...jut. minunkin käsitykseni mukaan velvollisuus käyttää suojatietä kadun ylittämiseen koskee vasin jalankulkijoita. Pyörällä saa päästellä missä vaan, mutta ajoneuvo kun se on niin sulkuviivojen ylitys taitaa olla rikkomus.
...jut. minunkin käsitykseni mukaan velvollisuus käyttää suojatietä kadun ylittämiseen koskee vasin jalankulkijoita. Pyörällä saa päästellä missä vaan, mutta ajoneuvo kun se on niin sulkuviivojen ylitys taitaa olla rikkomus.
Liikennesäännöt voi lakkauttaa. Todella rumaa, hyi. Baanalla on kohta alkamassa kilpailu, niin puoli tuntia ennen joukkueet ajavat edes takaisin lämmittelykierroksia, toiseen suuntaan pyörätietä, takaisin jalankulkijoiden puolta. Ei, rata ei ollut vielä suljettu. Jalankulkijat väistävät ohjuksia. Kukas se kisan järjestikään?
Turha enää puolustaa pyöräilijänä oikeuksiaan, jos kerran "ammattilaiset" eivät osaa käyttäytyä.
Kukkahattusetäkin aattelee aatteensa ääneen.
En omista autoa enkä kaupungin julkisen liikenteen korttia, vaan liikun lihasvoimalla ympärivuotisesti. Viime viikolla hikipäissäni arjen velvollisuuksiin rientäessäni pistin tyytyväisenä merkille kaksi pyöräjonoa. Kumpikin ajoi kevyen liikenteen väylän oikeaa laitaa niin, että jonojen välistä olisi mahtunut sujahtamaan ohi kaksi eri suuntiin kulkevaa. Kun jonoissa vielä oli eri ikäisiä ja erilaisilla pyörätyypeillä kulkevia, se sykähdytti. Niin oli mallikelpoista, niin oli.
Polttoaineen hinnan noustessa, kaupungistumisen kiihtyessä ja materiaalisen elintason laskiessa toivon yhä useamman löytävän pyöräjonoon. Sitäkään en pane pahakseni, jos siihen eksyy sähköavusteisten polkuvälineiden kuljettajia. Jos ja toivottavasti kun näin tapahtuu, korostuu väylien käytössä entistä enemmän vastuullisuus.
Tällä hetkellä tilanne arkipyöräilijöiden osalta on hyvä. Jos kaikki eivät osaakaan liikennesääntöjä, niin silti korien ja kampsujen kanssa ajelijat ymmärtävät vastuunsa ja tilannenopeuden merkityksen. Valitettavasti samaa ei voi todeta kaikista nopeampaan tyyliin oppineista. Harkitun geometrian alleen kasanneet vaippahousuiset ja pisarakypäräiset eivät aina noudata varovaisuutta, joka liikenteeseen kuuluu. Muitakin vastuuttomia puikkijoita pyörillä liikkuu, mutta erityisesti silmiin pistävät rahalla varustautuneet.
Kohtalaisen pitkän kokemuksen perusteella näen asiat näin:
- Kevyen liikenteen väylillä pyörä on liikenneväline. Sillä ei ole tarkoitus päästä mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen vaan ajaa liikennevirran tahtiin jättäen ohitukset turvallisiin paikkoihin. Jos väylä näyttää olevan tukossa, soittokello on usein oiva apu, kun sitä pirauttaa ajoissa. Ja silloinkin, kun väylä näyttää olevan auki, ei hidastaminen ja ennakointi ohittaessa ole haitaksi. Jos tupakalla olevien amislaisten keskellä näyttääkin olevan aukko, siihen ei ole pakko painaa tuhatta ja sataa.
- Pimeistä paikoista ei aina selviä tuurilla. Jos mutkan tai esteen taakse ei näe, sihen on syytä mennä hitaasti ja kelloa kilauttaen.
- Liikennettä tulee ennakoida. Katse kannattaa kaupunkiliikenteessä suunnata kymmenien metrien päähän eikä eturenkaan tuntumaan.
- Lakipykälistä riippumatta pyörä on alisteinen autolle. Näin siksi, että autosta liikennetilanteita on vaikeampi havaita kuin pyörän selästä. Autoilija myös yleensä joutuu tarkkailemaan useampia muuttujia kuin pyöräilijä, jolloin havainto- tai havaitsemattomuusvirheiden todennäköisyys kasvaa. Siksi on pelkästään kohtuullista, että pyöräilijä yrittää kantaa osumattomuudesta suuremman vastuun kuin autoilija. Se on pyöräilijälle helppoa.
