Tää kuuluu sarjaan "ihmetyttää edelleen". Westendinaseman kohdalla ajoin Länärin yli sitä kelvisiltaa pitkin (asemalle päin) ja siinä pienessä alamäessä näin kuinka naishenkilö odotteli korokkeella Westendinkadulla, odotten, että joku autoilija pysähtyis ja antais tietä. No tietty kukaan ei antanu. Nainen pääsi yli ja minä tulin siihen samaan paikkaan rauhassa pyörällä ja eka auto hidasti saman tien ja pysähtyi antamaan tietä. Pidin pääni ja viitoin auton menemään enste.
Mikä kumma siinä on, että pyörälle tuollaisissa paikoissa annetaan aina välillä tietä (kun ei pitäs) ja jalankulkijalle ei (kun pitäs). Onko se niin, että jos osuu niin pyörästä jää jälkiä ja naarmuja etc, mutta ihminen kun on pehmeempää niin siitä sit ei jää. Ei ymmärrä espoolaisten autoilijoiden ajatuksenjuoksua, kun tämä nyt ei ollut ensimmäinen kerta.
Kirjanmerkit