Tahko lähestyy...Oletko valmis.

[Atze09]

Minäpä en ujostele...Tässä kuvia

Kiitos kuvista, oli Seinäjoelaiselle kieltämättä aamusta lähtien tosi meininkki päälle, huoltotiimille hattu nosto arvoinen kymppi suoritus TH-Kumi mies

[Atze09]

Korjataan nyt sen verran, että omasta ja monen muun mielestä en ole nainen

upsssis, noo hyvässä kunnossa ainakin mutta oli 180km sarjassa kuitenkin yksi nainen se oli se pointi ja hänelle olis voinut antaa jokunen palkinto .....

[gts/R]

Kiitokset Tahkon järjestäjille, talkoolaisille, yleisölle ja muille osallistujille! Hieno tapahtuma ja tunnelma jälleen kerran! Ja erityiskiitokset SRAMin edustus- & huoltoporukalle!

[Ohiampuja]

Ja taas Tuli Tahkolla käytyä. Olin yllättynyt kun numerolapun mukana tuli joku mestari-kirja. En muistanutkaan että tämä oli viides kerta.

Mutta se loppulasku. Minusta se ei ole oikein järkevä veto. Tuollainen mäki kun kaikki kuskit ovat väsyneimmillään. Itse otin varman päälle ja talutin sen jykimmän osan, kun jalat oli ihan krampissa.

Kramppien syy oli kyllä oma moka, täytin aamulla Camelin pelkällä vedellä ihan kuin normi-lenkille. Tuossa helteessä se ei ollut fiksua, kyllä joku urheilujuoma olisi tullut tarpeeseen. Siitä syystä oma aika huononi yli tunnilla. Ekat 40 km meni ihan hienosti, mutta siihen meno sitten loppui. Oikea reisi kramppasi oikein tunteella, ja loput 20 km sitten pyöriteltiin pikkurattaalla ja katseltiin välillä maisemia. Sekään ei kyllä oikein onnistunut, kun paarmoja oli mielestäni enemmän kuin ennen.

Ps. Nestettä meni noin 4.5 - 5.0 litraa. Cameli piti täyttää kahdesti ja joka huollossa 2-3 mukia juomaa. Ja eka tarve vessaan tuli vasta saunomisen ja yhden pitkän oluen jälkeen.

[Plus]

No jutellaapa tästä asiasta ja vaikkapa Ashiman jarrulevyistä enemmän kasvokkain seuraavissa kisoissa...

Sori, vitutukseni flunssan takia väliin jääneestä Tahkosta purkautui aiheettomasti jarrulevyihisi. Taidan käydä heittämässä levyt metsään kovan karjaisun saattelemana, jos vaikka helpottaisi...

Onpahan vaan ollut tilanteita Ashiman levyjen kanssa, ja ne ovat loppuneet vaihdolla orkkislevyihin. Jarrupalatkaan ei enää mene murusiksi.

[MacGyver]

Juu, mullakin taitaa lähteä Ashimat vaihtoon ainakin ennen ensi Tahkoa
160/160 levyt ja ekan kierroksen laskussa hävisi jarrut (Hope Tech X2). Siinä oli kyllä letkaa edessä joten joutui jarruttelemaan turhan paljon ja pitkään. Tajusin kuitenkin heittää pyörän poikittain ennen kuin meni edellä olevien keilailuksi. Toisella kierroksella meni jo ihan hyvin kun ei jaksanut enää jarrutella.

Oli kyllä rankka keli tämmöselle plösölle. Toinen kierros meni ihan usvassa ja hiljaa pyöritellen kun krampit meinasi iskeä väkisinkin. Kinahmin Kirkas helpotti kummasti oloa kun sitä kaatoi kymmenen kauhallista päällensä Taisi muutenkin olla lämpöhalvaus lähellä ja maaliin tullessa tuntui siltä että tästä ei matka jatku muuten kuin ambulanssikyydillä. No onneksi marjapiirakka ja hetken loikoilu huoltopaikalla helpotti oloa.

Reitti oli huippuhyvä ja nopeassa kunnossa enkä itse keksi siihen mitään paranneltavaa. Tokan kiekan alussa kävin itsekin kääntymässä liikenneympyrällä kun edellä ajavakin sinne meni No oma moka.

Kiitokset järjestäjille, huoltopaikkojen porukoille ja kannustajille!! Ensi vuonna uudestaan.