- Jos punaisia vasten ei malta olla ajamatta, kannattaa käyttää harkintaa, milloin ja miten sen tekee. Riskiluikkijat tuppaavat ärsyttämään. Lisäksi he pilaavat pyöräilijöiden maineen. On eri asia sujahtaa pienillä marginaaleilla monisuuntaisesta risteyksestä kuin skipata valot hiljaiseen aikaan tiellä, jolla autot voivat tulla vain yhdestä suunnasta.
Valitettavasti näkyvä surmanajajien joukko pilaa pyöräilyssä enemmistön maineen. Tuntuu myös olevan niin, että mitä enemmän tätä joukkoa yrittää valistaa, sitä enemmän se valistuksesta ärsyyntyy. Toivottavasti sosiaalinen paine vaikuttaa jatkossa tähänkin joukkoon niin, että pyöräily ruvetaan näkemään sujuvana ja turvallisena liikkumismuotona, joka ei muistuta vahvimpien ja nopeimpien anarkiaa vaan jossa näkyy keskinäinen vastuu ja joustavuus sekä pyöräilijöiden että pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden ja autoilijoiden välillä.
Aika hyvä ensimmäiseksi viestiksi!
Eikä pelkästään ensimmäiseksi viestiksi, vaan millä mittarilla tahansa arvioituna.
Linkissä oleva Turkulaisen artikkeli antoi erinomaisen näkökulman tilanteeseen. Poliisi tyytyy hämmästelemään, kun pyöräilijä rikkoo sääntöjä. Pyöräilijöiden edustaja pukee hienosti sanoiksi juuri ne asiat, mihin itsekin olen kiinnittänyt huomiota.
Olisko ollut yhtä hyvä, jos kirjoittajaksi olisi tunnustautunut joku "pyörää omistamaton, moottorivoimalla ympäri vuoden liikkuva" ?
- Lakipykälistä riippumatta pyörä on alisteinen autolle. Näin siksi, että autosta liikennetilanteita on vaikeampi havaita kuin pyörän selästä. Autoilija myös yleensä joutuu tarkkailemaan useampia muuttujia kuin pyöräilijä, jolloin havainto- tai havaitsemattomuusvirheiden todennäköisyys kasvaa. Siksi on pelkästään kohtuullista, että pyöräilijä yrittää kantaa osumattomuudesta suuremman vastuun kuin autoilija. Se on pyöräilijälle helppoa.
Tuolla Хуй:n logiikalla henkilöauto on aina alisteinen tukkirekalle, koska siitä autosta näkee joka suuntaan paremmin ja sillä on pienemmän kokonsa takia helpompi väistää.
A Gentleman will walk but never run
Eipä mitään uutta. Ajoimme Manskua länsireunaa etelään, kun Kuusitieltä kolmion (+ lisämerkki varoittamassa pyörätiestä) takaa autoilee nuori nainen ihan siihen nenän eteen pysähtyen suojatien ja pyörätien jatkeen päälle. Näkyvyyttä oli hyvin, vedin pyörä+peräpyörä+peräkärry -yhdistelmää, jossa vielä näkyvä oranssi lippu, joten kyse ei voinut olla muusta kuin täydellisestä välinpitämättömyydestä. Huomasi hän sitten epäuskoisen päänpyöritykseni, mitään ulospäin näkyvää reaktiota se ei kylläkään hänessä aiheuttanut.
Kukkahattusedätkin saavat ajatella ja jopa tuoda ajatuksensa julki. Hyviä pointteja, mutta tuosta 4. pykälästä en pidä. Ensimmäinen sen perusteluista voi pitää paikkansa, tosin ei läheskään kaikkien autojen kohdalla. Esim. minun transkopteristani on varsin loistavat näkymät kaikkiin suuntiin ja vielä pitemmälle kuin pyörän selästä. Toisekseen, samassa liikennetilanteessa ja liikennetilassa oleva pyöräilijä joutuu huomioimaan aivan yhtä monta tekijää kuin autoilijakin. Kolmanneksi, kyseinen pykälä antaa käytännössä autoilijalle yksisuuntaisen vallan kohdella pyöräilijää niin kuin haluaa, koskapa pykälä on kirjoitettu lakipykälistä riippumatta.
