Eikö kisaajalle riitä kun jättää yhden etelän UV-myrkytyksen väliin ja säästää itselleen tehomittarin about samoilla kustannuksilla. Mittarin positiiviset vaikutukset suorituskykyyn kantaa hieman kauemmalle kuin mahdolliset rusketusrajat.
Jäsen
Eikö kisaajalle riitä kun jättää yhden etelän UV-myrkytyksen väliin ja säästää itselleen tehomittarin about samoilla kustannuksilla. Mittarin positiiviset vaikutukset suorituskykyyn kantaa hieman kauemmalle kuin mahdolliset rusketusrajat.
Mun kanta on että 2vk ja 1000+km Gran Canarialla pesee mennen tullen jonkun tehomittarin.
Aktiivijäsen
Ei tässä mitään leirireissuja ole ollu tapana tehä... ja rusketusta voi tuurilla saada ihan susirajallakin, vahingossa jopa. Mutta ei tässä iässä kisaamista ammatikseen voi edes haaveilla... ellei sitten joku tuppaa sponsoriksi ja luo sitä kautta mahdollisuuksia/paineita. Harraste pohjalta, budjettia myöten.Alkujaan tämän lähetti erkkk
-Mika :: http://goo.gl/7OtRW
Tekeleet: Off-road täpäri @ 2012, Vendetta kopio @ 2012
Kaupalliset: MetaPhysic 700c @ 2011, M5 CrMo lowracer @ 2010
Jäsen
Samaa mieltä. Itselle myös se lämmin ja miellyttävä ilmasto on iso osa pitkän talven jälkeen. Tarkoitan sanoa että ei ole pelkän reenin kannalta vaan myös muuten mukava kevätretki. Tosin itse olen 4vk espanjassa srm:n hinnalla.
erkkk: Rusketusrajat kantaa ainakin alkukaudella melko hyvin viime vuoden kokemuksella. Ja pyöräkauden kisoista 80%(tjsp) on ennen juhannusta. Kuntoajoja toki on.
Antti Kuitto: En siis todellakaan hommannut kuituista pyörää koska se olisi bling-bling ja pääsisin lesottamaan muille. Pahoittelen jos annoin näin ymmärrettävän. Koen että kuiturungossa on useita selkeitä konkreettisia etuja alumiiniseen nähden. Jäykkyys ja keveys lienee tärkeimmät, mukavuutta unohtamatta. Toki kuitua on erilaatuista, omassani on ymmärtääkseni ihan semihyvää seosta (en ole opiskellut näitä liikaa). Se että pyörässä tuli mukana esim kuituinen stonga oli extraa, ei ostoslistani essentiaalinen kohta. Itseasiassa tällä hetkellä konkelissa on alumiinitanko joka on ~60g painavampi. Aattelin testata clip-on suksia nääs.
Vakiovieras
Hinta on tietenkin suhteellinen käsitys, mutta halvallahan näitä sais - jos sais: http://www.highlytunedathletes.com.au/Garmin-Vector-Pedal-based-Power-System.html
UKK muokkasi tätä : 14.03.2013 at 21.46
Jäsen
Anttia siteeraten: jos hienojen kuitukehien sijaan oliskin hyvät perus-alukehät ja niissä PT Pro-napa niin saattaisi hinta olla suurinpiirtein sama kokonaisuudella ja painoa joku 500g-700g lisää. Miten paljon JA miksi se vaikuttaisi pärjäämiseen kisoissa? Vai olisiko niin, että pienikin ero kunnossa vaikuttaa reilusti enemmän kun noin pieni painoero saatikka sitten materiaalien väliset erot.
En myöskään oikein ymmärrä mihin perustuu kommentti "hikinen PT". PT ymmärtääkseni tunnustetusti toimiva ja ilmoitettu mittaustarkkuus parempi kuin SRM:llä.
Jos saa kicksit hienosta kuitupyörästä ja rahat on siinä kohtaa loppu niin mitäs siihen on muilla sanottavaa, mutta herkullisen väittelyn täällä foorumilla saa aikaiseksi jos yrittää rationalisoida muille valintaansa ja implikoida mikä on fiksuinta jos tavoite on että pyörä kulkee mahdollisimman rivakasti eikä vain näytä makealta. Se Andy Cogganin kirja on muuten ihan hyvää luettavaa vaikka olisi jo etukäteen päättänyt että ei koskaan tule tarvitsemaan tehomittaria. Tosin riski on olemassa, että päätös muuttuu sivuja plärätessä...