[SaamiBoy]

....
Onpahan vaan ollut tilanteita Ashiman levyjen kanssa, ja ne ovat loppuneet vaihdolla orkkislevyihin. Jarrupalatkaan ei enää mene murusiksi.

Tälle vuotta jarrulla sai olla aikaisempia vuosia enemmän, kun sen alkupätkän puusillan jälkeen pääsi kuminvaihtoon ja sitä kautta katselemaan kun aikalailla koko ysin lähtö rullaili ohitse, enkä täten päässyt välttämään singletrackeillä ilmaantuvaa puuroutumista. Olikohan naula tai puusäpäle ko pisteli latexiin ilmanmentävän aukon. Mutta niin, takaisin jarruihin, Strokereiden + superstarin peruspalojen kans ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa koskaan. Pitää, eikä musertele palaa, eikä myöskään ole hävinnyt tehot koskaan kesken kaiken. Tosin viikonloppuna tein huomion että kuviointieroja löytyi Ashiman Airotorlevyistä, liekö vuosimallierot sitten syynä.

Ja sitten kisasta. Tänä vuonna ainakin ysin startissa mönkkärin takia tuntui puuroutuvan se letkä lähdön jälkeen useemman kerran. Aiheutti paljon päänpyörittelyä ja ihmettelyä tämä. Loppulaskusta en edelleenkään pidä. Kyllähän sen ajaa, XC-peleilläkin, mutta on siitä nautinto kaukana. Tapahtuman fiilis on edelleen aivan loistava, kiitos kaikille (osallistujat, järjestäjät, talkoolaiset, etc.) tästä!

[jarkhein]

Minäpä en ujostele...Tässä kuvia

Hienoa kolmen kierroksen dokumentointia! Pitkästä aikaa pääsi näkemään minkälaiselta se oma vääntäminen pidemmillä matkoilla näyttää Oma ajo päätyi keskeytykseen toisen kierroksen lopussa enemmän tai vähemmän koko ajan vaivanneiden rengasongelmien myötä, mut muutamaa kuvaa vois käyttää vaikka FB-profiilikuvana jos sopii?

[px]

Alunperin ilmoittauduin taas vaihteeksi kolmelle kiekalle, mutta kun päätettiin pistää pystyyn Syöte MTB:n promoteltta Tahkolle, niin matka vaihtuikin yhden kiekan yöpyöräilyyn, että saa edes vähäsen ajella.

Vaan ai että oli nautinnollista ajella yöllä, varsinkin kun ajattelee mitä se olisi päivän helteissä ollut. Yöllä lämpötila pysyi siinä 15 ja 18 asteen haarukassa. Paavon kanssa rullailtiin Kinahmi ykköselle kahdestaan, alussa sai vähän zoomailla että mihin se reitti nyt meneekään, mutta pysyttiin kyllä oikealla uralla. Ekan Kinahmin tienousussa en tahtonut pysyä perässä. Polkunousussa pääsin sitten ajelemaan ohitse, ja sen jälkeen saikin ajella maaliin asti aivan rauhassa, ei ristinsielua mailla halmeilla. Ja kaunista oli! Yhden sammakon näin pomppivan tiellä, mutta muuten ei näkynyt yhtään eläimiä. Eikä edes niitä sääskiä saati paarmoja yhden yhtä!

Ajon nautinnollisuutta lisäsi vielä sekin, että kerrankin ei tarvinnut miettiä että vielä on kaksi tai kolme kierrosta jäljellä, vaan sai vain ajella ihan omaa kivaa vauhtiaan. Pyörä kulki rennosti kuin unelma, Kinahmi 1 meni helposti ylös ajamalla, ja Kinahmi kakkonenkin tuntui lyhyeltä - melkein jo harmitti, että matkahan loppuu kohta kesken :P Reitti oli kuiva kuin mikä, pari lätäkköä kyllä löytyi ja tietty ajoin siihen toiseen napoja myöten ja sain hyvän mutakuorrutuksen Kaukainen tavoite oli, että saisin kiekan ajeltua ensimmäistä kertaa alle kolmeen tuntiin, mutta meni se jokusella minuutilla yli. Sykkeet 162/187 eli kevyesti mentiin (Kuukausi aiemmin kellotin pyörän päällä maksimiksi 202.). Loppulaskussakaan ei ollut keventelypyörällä mitään ongelmia. Pyöränä alla S-Works Epic 26", 2.4" Rocket Ronilla ja 2.4" Furious Fredillä. Tuohon jarruspeksailuun vielä lisänä, että itsellä oli R1:t, joissa levyinä edessä 160mm KCNC ja takana 140mm Alligator Windcutter.

