa! Aattelin vaan, että ohi en sitä perkele enää päästä! Oli aika kova yllätys,kun se alko jäämään tasamaalla. No siinähän sitte tuli heti perään pitkää loivaa nousua ja jouduin taas ajatuksineni johonki tuon puoleiseen. En oikeen muista,mitä tossa välillä tapahtu, mutta seuraavissa liikennevaloissa aloin vähän ottaan kontaktia tähän maapalloon. Mutta sitten se pahin tapahtui ikinä: se sirinätyyppi paino punasista läpi niin ku ihan suorilta! Ei välittäny risteevän autoliikenteen riskistä, anto vaan mennä. No perhana jouduin taas ottaan stemmistä kiinni, painaan pään alas ja laittaan polvet hakkaan rintaa!
Ohi mentiin taas, vaikkakin jouduin tekeen ylimääräsen kolmen kilsan lenkin, mutta kannatti!
En vaan olis pystyny nukkuun seuraavaa yötä, jos olisin hävinny ton kisan!
Mutta että tällänen vaikeuksien kautta voittoon tarina!
^ sää et vaan oo sisäistänyt työmatkatemmon ainoata sääntöä "jos sinut ohitetaan olet hävinnyt" voittoja ei tässä lajissa ole.
Nyt tuntuu siltä, että huomenna pitää aamulla käydä välittämässä pari tappiota. Voittoja on turha hakea tässä lajissa.
herneitä tarjolla pusseittain.
paluumatkalla ohitin neljänkympin rajoitusalueella Volvon ja avobemarin. Meni reippaasti ylinopeuden puolelle, mutta kai siitä pisteitä saa? Olisitte nähneet bemarikuskin nolon ilmeen...
Pari juttua
1. sä hävisit kun kaveri kerran tuli ohi
2. sähköpyörät on vahvimmillaan juuri ylämäessä kun ne työntää kahtaviittä suurinpiirtein mäen jyrkkyydestä ja pituudesta riippumatta. Mutta kun tasaisella ne menee sitä samaa kahtaviittä, niin silloin niistä on helppo mennä ohi.
Mutta, kaikkien meidän on maksettava oppirahamme joskus, uskon että sinustakin tulee kelpo TMT-kuski.
Vähempi vaatetusta, lämmin ilma ja samat kujeet kuin talvella niin aivan sama millä pyörällä polkee niin ei noista sähkövempeleistä ole enää uhkaa. Talvella ainakin itsellä on meno tukkoisempaa, joten silloin saa harkita parikin kertaa, että lähteekö mittelöimään. Talven ainoa tappiohan tuli juuri sähköpyörää vastaan.. kesällä on sit annettu samalla mitalla takaisin![]()
ps. HÄVISIN! Juoksin töihin
TMT kiima on huipussaan. Näytin oikein kunnolla käsi suorana suuntamerkkiä kääntyäkseni vasemmalle, niin eikös joku nokkela TMT kuitannut mut sukeltamalla käden altaTsiisus
Joskus männävuonna samankaltaisessa tilanteessa läpsäytin (vanhingossa, kun olin ajatuksissani ajanut) kämmenselällä peesaajaa suoraan naamaan. Siitäs kuiteski sai - pakkoko on niin persiissä roikkua.
Täysillä keskelle
Tappioita tulee päivittäin, ne vaan menee niin kovaa. Mutta onneksi saa itsekin olla antavana osapuolena.
Vaimo kertoi tiistaina hieman samanlaisen tarinan työmatkalta. Hänen työmatkallaan viimeiset kilometrit on kunnon kelviä, muutamia risteyksiä ja parit liikennevalot eli välillä joutuu pysähtymään, jos ei ole tosissaan. No, kyseisenä aamuna erittäin tanakka aerotankotuulipuku oli hinkannut perässä pari kilometriä ja ilmeisesti peesissä pysyminen oli tuottanut jonkin verran vaikeuksia. Yhdessä risteyksessä rouva oli sitten hieman jarrutellut ja näyttänyt käsimerkkiä, että lähtee kääntymään vasemmalle niin eikös tämä Lance ollut hypännyt putkelle ja runnonut vasemmalta ohi etupyörää hipoen.
