Ei ollut aamun työmatkalla tilanne niinkään ihana mutta opettavainen.. kun oli maanantaiaamu, väylä hiukan huonossa kunnossa, liikaa vaatetta pakkaseen nähden ja muutenki meinas ottaa päähän niin huomasin autojonon läheisessä liikenneympyrässä. Etummainen auto venas jotakin suojatien kohdalla, hetken kuluttua sekä kuski että matkustaja meni auttamaan suojatien ylittäjää. Kyseessä oli tyttö sähköavusteisen pyörätuolin kanssa joka oli juminut polanteeseen. Tyttö kiitos auttajien pääsi yli turvallisesti suojatien.
Hetken kuluttua pääsin tytön kohdalle kevyen liikenteen väylällä ja kysäisin typerästi tarttuiko tuoli kiinni polanteeseen. Vastaus oli hyväntuulinen "juu" ja sanoin että josko ajelen eteenpäin ja tsekkaan seuraavat risteykset että jos ne ovat huonossa kunnossa niin jään odotteleen häntä ja varmistan että ylitys onnistuu ilman ongelmia. Tyttö kiitteli iloisesti ja minä jatkoin matkaa. Risteykset oli ok kunnossa joten jatkoin matkaani tilannetta puntaroiden.
Meni aika huolella jakeluun taas prioriteetit ja se miten turhasta sitä vetää pinnaa kireelle yms. Ei mulla ole ainuttakaan syytä olla huonolla tuulella ja koitan oppia tuolta tuntemattomalta ihmiseltä hänen asenteesta jotain. Kuinka kauan minä sen muistan taas niin en tiedä.. mutta just nytte olo on liki nolo omasta likinäköisyydestä tärkeiden asioiden suhteen.
#fillarifoorumi @ ircnet. Foorumin seuraajien ja pyöräilystä kiinnostuneiden epävirallinen keskustelukanava, tervetuloa juttelemaan
Kirjanmerkit