El Granden päällä sai vielä ihastella auringonnousua, oli iso punainen möllykkä juuri alkanut kurkistaa taivaanrannasta. Nättiä ja mahtifiilis Maaliin tultuani jätin kännykän rannalle ja ajoin pyörällä suoraan järveen. Kyllä teki hyvää!

[Korppu]

Hieno oli tapahtuma! Kiitokset myös täältä suunnalta niin järjestäjille, talkoolaisille kuin myös kanssapolkijoille. Ei mene tällä kertaa huoltohenkilökunnan ylistys väärään osoitteseen!

Osaltani itse ajo meni melko hyvin vaikka krampit vaivasivatkin jo heti 30/60 lähtien. Hieman juutuin myös ruuhkiin niin ylä kuin alamäissä, joista varsinkin jälkimmäinen pisti 6" pyörällä hieman harmittamaan. Loppulasku oli mielestäni ehkä turhan jyrkkä tai ainakin voisi tarjota vaihtoehtoisen reitin. Vaikeutena itselle tuli lähinnä taluttelijoiden ja himmailijoiden väistely, jonka seurauksena ajauduin kerran rankasti nurtsin puolelle kuitenkin (lähinnä tuurilla) pystyssä pysyen. Oma amatöörimäinen moka kun latasin heti alusta hieman liikaa vauhtia... Taluttajat voisivat kuitenkin kulkea poissa parhaalta ajouralta koskien myös reitin muita kohtia! Muuten 185mm levyt hiljenteli ihan mallikkaasti vaikka samalla hajusta päätellen myös raskaasti käryten. Ei muuta kuin uudet palat tilaukseen!

[luca]

Tärkein ensiksi: Loppulasku tuntui mukavammalta kuin vuosi sitten. Tosin männäsuvena päädyin jyrkälle vaihtelevan vauhtisten kanssalaskijoiden keskellä, mikä aiheutti meille itsekullekin ylimääräisiä manööverejä. Toki täydellisessä maailmassa alas tultaisiin maalin näkyessä ja kuulutusten kuuluessa voittajafiiliksellä rinteessä kiertelevää ja bermattua vauhtipolkua eikä losotettaisi kädet jarruilla hissilinjaa alas. Eihän tuossa nykyisessä mitään erityisen teknistä ole eikä se vaadi pyörältä kuin ankkurin osan täyttävät jarrut, jotta vauhti pysyy käsineessä.

Muu nega: Ymmärrän kertakäyttöastiat yms. pastabuffetissa, mutta eineslihapullien ja mauttoman kasviskastikeen sijasta massasyöttämisessäkin voisi panostaa hieman pöperön laatuun. Kyllähän nälkäinen pyöräilijä tuota sisuksiinsa lappoi, mutta silti jäi kaivelemaan, vaikka en tod mitään gourmeeta odottanutkaan. Ehkä vaatimustaso jotenkin automaattisesti nousee, kun siirrytään monissa kuntotapahtumissa nähdyistä soppatykkiruokailuista ravintolan ovien sisäpuolille.

Lopuksi: Olipahan taas kertakaikkiaan mukava reissu. "Kisa", seura ja sää olivat kaikki priimaa. Vaikka näin reilut puolitoista kertaa ajosta hätäisimpiä kauemmin nauttivalle kuntoilijalle homma ei olekaan kovin totista, niin olihan se nopeassa kunnossa olleella baanalla mukava tehdä oma reittiennätyskin. Hymyssä suin sai taas sunnuntaina ajaa takaisin tänne ruuhka-Suomeen.

[Ketjureaktio]

Mahtava keikka! Onnistuin vielä tulemaan lähtijöistä 4:nä maaliin omaan ennätysaikaan, vaikka yöllä ei kisaa ollutkaan. Kaikki oli järjestelyjen puolesta täydellistä. Vaimon mielestä loppulasku hissilinjan kohdilta ei ollut paha vaikka itse pidin sitä potentiaalisena riskipaikkana joillekin. Ensimmäinen laskuosuushan on peräti taivaallinen, ennen Pehkua on mahtavat hyppyrit ja silkkaa riemua. Hissilinjahan on tavalliselle kuolevaiselle silkkaa jarrujen pitämistä, hidastamista kun ei pysty kovasti tekemään jos vauhdin antaa kiihtyä.
29":iin Tranceen siirtyminen sinetöityi hyvänä valintana, ajaminen oli selvästi mukavampaa Tahkon kaltaisessa maisemassa vanhaan pikkupyöräiseen verrattuna. Myös Trancen ohjuriton Wolftooth 1x10 (32-36/11) vetolinja toimii heikkojalkaiselle harrastelijalle hyvin, antaen 33 km/h keskarit (kovempaakin olisi menty) nopeimmille pätkille Granden tultua silti ajetuksi (ja Kinahmin keskikosaa lukuunottamatta).

