Yleisperiaatteena voisi sanoa, että silloin kun renkaan nappulat uppoavat ajoalustaan (hiekka, muta, yms.), on kuviolla suurempi merkitys kuin kumiseoksella ja vastaavasti kun nappula ei uppoa maastoon (asfaltti, kallio yms.) on seos suuremmassa roolissa. Yleensähän maasto sisältää molempia eri suhteissa ja välimuotoina. Juurakossa kuvio ja seos näyttelevät kutakuinkin yhtä suurta osaa, koska juurakko on kova, mutta ei kuitenkaan tasainen, jolloin sillä on mahdollisuus päätyä myös nappuloiden väliin kuvion niin salliessa, mikä pidon kannalta onkin toivottavaa. Hyvässä juurakkokumissa tulisikin olla sopivan harva ja matemaattisella tarkkuudella määritelty kuvio, jonka nappulat muodostavat maksimaalisen pidon algoritmin keskimääräisen juurakon muodostamalle parametrijoukolle. Ketuttaa, ettei sellaista ole kokemuksieni mukaan vielä tehty. Continentaalin isoparoni on päässyt ehkä lähimmäksi tätä...