Kun näitä risteyshäröilyjä on sattunut aikaisemminkin niin hänellä(kin) on tapana irroitella lukkoja aina kun on edes teoreettinen mahdollisuus siihen, että jotain voi tapahtua. Tässäkin vain äkkijarrutus ja irti oleva lukko yhdistettynä lottovoittajan tuuriin esti pahat lipat keskelle risteystä. Lupasi suolestaa kyseisen tempoilijan jahka uskaltautuu vielä pyörän selässä näyttäytymään samalla reitillä.
Kotimatkalla bongasin edessäpäin jonkun holtittoman ohittelijan ja eikun prkl perään. Tyyppi lähti ajamaan jotain vähän oudompaa oikoreittiä, mutta päätin että nyt nöyryytetään, vaikka kotimatka vähän piteneekin. Juuri kun olin ohittamassa tämä törttö lähtee kaartamaan vasemmalle, aikomuksenaan ilmeisesti kääntyä liittymästä. Väistäminen onnistui, mutta jatkaessani eteenpäin jouduin saman tien ajamaan reunakiven yli ~40km/h vauhdissa jolloinka takapyörä kolahti aika ikävästi.
Parin minuutin päästä takarengas olikin tyhjä ja viimeiset 5 km käveltiin kotio. Ei häviötä.
Työmatka lähes lopussa.
Takana surahtaa vapaaratas.
Heti vähän vauhtia lisää, että on aikaa pohtia vaihtoehdot.
Matkaa on enää muutama sata metriä. Jaksan vaivatta maksimivauhtia parkkihalliin asti.
Se pääsi huomaamatta kantaan.
Sillä on vaihteet.
Alamäki on epäedullinen taistelutanner fiksille.
Tappio on katkerampi, jos näyttää siltä, että olen tosissani.
...
Näin ei olisi käynyt, jos en olisi himmaillut työmatkan lopussa.
Täysillä loppuun asti. AINA!
...
Sillä kaverilla oli hiilikuituinen Bianchi ja harmaa puuvillainen T-paita bibsien kanssa.
U-lukko ylitsepursuavassa repussa.
Tyylitön pelle vai tempotrolli?
...
Ei se ole häpeä hävitä just kotoa lähteneelle sprintterille kun itellä on 25 kilsaa takana.
Eihän?
Hylkylistalla: Mikrometri, Oatmeal Stout, kivimaa, IncBuff
"Asiatonta. Kaverin itse laatima julkinen hylkylista kertoo jo paljon."
Jos/kun joutuu kysymään... Tietänet kohtalosi. Rankimman kautta. Selitykset vain pahentaa tilannetta.
SLAVA UKRAINI! Oikeat päätökset eivät tunnu valinnoilta.
Työmatkatemmon tapauksessa lajin vaihtaminen ei myöskään ole vaihtoehto, koska silloin tulee kärsineeksi automaattisen luovutustappion.
Speksien sattuessa kohdalle ajetaan speksien mukaisesti. Sateen sattuessa kastutaan.
Työmatkalla, jota oli tänään 32km, näkyi oman Konan lisäksi kolme muuta Konaa. Yksi samanlainen Rove, yksi Sutra ja yksi hybridi mikälie. Yleistynyt räjähdysmäisesti liikkeen avauduttua.
Todennäköisesti joku näistä Konista on talutettu liikkeestä ulos ennen omaasi. Olet siis hävinnyt pelin ennen ensimmäistäkään polkaisua omalla Konallasi. Olettaen siis että myös oma Konasi on tästä mainitusta liikkeestä. (Itsehän hävisin tänä aamuna Vanhalla Lahdentiellä maantiepyöräilijälle jo kilometri kotoa lähdön jälkeen, mutta sain aiheutettua samaiselle tyypille tappion nelisen kilometriä myöhemmin tyylipuhtaalla kelviohituksella (eli takaa eleettömästi ohi, ilman mitään ohitetun kannalta lieventäviä asianhaaroja)).
Koko talven ja kevään tmt-harjoittelun jälkeen tuli sitten se karvas henkinen tappio. Toista kertaa maasturi alla ja täytyihän se lähteä ottamaan mittaa, kun 23mm katurenkaalla succisten kiusaaminen tuntui lastenleikkiltä. Ilokseni huomasin toisen hyvää vauhtia polkevan maasturikuskin, parin sadan metrin etumatkalla, joka näyttävästi ohitti kulmalahkeisen yksivaihdepyöräilijän pienessä mäennyppylässä. Haaste otettu vastaan.