[Rikke]

Hienon tapahtuman olivat järjestäjät loihtineet.
Ekaa kertaa olin tahkolla mukana ja täytyy myöntää että reitti oli hienoin mitä olen ajanut ja huolto pelasi myös mahtavasti kun ei nälkä eikä janokaan päässyt matkalla yllättämään.

Ensivuona uudestaan.

[konaworld]

Kolme kertaa tuli jarruteltua loppulasku avidin elixireillä alligaattorin 160 mm levyjä sintteripaloilla. Käry haisi, mutta jarrut toimi hienosti. Nykyinen on parempi kuin vanha loppulasku.
Vielä kiitokset kaikille muille "kovanaamoille" ja muille tsemppauksesta ajon aikana
Kukaan ei ole vielä kommentoinut paitaa. Mielestäni nyt saatiin tyylikkäin paita Tahko-urani (11 kertaa) aikana.

[greenman]

Olin ilmeisesti valmis, kun selvisin kolmelta kierrokselta maaliin. On se hienoo.
Ensimmäinen "lämmittely" kierros aamulla oli kyllä semmoista nautiskelua ettei paremmasta väliä.

Tarkempia tuntemuksia 180 km suorituksesta voi lukea täältä.

[KonaGirl]

Oli kyllä niin paljon mukavampaa kuin viime vuonna! Pieni kisarapsa löytyy täältä http://maitolaiturinkyllikit.shl.fi/...ita-ja-tahkoa/ .

[MPetäjämäki]

Kiitos ja kumarrus jälleen hienosta tapahtumasta niin järjestävälle taholle kuin myös kanssapyöräilijöille. Kiitokset myös kuvaus- ja huoltopuuhissa toimineille, eritoten Gaissalle.

Tänne kirjoitin tarinaa melkoisen pitkästä ja raskaastakin urakasta. Koska em. tekstistä tuli liian pitkä, niin täällä löytyy Garminin tallentamaa faktaa myös.

[Timbbe]

Mukava viikonloppu takana. Aika hyvin pysyi 150mm joustavalla ja 15,1kg painavalla enduro-vehkeellä mukana. Aika oli 60km:lle 3.47. Jospa ensi vuonna sitten jäykkäperä olisi ajokunnossa ja mies terveenä niin aika voisi parantua

Nyt reilu pari kuukautta odotusta ja enska-kisoihin samaan paikkaan samalla vekottimella.

[wturner]

Ajoitko violetilla täysjäykällä?
Jos ajoit, oli tyylipuhdas OTB ja vauhtikin oli varsin reipas...
Nimim. takana täpärillä kruisaillut ja onnekkaasti OTB:t välttänyt.

Oli kyllä ensikertalaisena kysymysmerkki tuo voimien säästely ja tulihan se noutaja El Grandea lähestyttäessä niin että joutui pari kertaa jalkautumaan vaikka tavoitteena oli ajaa ylös yhdellä vedolla. Melkoinen kunto oli kaverilla, joka veti edelläni Kinahmi 1:n kokonaan ajamalla ylös eikä vaikuttanut edes hengästyneeltä... Itsekin koitin mennä ajamalla, mutta piti puhaltaa hetki taluttaen ja sitten kun ajoin meikäläisen heikkokuntoisen puhina varmaan kuului mäen päälle asti Mahtava reitti, mukavan teknistä polkua (varsinkin jos olisi kuntoa millä vääntää...) ja oikein hyvää porukkaa ajoseurana vaikken kukaan ollut tuttu ennestään. Alamäet oli kyllä herkkua pk-seudun nyppylöihin verrattuna

Taisinpa körötellä edessäsi, loppupuolella rinnettä tosin puhallutti jo mukavasti. Ensimmäinen kerta yöajelussa, rento meininki ja viileähkö ilma(vrt. päiväajo).
Paikoitellen syvemmällä metsässä olisi jo valolle ollut käyttöä....ehkäpä ensi kerralla ruuvailen lampun kypärään.