Vakiovieras
Onko antaa neuvoa mistä voisin katsella käytettyjä SRM-mittareita ja vielä noin halvalla? Tom Hanks eli Thanks!
Jäsen
500-700g lisää painoa joista ehkä puolet tai reilu (?) ulkokehälle on melkolaisen paljon. Todella paljon.
Powertap on yhdessä kiekossa. srm:n kanssa voi vaihdella vaikka kolmeekymmentä eri kiekkoa. Sen takia selkeästi näistä kahdesta huonompi IMO.
Olet ilmeisen provosoitunut viestittelystäni. Ikävää sinänsä. En itse ole materialisti, en todellakaan. Lähinnä päinvastoin. En saa kiksejä hienosta kuitupyörästä, vaan koen että pärjään sillä paremmin kisoissa (loppukiri lähinnä). Tämä on siis selkeästi suurin motiivi kuiturunkoisen pyörän hankintaan. Alumiiniset on ihan jouskareita. Toki en ole kaikkia kokeillut, mutta oman kokemuksen piirissä näin. Jos en olisi hommannut lisenssiä, en varmasti olisi laittanut näinkään paljon rahaa harrastukseen. Ts panostan että pärjäisin. Voi olla että olen panostanut jotenkin väärin. Pyörän hankinnasta on jo yli vuosi, joten en täällä ole hakemassa hyväksyntää tms. Lähinnä laitan vastaan tuulimyllyille jotka vannovat tehomittarien nimiin. Tarkoitan siis että ilman niitä ei voi pyöräillä -asennetta. Sitä on tässä ketjussa (mm samu).
Voin vannoa että en häviä kisassa kaikille joilla on tehomittari. Kelatkaa!
Jäsen
Ei sitä tehomittaria tarvitse jos tietää missä mennään. Kaikki ei vaan tiedä. Aika moni myös luulee tietävänsä. Se että tietää mitä tekee yleensä helpottaa asioita. Jotku onnettomat tarvitsee jopa valmentajan. Kyllä jengi osasi harjoitella ennen sykemittareitakin. Suomen kestävyysurheilun taso oli silloin huomattavasti kovempi kuin nykyään.
En itsekään ole pitänyt mitään mukana siinä vaiheessa kun ajelee huvikseen. En nopeusmittaria fillarissa, kelloa kädessä tai kännykkää. Vattuun kaikki mittarit ja fiiliksellä eteenpäin. Kokonaispainokin kevenee kummasti kun ottaa pelkän setelin mukaan ja tuhlaa kaiken kahvipaikassa. Joskus jonku polarniilon sykemittari piippaa peesissä. Se on se hetki kun on aika tehdä sitä luonnollista intervallia tai vaihtoehtoisesti pysähtyä kuselle.
/OT
Aktiivijäsen
Tutun kuulonen asennemutta näin tekniikan alan ihmisenä nippelitieto kiinnostaa, ainakin periaatteessa. Siitä voi sitten yrittää löytää syytä jälkikäteen vaikka jos ei kulkenu, jaksanu tai tuli puotetuksi...
-Mika :: http://goo.gl/7OtRW
Tekeleet: Off-road täpäri @ 2012, Vendetta kopio @ 2012
Kaupalliset: MetaPhysic 700c @ 2011, M5 CrMo lowracer @ 2010
Nettiaddikti
Laitetaampa vähän pikkasen tietoa:
-uusimmissa Pro:ssä, puolen vuoden sisään tehdyissä, on sama "torque tube" kuin G3:ssa. siksi manuaalikalibraatio näyttää eriarvoa kuin vanhemmat mallit.
-G3 saa 16-32 pinnanrei-illä. Pro on nykyään vain 32h. Varastossa on vielä vähän 24, 28 reikäisiäkin.
-G3 on elektroniikaltaa erilainen. Esim. paristo on 1x CR2032 (sama kuin esim sykepannoissa), Pro on 2x LR44. Pattarit kestää yleensä koko kesän, tai talven. Ensiasennus patterit yleensä vähemmän.
