Tänään taisin oikeastaan ensimmäistä kertaa tempautua työmatkatemmon maailmaan. Tosin kanssatempoilijan kohdalla se taisi olla enemmänkin koulumatkatempoa. Ajelin loivaan alamäkeen ja takaa tulee koulupoika ohi omalla maasturillaan. Fillarifoorumin sivistämänä tajusin hyvin nopeasti että nyt taisi tulla nolo tappio, mutta jäin tarkkailemaan tilannetta kaverin peesiin. Alamäen ja suojatien jälkeen koitti ylämäkiosuus ja koulupojan kapoisista reisistä alkoi loppua watit joten ajelin rauhallisesti hänestä ohi. Hävisin, mutta aiheutin myös tappion.

Oli siellä toki iso kasa muita ohitettuja pyöräilijöitä, mutta se ei oikein tuntunut työmatkatemmolta kun ne eivät asettaneet edes minkäänlaista haastetta. Voiko olla niin että merkityksen saadakseen täytyy ensin itse hävitä? Lajissa jossa ei ole kuin häviäjiä tämä voisi jotenkin käydä järkeen.