[Sarpale]

Vaikka kovasti jännitti, niin lähtöviivalta laukauksen kajahdettua ei lähtenytkään taju, vaan innokas kuski kohti uutta kokemusta ja koitosta.
60 km meni yllättävän leppoisasti, ja näin jälkikäteen miettiessä harmittaa että tuhri aikaa kaikenlaiseen taukolaiskotteluun ja voimiensäästelyyn. Toisaalta, kun ei ole omaa kokemusta reitistä takana, on pakko ottaa rauhassa että maaliin asti pääsisi.
Kaikinpuolin reitti oli todella mukava, eikä tieosuuksistakaan ole valittamista. Saipahan auottua koipia ja kuivattua hikeä ihonpinnasta kun vauhtia sai rullattua vähän toiseen tahtiin kuin polkutaipaleilla.
Painetta oli parin barin verran renkaissa, tuntui oikein sopivalta.

Loppulasku (+ kaikki muut kaihoisasti odotetut alamäet) oli huikea, sain Elixir vitosista hippasen loppulaskussa tuoksua irtoamaan, mutta mitään katastrofaalista ei ollut omassa näköpiirissä kun mäkiä alas kurvaili.
Eniten katastrofia taisi aiheuttaa ne Portaat, joissa tunkatessa oli välillä niin poikki, että vain nauratti.

Kiitokset kuskeille, joiden kanssa tuli heitettyä juttua matkalla ja pahoittelut niille, joiden ajoa ensikertalainen sohlatessaan mahdollisesti hankaloitti.
Ensi vuonna toivottavasti uudestaan, kyllä oli vaan mahtava tapahtuma!

[tornante]

Ensimmäinen tahko ohitse ja 60 km taittui suhteellisen hyvissä fiiliksissä. Henkilökohtainen tavoite alle 4:30 ajasta alittui, kun virallinen aika oli 4:29,58 Reitiltä löytyi haastetta ja aika paljon tietä. Ehkäpä sitä täytyy ensi vuonna lähtä parantamaana aikaa, kun reitti on jokseenkin tuttu.

[Gaissa]

Kiitos kuvista, oli Seinäjoelaiselle kieltämättä aamusta lähtien tosi meininkki päälle, huoltotiimille hattu nosto arvoinen kymppi suoritus TH-Kumi mies

Ihan täyteen kymppiin ei taidettu päästä,mutta josko ysiin . Ennen viittä matkaan ja siitä 12 h että melkein 180km tuli "ajettua" myös! Fiilikset oli korkealla ja jännitys päällä! 11.Tahko reissu ei jättänyt tänäkään vuonna kylmäksi

[p-olkisin]

Loppulaskusta; Suurin osa porukasta joiden kanssa keskustelin asiasta oli sitä mieltä että hyvä mäki hukataan ajamalla se suoraan alas jarrut polttaen. Sitten on aloittelijoita joilla mäki menee talutukseksi. Edellämainittujen väliin jää ryhmä joka jollain kierolla tapaa nauttii laskusta. Epäilen ryhmän olevan häviävän pieni ja kun heidänkin ajotaito kehittyy niin laskun mielekkyys pienenee.

Ehdotan että reitti vedetään metsästä polkuja pitkin alas. Jos ei ole polkua niin sellainen pitää tehdä. Jos tulee vaikeita kohtia niin niihin kiertolinjat.

Hienosti järjestetty kisa! Kiitokset järjestäjille!

[olliii]

Enduropoppoolla vähän ihmeteltiin kanssa, että eikö se oo vähän tylsää kuitenkin ajaa suoraan alaspäin siinä sitä . Ja varsinkin sitten kun se tais liittyä lopussa täydestä vauhista siihen huoltotielle mikä on nyrkin kokosta kiveä täynnä.

Siinä itseasiassa menee se enskareitti poikittain sitä rinnettä etelän suuntaan. Keppejä siellä töröttää pitkin rinnettä ja lauantaina ajeltiinkin siellä joskus 16:00 aikoihin. Käytettävissähän se olisi ollut, mutta ilmeisesti täydelliseen ajokuntoon sitä ei ois näihin kisoihin keretty saamaan (puolen metrin heinät nurin siitä rinteen poikki, päänkokoset kivet pois linjalta, isoimmat montut täytettyä yms.). Tiedä sitten olisiko se oikeasti ollut sen helpompi, mut oispahan saanut ajaa pari mutkaa enemmän .