-G3 on 100g kevyempi ja myös ulkomitoiltaan pienempi kuin G3.
-G3C on keraamilaakereilla oleva versio.
Joule GPS on saamassa softapäivtyksen lähiaikoina, tärkein muutos on lähinnä jarkuvan tehon keskiarvoituksen säädettävyys.
2014' on tiedeossa PT/Joule grafiikkoihin muutoksia. Muuta ei ole ainakana vielä tiedossa.
Samu Ilonen muokkasi tätä : 15.03.2013 at 08.59
Nettiaddikti
Keskimääräisellä kokemuksella ei oikein pidä paikkansa, jos on vähänkään reenannut talvellakin. Tietty jos ei muuten reenaa, vaikutus tietty aika dramaattinen.
No, ei vängätä, Tapansa kullakin. Minusta joku tollanen leiri on lähinnä henkisesti kiva, voi Suomessakin ihan reenata ittensä kuntoon.
Nettiaddikti
SRM:n hinnalla saa PT:tä muutaman ja kiekon siirto pyörästä toiseen on varsin helppoa. Ei sen vaikeampaan kuin tavallisen kiekonkaan, mitään johtoja ei ole etc. Kampien ei.
Tosin jos ajaa tykkää ajaa levykiekolla tai Lightweight:lla, kampipohjainen tehomittari on tietty silloin helpoin ratkaisu. Ei tosin ole tullut ajettua omilla LW:llä koska tehomittarin tärkeys on vienyt voiton mulla, ja nekin on hyvissä kehissä. Tosin mun ratkaisu ainakin nyt on ollut takakiekko Enve 8.9 G3:lla jota voi käyttää maantie ja TT-pyörässä. Ei ole edes kovin painava kiekko.
Nettiaddikti
Tai toisinpäin. Joskus tuli pokattua eläkeläisten kultaa ISM-M30 tempossa, vaikka taso ei ollut ihan rapaa, nykyään TODELLAKIN harmittaa kun ei ole sen päivän tehoja tiedossa. Olisi vaan referessi paljonko watteja löytyi lihasta kun joskus jaksoi reenata paremmin.Tutun kuulonen asenne
Aktiivijäsen
Mitä tuo ero käytännössä tarkoittaa? Kannattaako niitä 28-reikäisiä wanhoja vielä ostaa vai onko uusilla sisuksilla varustettu 32-reikäinen selkeästi parempi? Onko uudella ja vanhalla mallilla hintaeroa?
Rule #1: Obey The Rules
Jäsen
Heitänpä oman lusikkani tähän soppaan, koska miusta tuntuu, että "minunlaisia" kilpakuntoilijoita (koukkupolvia) on Suomessa (ikävä kyllä**) eniten, joilla wattimittarin hankinta on käynyt mielessä. (**junioreihin pitäisi panostaa, mutta todella monelle juniorille pyöräily on se 2 tai 3 laji jota harrastaa, ja lopulta lupaavasta junnnusta tulee tälläinen kilpakuntoilija)
Itsellä oli testissä joku aika sitten Look/Polarin wattipolkimet, aiempaa kokemusta wattimittarista oli vanha Polarin ketjuvärähtelystä mittaava systeemi ja satunnaisia kertoja PT napaisella kiekolla ajosta.
Lähtökohtana siis oli vuosia sitten, että wattimittari on se seuraava ISO ja VÄLTTÄMÄTÖN hankinta, mutta huomasin että minun mielenkiinto ei riitä edes purkamaan Polarin / Garminin tietoja koneelle lenkin jälkeen, vaan siellä ne tiedostot lojuvat mittareissa kunnes muisti loppuu. SIIS: lenkin aikana on kiva katsella tietoja/dataa, mutta lenkin jälkeen ei voisi vähempää kiinnostaa miten ja missä tuli ajettua. Mukavahan niitä oli tuijotella lenkin aikana, että millä wateilla se Sa Calobra nousee ylös, mutta siihen se sitten jäikin...