Hyviä pointteja ja hyvä lähtökohta turvalliselle, joustavalle ja myös toiset huomioonottavalle kulkemiselle. Viimeinen pykälä tosin perustuu pelkkään ärsyttämiseen. Minua ärsyttävät myös monet muut seikat, joita ei kirjoituksessa mainita. Onko ärsyyntyminen yksipuolinen oikeus?
"Sinunkin tulisi tietää, että pullot tehdään puhaltamalla, reiät ampumalla, mutta työt vie oman aikansa."
Хуй asettuu viestissään opettajan asemaan, hän on moraalisesti parempi ihminen kuin me muut pyöräilijät. Kumarretaan häntä syvästi ja osoitetaan suosiota.
Jos et aja et voi ottaa!
Хуй kirjoittaa kyllä asiaa. Erityisesti kauniina kesäpäivinä Helsingin urbaanimmalla alueella ja lähiöissä lähinnä kapakoiden lähialueilla melko suosittu toistaitoinen mutta uhmakas polkupyörähurjastelu on kollektiivisten imagotappioiden ohella pyöräilijätovereillekin huolestuttavampaa ja vaikeammin ennakoitavaa kuin ympärivuotiset, tutummat ongelmakohdat: liikennesuunnittelun historiallisen mittakaavan kömmähdykset ja perinteinen eri liikkumismuotojen välinen vastakkainasettelu.
Mitä ankeampi kesäsää sitä parempi keskustassa on pyöräillä![]()
Хуй kirjoittaa osin asiaa, mutta pohjasävy on se, että ainoastaan autoiluliikenne on oikeaa liikennettä ja muu harrastelua. Tai se vaikutelma minulle siitä jää. Toivottavasti olen väärässä.
A Gentleman will walk but never run
"Pyöräily vain leikki- ja harrasteluliikennettä" -ajattelua on tärkeää vastustaa tiukasti kaikissa muodoissaan!
Näin Keravan keskustassa muutama päivä sitten malliesimerkin työmatkatempoajasta (oma oletukseni), jonkatyyppisiin pyöräilijöihin Хуй kirjoituksessaan viittaa.
Keravan keskustan halki menee Aleksis Kiven tien/Paasikivenkadun laitaa hienosti jalkakäytävästä erotettu "pyörätie". Paha kyllä se ei ole mikään suunnittelun riemuvoitto, vaan se on jouduttu ymppäämään jo rakennettuun ympäristöön. Se on liian kapea, pyöräväylän ja jalankulkupuolen väliin on osan matkaa istutettu puita (siis ilman erityistä viheraluetta), kadun laitaan pysäköijät aukovat autojen ovia pyöräilijöiden eteen ja katua ylittävät jalankulkijat ylittävät vähän väliä pyörätie, osa tajuamatta että siinä edes on pyörätietä. Siis kaiken kaikkiaan väylä, jolla pyöräilijältä vaaditaan erityistä tarkkaavaisuutta, pitkää pinnaa ja hiljaista ajonopeutta.
No, tämä työmatkatempotykki (tavalliset vaatteet, kypärä, reppu selässä, näytti virkamieheltä) vetää hybridillään kauheaa vauhtia pitkin em. pyörätietä. Oli varmaan lukenut, että alle 7 km matkat taittuvat fillarilla nopeammin kuin autolla, ja siihen piti päästä. Tilannenopeus oli noin tuplat järkevään ja turvalliseen nähden. Aivan järjettömän näköistä menoa. Hyvä ettei tullut sillä kertaa vastaan kuusivuotiasta eskarilaista tai kadun ylitystä suunnittelevaa rollaattorimummoa.
Ja sitten vielä samaa vauhtia pyörätien jatketta kadun yli tasa-arvoisessa risteyksessä, missä oikealta tulee autoja yhtenään eikä näkyväisyys ole erityisen hyvä.
Hyvä sentään, etteivät kaikki kamikazet ole kansan syvien rivien inhoamia ns. trikoopellejä.Ajelen toki itsekin välillä aika reipasta kyytiä, mutta joku tolkku pitäisi olla.
