Mulla on todella herkästi palelevat jalat, vaikka mies muuten tuottaa lämpöä kuin tehokas polttomoottori. Voi kun sais tietoisesti ohjattua enemmän verenkiertoa jalkoihin, mutta kun ei voi. Siksi pitää siis yrittää jotain keksiä jalkojen lämpimänä pitämiseen.

Kengän normaalikoko on noin 42. Mulla on Mavicin maantiekengät kokoa 41 ja Spessun kesämaastokengät kokoa 42.

Loppukesästä syksyyn ajelin Spessun Defrosterilla, jonka koko on 43. Mahtuu lineri ja villasukka. Riittää pariksi tunniksi, mutta pitemmillä lenkeillä plus-asteillakin rupesi varpaat paleltumaan. Erityisesti jos sukat pääsi kostumaan, mutta myös kuivina. Sanoisin että Defroster on suunnilleen yhtä lämmin kuin kesäkenkä ja paksumpi neopreenisuoja. Defrosterin pohjaa ei onneksi tarvitse ommella kasaan joka lenkin jälkeen kuten kengänsuojia.

Aiempina talvina olen kokeillut ajella fläteillä ja Meindlin vaelluskengällä, joihin mahtuu lineri ja villasukka. Ei ole auttanut, pakkasella varpaat ovat jäätyneet jopa tunnissa.

Ostin Wölvhammerit. Koska mikään muu ei kiinnostanut kuin pitkien lenkkien mahdollisuus ilman varpaiden amputoimisen tarvetta, otin sovituksen jälkeen ronskisti koon 47. Mahtuu 2-3 paksua sukkaa ja jää vielä varpaille tilaa heilua. Kenkä on niin pitkä, että myttyän yhden ohuen sukan kärkeen täyttämään sinne jäävän tyhjän tilan. Vähän väljäkin tuo on, mutta eipähän ole tiukka. Wölvhammer on kuitenkin niin jäykkä kenkä, että liian isollakin pystyy näköjään ajamaan. Jopa teknistä. Eilen olin samalla lenkillä Miklun kanssa, lämpötila noin -7, mutta ajoin tunnin pidempään eli noin 4 tuntia. Varpaat tarkenivat ihan ookoosti. Tosin pientä viilenemistä alkoi loppulenkkiä kohden tapahtua, joten ei tässä vieläkään olla tilanteessa missä voisi sanoa että nyt jalat pysyvät lämpöisinä. Mutta jos näillä pystyy pelaamaan itselleen useampia tunteja lenkkiaikaa, niin olen tyytyväinen.

Tosin nyt mietin vielä vaihtoehtoa, että jos sittenkin vaihtaisi pienempiin ja paremmin istuviin kenkiin ja ostaisi suosiolla ne sähköpohjalliset. Jotenkin vaan ei huvita olla riippuvainen sähkölaitteesta pitkällä retkellä/lenkillä kaukana kotoa.