Olen tietyllä tapaa pyörähifisti, sen myönnän, mutta koska viimeiseen 20 vuoteen ei ole ollut mitään "kilpailullisia tavoitteita", ei systemaattista harjoittelua, vaan ja ainoastaan ulkoilua ja oman (yli)painon hallintaa, perheen kanssa olemista ja yms. eli paljon paljon tärkeämpää kuin jonkun ulkoilun (mitä ei missään muodossa voi kutsua harjoitteluksi) analysointi. Nykyisinkin tärkein ominaisuus pyörämittarissa on kellonaika, sitä tulee seurattua, että koska pitää ehtiä kotiin lenkiltä.
MUTTA: jos olisin alle 20 -vuotias kilpapyöräilijän alku ja minulla olisi oma valmentaja tai olisin oikeasti kiinnostunut harjoittelun "laadusta" ja olisi selkeä tavoite olla joskus huippu-urheilija, niin wattimittari olisi se #1 hankinta heti kilpapyörän jälkeen tai siis siinä heti pyörän mukana olisi se oltava, ihan pelkästää valmentajan vuoksi.
Ja jos jollekin koukkupolvelle antaa mielihyvää wattimittarin datan tuijottelu lenkin jälkeen, niin mikäs siinä, ei se nyt oikeasti ole mikään älyttömän kallis hankinta, siihen nähden mitä vuositasolla harrastukseen palaa rahaa. Kuitenkaan en voi käsittää sitä, että joku +40 v sarjalainen käyttäisi sitä harjoittelussa kilpailumenestyksen parantamiseksi jossain ISM mitalien toivossa??? Haloo?? Takana loistava tulevaisuus...
OT:
erkkk on kyllä asialinjoilla, ennen oli ennen ja nykyinen playstation sukupolvi on nyt, "vahingossa" treenaamista ei enää tapahdu sitä 300h/v, koulun jälkeen pallopeleissä yms. koulumatkat kuljetaan autoilla, ei osallistuta pihatöihin (lumityöt, nurmikonleikkuu), koululiikuntaa on 2h/vko vs. 80-luvun 5h/vko jne. Olen itse juniorivalmentajana ja huolestuttavan heikko on jopa "kilpaurheilua" harrastavien nuorten fyysinen PK taso, sitä ei wattimittarit pelasta.
"Maybe I'm not a multi-billionaire, but you know, I actually won the crowd, and that's something important." -Jens Voigt
www.pellossalo.fi
Jäsen
Itse myönnän että kuulun tähän kastiin. Taisiis ei ole tehomittaria, enkä ole kuin (vasta?) 31v, mutta kuitenkin. Pyöräilyharrastus alunperin alkoikin muutama vuosi sitten ihan eri motiiveilla joita en halua täällä jakaa. Liittyvät vähän huonompaan elämään. En silti mikään vankilakarkuri ole, pari kertaa juoppoputkassa ollut ja yhden liikenteen vaarantamis sakon saanut. En edes omaa rikosrekisteriä. Tarkoitus niinkun ryhdistäytyä. No kilpailuhenkisenä huomasin pian että kiinnostaa ajaa kilpaa. Tasolla ei niin väliä mutta kuitenkin. Suuri syy sille miksi ostin kalliit varusteet (ehkä n. 4ke). Senverran kuitenkin itseäni tunnen, että jos nyt jostain syystä en voisi kilpailla, lenkkeily jäisi ainakin 1/3 tämänhetkisestä, ehkä jopa vähempään. Siksi kilpailen. Se motivoi lenkkeilyyn joka on terveellistä.
P.S. En junnuna harrastanut mitään lajia kilpahengessä, se on yksi syy miksi eläkelläisenä jaksaa.
Niin ja jos joku ihmettelee että en saanut mahdutettua tehomittaria 4k budjettiin niin sitten ihmettelee. Mulla on ihan hyvä fillari kai.
Kaverilla on toi ketjuwattimittari kans (ei käytösssä). On varmaan melko suuntaa-antava?
Meillä ollut nyt 3kk käytössä powertap+joule GPS, lähinnä vaimon käytössä. Kyllä harjoittelu on muuttunut ihan täysin, ennen mentiin sykkeiden ja fiiliksen mukaan. Nyt on saatavilla selvää dataa, joskus vaan sykkeet ja fiilis ei kerro kaikkea.
Jos tässä itse kuntoutuu selän osalta siihen malliin että pystyy harjoitteleen ihan tosissaan, niin kyllä toinen tuollainen paketti tulee hankintaa.