Mä olen varmaan joidenkin autoilijoiden mielestä sellainen trikoopelle, kun pyrin ajamaan sääntöjen mukaan ja järkevää tilannenopeutta. On ilmeisesti toiminut, kun kelveillä ei ole tullut juuri tilanteita ja autojenkin kanssa olen selvinnyt ilman kosketuksia. Pitää ajaa määrätietoisesti, näkyä ja näyttää aikeensa.
A Gentleman will walk but never run
Good for you, mutta ei säntillisyys ja lainkuuliaisuus liikenteessä silti poista kaikkia omaan liikkumiseen kohdistuvia riskitekijöitä. Osa onnettomuuksista nyt vain on luonteeltaan semmoisia, ettei niihin voi omilla varotoimilla liiemmin vaikuttaa. Rattijuopot, käsilaukkuaan ratin takana kaivavat ja irrationaaliset ("ei sieltä ketään tule") riskinottajat tulevat ensimmäisenä mieleen tienkäyttäjistä, joita ei toivo omalle kohdalle.
Omalla liikennekäyttäytymisellä voi olennaisesti alentaa, mutta ei milloinkaan kokonaan eliminoida onnettomuusriskiään.
^ Ei tietenkään. Ja kaikki tekevät virheitä, joilla voi olla seurauksia.
A Gentleman will walk but never run
Kun usea osanottaja tekee pienen virheen samassa paikassa samaan aikaan, niin sitten kolisee suuresti.
Yksi aika paha on narkomaani, joka ajaa varastetulla mopolla 40 km/h puskista kylkeen. Oikea olkanivel on nyt hieman yli 2,5 vuoden jälkeen siinä kunnossa ettei vihoittele pahemmin yöllä tai ajaessa, mutta leukoja tai penkkipunnerrusta ei pysty vetämään kovinkaan voimallisesti. Rikolliset on kyllä ihastuttava kansanosa ja tuovat iloa kelveille...
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Tässä mielenkiintoinen artikkeli pyöräilystä ja punaisista valoista: Why cyclists should be able to roll through stop signs and ride through red lights.
Tiivistäen, Idahon liikkennsäännöissä on jo 80-luvun alusta alkaen sallittu pyöräilijöiden kohdella punaisia valoja stop-merkkinä ja stop-merkkiä kärkikolmiona. Käytännössä monet pyöräilijät ajavat ikään kuin näin olisi muuallakin. Liikenteen valo-ohjausta ei ole suunniteltu pyöräilijöitä ajatellen. Kuten totesitkin, autosta liikennetilanteita on vaikeampi havaita kuin pyörän selästä. Siksi autojen on turvallisinta noudattaa valo-ohjausta täsmällisesti. Pyörän satulasta sitä vastoin on hyvä näkyvyys 360 astetta eikä ikkunoita eristämässä muun liikenteen ääniä. Pyörällä voi usein havaita muun liikenne niin hyvin, että punaisiin valoihin pysähtymisen jälkeen risteys voi olla mahdollista ylittää turvallisesti jo ennen valojen vaihtumista, kun risteävää liikennettä ei ole näköpiirissä. Tämä tietenkin aiheuttaa närkästystä muissa tienkäyttäjissä, onhan se yksiselitteisesti liikennesääntöjen vastaista. Mutta näin ei tarvitsisi välttämättä olla. Idahossa pyöräilijöiden liikennesääntöjen muuttaminen vähensi onnettomuuksia, ja yhä tänä päivänä Idahossa on vähemmän pyöräilyonnettomuuksia kuin kooltaan ja liikenneolosuhteiltaan vastaavissa kaupungeissa Kaliforniassa, jossa pyöräilijöiden tulee Suomen tapaan noudattaa valo-ohjausta ja stop-merkkiä kuten autojen.
Kyllä se on päinvastoin. Autoilijallehan riittää, että seuraa tietä ja muita autoja. Liikenneopasteitakin on hyvä katsella. Näillä keinoilla selviää jo hengissä. Jos seuraa vielä jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden liikkeitä, muutkin säilyvät. Sen sijaan pyöräilijän on seurattava kaikkia oravaa suurempia liikennevälineitä, railoja, rotvalleja, poukkoilevia jalankulkijoita, lapsia, koiria, kissoja ja pihoista kelville täräyttäviä autoilijoita. Päätä saa pyörittää melkoisesti, jos haluaa säilyä hengissä.
