Cyclingnews.com:in Doping in XC skiing -ketjun (http://forum.cyclingnews.com/showthread.php?t=10911) keskustelun perusteella voisi päätellä, että maastohiihtopuolella veritankkaukset käytännössä loppuivat 90-luvulla, koska siihen ei ollut enää mitään tarvetta epon tulon jälkeen. Veritankkaus vaatii veren talteenoton ja sitten vähän ennen kisaa sen palauttamisen elimistöön. Talletetussa veressä pitää olla hyvä hapenkuljetuskyky (= korkea hemoglobiini/hematokriittiarvo), jotta siitä olisi hyötyä. Käytännössä siis veri talletetaan korkean paikan harjoittelun tai epo-kuurin päätteeksi. Mutta koska epo-kuuri nostaa rajoittamattomattomasti käytettynä veren hapenkuljetuskyvyn lähes miten korkealle halutaan, niin veritankkaus on tarpeen lähinnä sen vuoksi että eposta narahtaa nykytesteissä. Epoa käytetään nykyään mikrosatseina, jotka näkyvät testeissä vain lyhyen aikaa.

(Ilmeisesti maastohiihdossa 90-luku oli täysin villi ajanjakso, koska epo-testiä ei ollut ja hemoglobiinitestistä pääsi aina läpi tuohon aikaan sallituilla plasmalaajentajilla. Eli kiinnijäämisriski oli nolla ja boosti suorituskykyyn tajuton.)