Tietysti tämä vaatii vähän paneutumista asiaan ja opiskelua, me onnesta saatiin paljon neuvoja ja tietoa kokeneemilta käyttäjiltä/pyöräilijiltä.
Jäsen
Sen verran kävi silmään että floodaan taas. Niinkuin olen ylempänä jo todennut, kilpaurheilija tuntee kroppansa niin hyvin että tunne lihaksissa kertoo heille todella paljon. Kuntoilijalle tilanne on täysin toinen. Muistetaan muita kestävyyslajeja kuin tämä, ei niillä ole vastaavaa dataa tarjolla. Kai ne silti 'tieteellisesti' (varmaan sykkeen perusteella paljon) reenaa, luulen.
Jäsen
Höpsis, ethän sie kuulu tuohon ryhmään. Mies parhaassa iässä ja ilman wattimittaria vielä. Siun ikäisiä äijiä polkee vielä ammatikseen enemmän kuin nuorempia. Veikkaan että siun motiivi on "kiusata" kotimaan kisoissa näitä wannabetosikkoja, joilla ei menestystä ole tullut kuin koukkupolvisarjoissa (jos edes siinä), vaikka kilpailleet ja treenanneet ikänsä. (tiedän kokemuksesta, että se "kiusaaminen" tuntuu erittäin hyvälle
Miulla olis muuten vanha Polarin langallinen ketjuwattimittari joutavana ilmaiseksi annettavana, jos joku tarvii... kelloa ja sykevyötä en anna, kun se on sydänvikaisella isäukolla käytössä sykkeen seurannassa. Edit: Kuitolle lupasin jo.
Tumppi muokkasi tätä : 15.03.2013 at 12.56
"Maybe I'm not a multi-billionaire, but you know, I actually won the crowd, and that's something important." -Jens Voigt
www.pellossalo.fi
Veteraani
Laitoin Tumppi viestiä, emännän fillariin sopisi mainiosti...!
https://www.instagram.com/xtranza/
Vakiovieras
Mistä se kilpaurheilija oppii koskaan tuntemaan kroppaansa jos ei saa jotain tieteellistä palautetta omasta harjottelustaan? Jos aina painat menemään ilman mitään feedbackia siitä mitä teet, miten kovaa menet jne niin eipä se helppoa ole kenellekkään oppia tuntemaan sitä olotilaa kun teho-syke-olotila on kohdakkain. Helppoahan se on kun hiihdät 20min aerobisella kynnyksellä jonka jälkeen mitataan laktaatit ja saat välittömän palautteen edellisestä 20minuutista. Sen perusteella voit tehdä toisen vedon ja taas verrata fiilistä laktaattiin. Sanon vaan, että ei ole helppoa arvata niitä laktaatteja vaikka olisi miten paljon tehnyt. Helppo on arvata kaikki 10+ laktaatit, mutta tärkeä n. 4mmol/l kohta vilisee hyvin nopeasti ohi.
Jos tätä pyöräilyä oikeasti tosissaan rupeaisi harrastamaan, kannattaisi osaa wattimittarin lisäksi lactate scout paidantaskuun. Halvempi se on kuin wattimittarit yleensä.
Esim minä olen hiihdosta siirtynyt pyöräilyyn ja olen välillä aivan pihalla treeneistä, miten kova harjotus oikeasti oli. Anaerobinen kynnys on n. 15-20 lyöntiä alempana pyöräillen kuin hiihtämällä, joka ei helpota yhtään opettelua. Wattimittari antaisi ainakin rehellistä dataa omasta tehontuotosta, syke kun on niin häilyvä ja muutenkin melko heikko mittari. Jos yhden kauden saisi ajaa wattimittarilla (jos sais vaikka vuokrattua) ja treenaisi paljon kynnysharjoituksia niin silloin voisi sykemittarin kanssa saada hyvää dataa. Tähän jos saisi lisättyä vielä laktaatin niin avot.
Vähän sama kun käy spinningissä, aina tuntuu saatanan pahalta mutta mistä minä oikeesti tiedän miten kovaa ajan? Sykkeet on suht samoissa lukemissa joten niistäkään ei oo hyötyä.