Itsesuojeluvaistoa joko on - kuten valtaosalla - tai sitten sitä ei ole eikä sitä valitettavasti kenellekään aikuiselle voi opettaa varsinkaan nettifoorumeilla. Eikä itsesuojeluvaistoa pidä missään nimessä ehdotella asetettavan minkään tieliikennelain edelle, kun liikenteestä yleisesti ollaan jotain mieltä kuten tuossa yhdessä aiemmassa kommentissa. Ei liikenteestä mitään tulisi jos ylin (ja ainoa) ohje/sääntö olisi hyvin subjektiivinen itsesuojeluvaisto.
Laskettelen oikeaa reunaa kohden tunnelia.. loivahko kaarros ennen itse kääntöä tunneliin. Kelvi jaettu kahtia valkoisella viivalla osoittamaan kaistat. Juuri kääntäessä tunneliin tulee vastaan moposkootteri joka oikaisee mutkaa suoraksi "mun" kaistalla.. Onneksi jäi riittävät sentit väliin ettei kaahannut suoraan päälle! Huhhuh! Kohtuu puskista pamahti eteen...
Tänään: jaettu kelvi, jossa pieni shikaani ennen suojatie/pyörätien jatketta. Vastaan tulee mopo, joka ei viitsi mutkitella, vaan vetääkin suoraan fillarini edestä jalkakäytävän puolelle.
Kortin voisi ottaa pois tuollaisilta, mutta kiinnijäämisriski on tietysti nolla...
Olin 4päivää koulutuksessa Helsingin ydinkeskustassa, ja totesin, että onneksi mun ei tarvi pyöräillä täällä. Pyöräkaistat aivan jossain muussa käytössä kuin pyöräilijöiden, lähinnä kävelijät ja autoilijat olivat pääosissa. Meidänkin porukalla oli vaikea tajuta sitä, että pysytään kävelijöiden puolella eikä haahuilla pyöräkaistalla. Aktiivisesti soi pyöräilijöiden pirikellot ja palautetta annettiin, mutta mun mielestä vain aiheesta. Mut ei oo ihme, että tälläkin palstalla veri tykkää kiehahtaa. Lenkillä tuli käytyä ja tykkäsin siitä, että kelvejä ja kuntopolkuja oli hyvin tarjolla sekä muitakin liikkujia oli paljon liikkeellä.
Aika usein (melkein päivittäin) kohtaan Laittasarentietä alaspäin viilettäviä ympäristöään havaitsevia pyöräilijöitä, jotka ajavat punaisista läpi. Harmi, että vihreillä sivulta tulevat pyöräilijät eivät kuulu havannointavaan ympäristöön. Eikä jalankulkijat. Kerran yhdelle huomautin niin alkoi kaiken kukkuraksi v...uilemaan.
Eilen iltasella oli hankalaa kelvillä.. Nuoripari vaunuineen ok, mutta heidän perässään tassuttelee about viiden metrin päässä fleksissä koira aivan toista reunaa. Ei minkään sortin seurantaa koirasta koko sen 300m matkalta jonka suoran päästä tilannetta seurailin.. vasta kun tein (hiukan mielenosoituksellisesti) lukot siihen koiran viereen havaitsivat.. Moitin ulkoilutuskäytöksestä. Hetken päästä arvon, kummaltakohan puolelta voisi ohittaa hitaamman kanssafillaroitsijan, kun heilui vasemmalta oikealle.. ja heti kohta perään lasta ohittaessa tämä tekee sen yllättävän täyskäännöksen aivan vasempaan.. Onneksi näihin osaa jo varautua ajamalla aivan pientareen reunaa ja näpit valmiina jalat suorina himmaillen.
Tämäkään ei vielä riittänyt, kun lasipulloja oli seuraavaksi edessä; sirpaleina. Uhhuh, onneksi oli taaskin tuuri mukana, kun pääsi ilman rengasrikkoa jatkamaan. Kelviamokin päätti iso musta koira kiinteässä useamman metrin narussa; ukko pikkupoikansa kanssa oikeassa reunassa ja koira takavasemmassa. Tällä kertaa koira kuljeskeli alkuun keskellä tietä, mutta ohitushetkellä olikin jo tie suljettu 110%. Jarrut, päänpyöritykset ja ukko yritti vetää koiraansa riuskoin ottein.. samalla kiroten.. koiraansa. Mietinpä vaan, että kattois peiliin.....
Maantien varressa kaiken tämän jälkeen olikin todella leppoisaa...![]()
Kirjanmerkit