[Gekko]

Loppulaskusta; Suurin osa porukasta joiden kanssa keskustelin asiasta oli sitä mieltä että hyvä mäki hukataan ajamalla se suoraan alas jarrut polttaen. Sitten on aloittelijoita joilla mäki menee talutukseksi. Edellämainittujen väliin jää ryhmä joka jollain kierolla tapaa nauttii laskusta. Epäilen ryhmän olevan häviävän pieni ja kun heidänkin ajotaito kehittyy niin laskun mielekkyys pienenee.

Ehdotan että reitti vedetään metsästä polkuja pitkin alas. Jos ei ole polkua niin sellainen pitää tehdä. Jos tulee vaikeita kohtia niin niihin kiertolinjat.

Juurikin näin!

[Aki Korpela]

Ehdotan että reitti vedetään metsästä polkuja pitkin alas. Jos ei ole polkua niin sellainen pitää tehdä. Jos tulee vaikeita kohtia niin niihin kiertolinjat.

Samaa mieltä. Loistavasti toimi kaikki taas, ja kiitokset siitä, mutta nykyinen loppulasku ei ole hyvä. Taitavien ajajien mielestä "hyvä mäki hukataan ajamalla se suoraan alas", ja aloittelijoille se on yksinkertaisesti liian vaarallinen. Jos muuta reittiä ei löydy, niin voisihan siihen rinteeseen rakentaa serpentiinireitin Lontoon olympialaisten tyyliin.

[znood]

Samaa mieltä. Loistavasti toimi kaikki taas, ja kiitokset siitä, mutta nykyinen loppulasku ei ole hyvä.

Täytyy kyllä kompata Akia. Kokeneille ajajille tuo on ihan ok, mutta siltikin voi mennä kiireessä riskirajoilla. Lyhyttä matkaa on ajamassa aloittelijoita ja nuoria joille tuo ei todellakaan ole ok.

[Ida S]

Kuudes Tahkon ajo pulkassa, kolmatta kertaa täydellä kierroksella. Taisi tulla mulle ennätyspitkä aika, mutta kuitenkin voin sanoa olevani erittäin tyytyväinen omaan ajooni ottaen huomioon kauden minimaalisen treenimäärän.

Erityiset kiitokset kaikille kanssakisaajille, jotka mukisematta jaksoivat jarrutella takanani Kinahmin laskuissa, ennenkuin tajusin avata keulan lukituksen Myöskin kaikille niille jotka antoivat ylämäissä tietä ja mahdollistivat sen että El Grande tuli ensimmäistä kertaa ajettua sekä ylös että alas jalkautumatta kertaakaan. Tätä uskomatonta Tahkon yhteistä tsemppihenkeä en missään muussa Suomen pyöräilytapahtumassa ole kokenut!

Joku taisikin aikaisemmin jo mainita siitä, että huoltopisteille olisi kiva saada kyltit joissa näkyvillä joko jo poljettu matka tai jäljellä oleva matka. Helpottaisi vauhdin jakoa entisestään.

[rikalar]

Kuudes kerta ja 180km ajettuna. Mentiin JumiKlossin kolmikolla rytmiryhmänä ja pitkän matkan ekakertalaisina melko varovaisella taktiikalla. Eka kiekka mahtavaa, toka kiekka ok rengas ja mahapulmia lukuun ottamatta, kolmas kiekka alku ok mutta 150km kohdalla meinasi jotenkin katketa. Läpi kuitenkin tultiin!

Oli mahtavaa kun kuuman ryhmän kahta kovemmat äijät jaksoi kannustaa ja huudella oman kiireensä keskellä.
Oli mahtavaa kun huollossa oli oma porukka vastassa ja piti huolta, että reppu ja renkaat täyttyi, ketjut rasvaantui.
Oli mahtavaa, että reitillä oltiin reiluja ja annettiin latua silloin kun sitä tarvitsin.
Oli mahtavaa kun viimeisellä kierroksella naamat valkoisena tsempattiin muita pitkän matkalaisia, että kyllä se maali sieltä kohta tulee.
Oli mahtavaa tulla maaliin ja kuulla kannustusta vaikka kello oli jo paljon ja eikä tosiaankaan oltu nopeimpia.
Oli mahtavaa kun maalissa ihan tuntemattomat ja reitin varrella tavatut ihmiset tuli onnittelemaan.

Mutta oli se vaan pitkä matka.

[Vema]

Viimein ehdin minäkin kirjoitella tunnelmia Tahkon yöstä...

http://vmantere.blogspot.fi/2013/07/...iteltya_2.html