Jos on tarpeeks syvät taskut niin ehdottomasti suosittelisin kaikille wattimittaria, jos haluaa kehittyä pyöräilijänä. Silläkin uhalla uskallan sitä suositella vaikka en itse omista kyseistä vehjettä (vielä, saa nähdä josko tässä innostuisi ihan vaikka reenaamaan)
Jäsen
En ole yhtään eri mieltä siitä että tehomittari on erittäin hyvä laite. En myöskään itse tiedä tota 'fiilis' juttua että millä tehoaluueella mennään, olen vain kuulut kun kilpaurheilija mulle kertoo että näin on. Eli ilmeisen yksilöllistä tämäkin. Ja olet täydellisen oikeassa että jostain se tieto on ensin saatava jolta tietää mikä fiilis on milloinkin. Selvennykseksi totean että en todella itse luule olevani kilpaurheilija, pois se minusta. Lähinnä kun tähän säikeeseen alunperin rupesin tarinoimaan niitä-näitä, oli tarkoitus kertoa että wattimittari on urheilijan väline tieteelliseen reenaamiseen, ei kuntoilijan lelu. Taisiis urheilijat siitä saa oikeasti hyödyn. Ts muut osa alueet pitää olla kunnossa jotta tehomittarista saa kunnon hyödyn. Rasva% alle 10, pari vuotta harrastelua takana ja hyvä pyörä. Silti niinkun jo totesin aikasemmin, jos on ylimäärästä rahaa ni voihan tälläsen lelukskin hommata. Ymmärrän myös että pyöräilijöiden keskuudessa on paljon näitä toimistorottia jotka tykkäävät luvuista ja teknisistä leluista, ei siinä mitään pahaa. Potkupalloa olen lähes koko ikäni harrastanut. Pyöräilijöiden keskuudessa on keskimäärin selkeästi korkeampi koulutuksen taso. Tämän myötä myös tulotaso. Pyöräily on harvoin duunarin harrastus, ainakin harvemmin kun moni muu.
Tottakai sykkeet on erit eri lajeissa, itsestään selvää. Siksi hiihtäjät tekevät testit matolla sauvoin ja pyöräilijät pyörällä.
Olen huomannut saman tuossa spinussa. Ei oo mukava tuntu jaloissa vaikkei syke oo ihmeellinen. Oletan että johtuu osittain siitä, että jalat pyörittää 100% ajasta (ainakin itsellä) toisin kun ulkona pyöräillessä.
Mielestäsi syke on häilyvä ja melko heikko mittari. Miten sitten harjoittelit suksilla? Mistä sait dataa? Itse saan reeniniksejä lähinnä entisiltä hiihtäjiltä ja ainakin he puhuvat sykkeistä. Tosin ovat sinua merkittävästi vanhempia.
Lasol muokkasi tätä : 15.03.2013 at 21.42
Jäsen
Pro Cycling has reported that Damiano Cunego has returned to using a heart rate monitor in preference to a power meter. His argument seems to be that using a power meter can cause you to over train by straining to meet target wattages when you are tired. Apparently a heart rate monitor will prevent you doing this. He also claims that the greatest gains for using a power meter are in time trials rather than road races.IMHO Syke on ihan hyvä rasitustason mittari, mutta sen käyttäytyminen pitää tuntea. Ensiaskel on tehdä testi ja toistaa niitä testejä, kalibroimattomalla mittarilla ei tee mitään. Toinen askel on peilata sitä omiin tuntemuksiin, mitä lähempänä palautumisen rajoja mennään harjoittelussa (~maksimaalinen kehitys) niin sitä tärkeämmäksi se menee. Ei noi asiat muutu tehomittarillakaan. Sillä on toki helpompi sanoa että miehen olisi syytä levätä. Tai että harjoittelu kehittää ja mies on kunnossa.Devolder chooses a traditional approach to training and doesn't believe much in performance testing. "I have trained with an SRM power meter before, but mostly I just use a heart rate monitor," dismissing media reports that he completely trained without any technical devices.
Aktiivijäsen
Joo ei meistä kukaan väitä vastaan etteikö tehomittaus olisi järki homma. Kuten nastarenkaat talvella.
