Eikä nämä D-asiat laske mun silmissä kuin vähän ajajien arvostusta. Jossain vaiheessa se valinta d-vitamiinin ja D-vitamiinin välillä piti vaan tehdä.

Ennen ammattilaisuutta jokainen kuski on joutunut pyörittämään ketjua tuhansia tunteja, suurimmaksi osaksi sateessa ja kylmässä. Elämään köyhyysrajalla ilman selkeetä tietoa tulevasta elintasosta. Kestämään sitä kaikkea paremmin kuin 99% muut lajin harrastajista. Ne ketkä eivät olleet äärimmäisen lahjakkaita, joutuivat harjoittelemaan kovempaa ja tekemään yksinkertaiset asiat fiksummin kuin muut. Vastapainoksi on saanut upeita kokemuksia, reissuja ja voinut sanoa hyvästi tylsälle toimistotyölle. Järki sanoi että tätä ammattia ei kannata harjoittaa, mutta mieli vei liikaa maantielle.

Jossain vaiheessa juuri unelman portilla kaikki ympärillä ilmoittaa että tämä ammatti ei onnistua ilman tätä kehittävää ja tuota palauttavaa piikkiä. Ensimmäisenä näin on ilmoittanut oma pomo, jolle on melko vaikea sanoa non. Tässä vaiheessa suomalaisista askeleen taakse ottivat ainakin K.Kananen ja P.Sundstedt.

Toivottavasti nykyään asiat ovat edes vähän paremmin, eikä valintoja tarvitse tehdä ammattilaiseksi päästäkseen. Elintärkeän medianäkyvyyden luominen pelotonissa on sitten eri juttu.