Lähdin tempomaan kaveria kiinni löysällä nappularenkaalla ja puolessa välissä sprinttiosuutta sain kuin sainkin kiinni. Siinä vaiheessa kypärän remmi alkoi jo haitata hengittämistä, mutta jatkoin edelleen polkemista. Ajattelin, että kyllä kaveri siitä lannistuu, mutta ei. Kaveri vain painaa nappulat ulisten vastatuuleen pidemmällä välityksellä. Itsellä 120 kadenssit suurimmalla vaihteella sai reidet tuntumaan löysältä makaronilta, ja ajatukset alkoivat pyörimään luovuttamisen ja hapenpuutteeseen nääntymisen välillä.
Seuraavassa tiukassa risteyksessä kaveri otti vielä ulkokaarteesta laajemman kääntösäteen turvin kymmenen metrin etumatkan ja peli oli selvä. Pakko luovuttaa! Loppumatka menikin sitten reidet täristen, tähtiä silmissä ja karvasta tappiota nieleskellessä.
Päivän opetus: välineillä on väliä, kyykkytreenin jälkeen tmt-sprintit aiheuttavat suunnatonta tuskaa, ja tiukoissa kaarteissa otetaan ne viimeiset kriittiset metrit. Sääntöjen puitteissa taktikointi pelasti ehkä häviöltä, mutta tämä ei jää tähän... revanssia odotellaan!
Jumalauta Bianchimies taas! Meni nenän edestä just, kun olin tulossa duunin pihasta! Lähin perään ja kiihdytin peesiin. Sen verran lähelle, että kuulee.
Kuulihan se.Huomasin.
Enpä lähteny ohi, kun oli liikennettä, joten tultiin risteykseen. Tää alko hidasteleen punaisiin, niin jouduin ohittamaan aiemmin, kuin alunperin piti. Sama se. Ei siinä autoja ollut edes joten normaalisti yli vaan.
1 - 1.
No ne valot vaihtuikin heti, kun olin tien toisella puolella, eli sehän lähti heti perään ja ehti vähän matkan päästä kantaan ja kiri ohi. Tuli puskasta, kun aattelin ettei se ollutkaan oikee tempomies, kun jäi valoihin lepäämään. En mä kehdannut siinä rinnakkain ajaessa alkaa nolosti kiihdyttelemään.
2 - 1.
En, koska tiesin, että kohta tullaan ylämäkeen ja nää vaihdekuskit ei osaa ajaa mäentöppyröitä. Ne alkaa heti roplaamaan kahvoja, kun pitäisi iskeä vauhtia ja voimalla ylös. Näinhän siinä kävi, vaikka yritti se jotain pyristellä. Eikä tullu enää ohi, vaan lähti jonnekin muualle.
Tappiot 2 - 2.
Mut mä luulen, että me nähdään vielä.
Päivän opetus: vain reisillä on väliä.
Tänään Huopalahden suoralle kaarsi kaksi kuskia kun nousin keskuspuistosta. Otin kiinni vaan en sitten kehdannut mennä ohi kun oli niin pieni nopeusero eikä käännökseenkään pitkää matkaa. Annoin siis hyvän tilaisuuden mennä hukkaan. Mikä tempomies se minäkin muka? Tappio ja kotona ketjuruoskimiskammioon lausumaan ave velominateja ruoskan paukahdellessa.
"Sinunkin tulisi tietää, että pullot tehdään puhaltamalla, reiät ampumalla, mutta työt vie oman aikansa."
^Myös polvilla on väliä. Polvitaive piiputti, luonteen heikkous antoi fyysisen kivun voittaa TMT-tappion tuskan. Ziljoona tappiota -> menen nurkkaan häpeämään ketjupiiskan kanssa.
Oletko nahnyt varastettua fillariani?
Metallinvihrea -97 Tunturi Kayapo
-hopeinen 70mm Marzocchi keula
-hollowtech keskio
-mustat DMR V8 avopolkimet
Voisko ketjuruoskasta viritellä kivan reisiin painautuvan systeemin, jotta saisi kivulla lisää voimaa? Jackpot per"¤le! Mä lähden tästä vähän Taiwaniin, taattu myyntimenestys.
Kirjanmerkit