On eri kysymys onko sitten järkeä investoida mokomaan. Itse olen saanut ihan kohtuullista kisamenestystä vaikka ainoat testit on olleet epäsuoria hapenoton ergotestejä joista suuntaa-antavat sykekynnykset.
Edelleen sitä mieltä että sen tuntuma vaan pitää hakea mihin pystyy. Tavalla tai toisella. Mullakin on vaikeeta saada tehtyä yksin kovia harjoituksia, mutta ei yhtään vaikeeta kun laitetaan numerolappu rintaan.
Ja jotta tehosta, kuten sykkeestäkin saisi kaiken irti, pitää hommaan perehtyä. Käyttää aikaa ymmärryksen hankkimiseen ja kerätyn datan analysointiin. Jotta ymmärtää sitten tien päällä käyttää sitä dataa oikein. Mulla ei aina tahdo motivaatio riittää kaikkeen taustatyöhön, ei ole rima tarpeeksi korkealla.
Miten sitten ihan ummikko... kuten entinen hiihtäjä. Toisaalta itse olen aina ajanut pyörällä joten perstuntuma voi olla tavallaan parempi. Ainakin max-sykkeet irtoaa pyörällä, ei juosten tai hiihtäen... edelleen.
-Mika :: http://goo.gl/7OtRW
Tekeleet: Off-road täpäri @ 2012, Vendetta kopio @ 2012
Kaupalliset: MetaPhysic 700c @ 2011, M5 CrMo lowracer @ 2010
G-Tarhantäti (CCG)
En yhtään tiiä, radalla oon juossu 3000m sileen johku 9-minuutin pintaan, junnuna hiihtäny kohtuu kovaa, ja nyt kilvassa pysyn porukoissa +30v ikäsenä, ja treenit / ajelut sujuu ihan mukavasti, vaikka ei oo mittareita kertomassa miten sen oikeasti pitäisi sujua.Joo ei meistä kukaan väitä vastaan etteikö tehomittaus olisi järki homma. Kuten nastarenkaat talvella
On eri kysymys onko sitten järkeä investoida mokomaan. Itse olen saanut ihan kohtuullista kisamenestystä vaikka ainoat testit on olleet epäsuoria hapenoton ergotestejä joista suuntaa-antavat sykekynnykset.
Edelleen sitä mieltä että sen tuntuma vaan pitää hakea mihin pystyy. Tavalla tai toisella. Mullakin on vaikeeta saada tehtyä yksin kovia harjoituksia, mutta ei yhtään vaikeeta kun laitetaan numerolappu rintaan.
Ja jotta tehosta, kuten sykkeestäkin saisi kaiken irti, pitää hommaan perehtyä. Käyttää aikaa ymmärryksen hankkimiseen ja kerätyn datan analysointiin. Jotta ymmärtää sitten tien päällä käyttää sitä dataa oikein. Mulla ei aina tahdo motivaatio riittää kaikkeen taustatyöhön, ei ole rima tarpeeksi korkealla.
Miten sitten ihan ummikko... kuten entinen hiihtäjä. Toisaalta itse olen aina ajanut pyörällä joten perstuntuma voi olla tavallaan parempi. Ainakin max-sykkeet irtoaa pyörällä, ei juosten tai hiihtäen... edelleen.
Ville Ilves
Vakiovieras
Tämä on mielestäni se tärkein asia, onko kuppi hyötyjen puolella tarpeeksi painava että korvaa suht kalliin hinnan?
Varmasti jokaisella on oma tapansa harjoitella ja tehdä erilaisia harjoituksia. Jos hiihdossa olisi tapa mitata teho lähes reaaliaikaisesti niin sitä varmasti käytettäisiin. Nyt paljon käytetään laktaattimittaria, jolla saa nopeasti hyvää infoa. Tämä kun yhdistetään tarpeeksi kokeneeseen urheilijaan ja sykemittariin niin saadaan jo hyvää jälkeä aikaiseksi. Syke on helppo ja halpa tapa mitata rasitusta, vaikka tuleekin yleensä vähän jälkijunassa. Sykettä tässä olen minäkin tuijotellut viimeiset harjoitusvuodet eikä nykyään tarvitse sykemittaria kertoakseen 5-10 lyönnin tarkkuudella sykkeen.
