Muutaman päivän takaa tarina tappiosta, mutta ei lainkaan katkerasta.

En yleensä ole kovin aktiivinen tempoilija, koska matkaan toimistovaatteissa ja välttelen pahempaa hikeä. Tappioita siis aina ajoittain tulee. Muutama päivä takaperin ajelin omaan melko rauhalliseen tahtiin työmatkasinkulallani kohti toimistoa, mutta saavutin silti yhden tempoilijan. Tietenkin päänahan ollessa tarjolla en voinut välttää kiusausta. Ohitin hybridimiehen, enkä edes kiihdyttänyt ohitukseen/ohituksen jälkeen (virhe!). Välittömästi palattuani tien oikeaan laitaan tämä työmatkatempoilija paahtaa vasemmalta ohi. Asusteena vyölaukku, sandaalit ja valkeat tennissukat. Ohituksen jälkeen mies lisäsi tempoa niin, että koko ylätorso heilui kuin pahemmassakin alppinousussa. Hetken aikaa poljimme perätysten, kunnes käännyin toisaalle. Seuraaviin valoihin saavuttaessa huomasin tehneeni paremman reittivalinnan ja tempoilija oli jälleen takanani. Valoista hän kiihdytti jälleen eteeni. Työpaikkani lähestyi, mutta vielä viimeisissä valoissa olimme samaan aikaan. Jälleen hybridimies kiihdytti eteeni. Työpaikkani pyöräsuojien liukuovien jo näkyessä huomaan miehen näyttävän suuntamerkin pyöräsuojan suuntaan. Tempoilija ei kuitenkaan aavistanut tekevänsä ratkaisevan virheen aivan viime metreillä. Hän päätti kaartaa täyden ympyrän liukuovien liiketunnistimien edestä, jotta hänen ei tarvitsisi nousta pois pyörän selästä. Juuri kun tempoilija oli puolessa matkassa ympyräänsä kaarroin pihaan ja kurvasin suoraan sisälle pyöräsuojaan. Pieni tuuletus maalin tulessa oli paikallaan.

Enkä siis tuntenut kyseistä herrasmiestä, vaikka samassa rakennuksessa näyttäisi työskentelevän.

Seuraavina päivinä olen lähtenyt matkaan samalla kellonlyömällä, mutta ilmeisesti tappio on karkottanut tempoilijan, emmekä ole päässeet enää kisailemaan.