Pyöräilyssä on se etu että voidaan tuijottaa watteja näytöltä ja seurata samalla sykettä. Voihan sitä ajaa samaa lenkkiä viikoittain ympäri samalla sykkeellä ja seurata vauhdin kehittymistä tai tehdä trainerilla testejä kotona. Wattimittari vaan antaa reaaliaikaisesti sitä dataa. Se onkin sitten eri asia miten sitä käytetään.
Esim meikäläistä kiinnostaa jos teen 3x20min anak harjootuksen, että pysyykö teho alusta loppuun samana, kun syke nousee kuitenkin ja tuleeko kolmannessa vedossa radikaalia tehonlaskua. Näitä on helppo tehdä trainerilla, mutta vaatii henkisesti hirveetä panostusta ja ulkoihmiselle ei toi sisällä paikallaan ajaminen herkkua ole.
En tiedä miten paljon kovempaa sitä ajaisi jos pääsis yhden kauden treenaamaan mittarin kanssa vai ajaisko ollenkaan? Mielenkiintosta olis kuitenkin kokeilla, power2maxin saa tonnilla. Semmoseen ois opiskelijallakin varaa..
G-Tarhantäti (CCG)
Hyvätuloisia opiskelijoita Kuopiossa
Ville Ilves
Veteraani
Tästä saa varmaan taittaa peistä vähintään yhtä kauan kuin siitä, että kumpi on tärkeämpää kestävyyspyöräilyn suorituskyvyn kannalta, peruskestävyys vai kynnysteho ja varsinkin siitä miten näitä kehitetään harjoittelulla. Mä ehdin ajelemaan 12-15-vuotta ennen kuin ensimmäinen tehomittari päätyi mun käyttöön ja mikään muu ei ole mullistanut pyöräilyharrastustani samalla tavalla tähän mennessä. Ei edes maastopyöräilyn uudelleen löytäminen. Tehomittari kulkee käsi kädessä melko tarkasti ohjelmoidun harjoittelun kanssa ja tämä ei tietty sovi kaikille ja tehomittari voi olla helposti täysin tarpeeton kapine.
Mun ensi kosketus tehomittariin oli joskus vuonna -96 tms. ja sen jälkeen muutamat kaverit ajelivat SRM-mittarin kanssa, mutta ei kukaan mun käsittääkseni käyttänyt mittaria harjoittelun tukena kuten moni nykyään tekee.
Selvennykseksi, että minä en ole koskaan urheilun saralla loistanut, mutta haluaisin kuvitella, että kovin paljon ei ole tullut jätettyä reserviin.
OJ muokkasi tätä : 16.03.2013 at 04.49
6.7 WTF/kg
Vakiovieras
Hyvin pitkälti samalla linjalla Tumpin kanssa. Loistava tulevaisuus on jo niin kaukana takana, ettei jaksa katsella enää sykemittariakaan saatikka sen tallentamaa dataa. Jos aurinkokansipaikalla ei pysy porukan mukana niin sitten ei pysy. 90+ kiloisena bodarina saan tarvittaessa aikaan sellaiset hetkelliset wattimäärät, ettei mittarissa riitä enää asteikko ja 65 kiloisia mäkikeijuja alkaa ketuttamaan. Mutta eipä jaksa enää mittareita tuijotella. Enempi menee aika tien kuoppia tuijotellessa ja väistellessä.
Ovathan nuo digitaaliset härpäkkeet normaalin kuntoilijan kannalta enempi turhakkeita poislukien GPS-näytöt, joista on ihan oikeastikin hyötyä. Kun katsoo suomalaisten yleistä urheilumenestystä, niin taitavat wattimittareihin investoidut rahat mennä täysin hukkaan. Enempi pitäisi keskittyä peruskunnon kasvattamiseen perinteisin tavoin. Ikävä kyllä urheilusta puhuttaessa hauskaa voi näköjään pitää vain lajeissa, joissa painovoima hoitaa lihastyön osuuden. Muiden lajien kohdalla on ihan oikeasti harjoiteltava, eikä se ole enää niin hauskaa.
Wattimittarien tarpeellisuudesta vielä. Jos niitä jossain tarvittaisiin, niin hiihdossa. (viittaus Val de Fiaskon tapahtumiin)
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit