MTB-Turku, Episodi III - shitin kosto

[marmar]

Pidän navin suurena etuna myös siitä että mahdollisuudet ajamiseen ei ole rajattu vain tuttuihin maisemiin. Voin heittää reitin naviin ja hypätä täysin vieraan paikkakunnan parhaimpiin maastopyöräpolkuihin ilman sen suurempaa tutustumista ja tutkimista. Tutuissakin paikoissa navin avulla löytyy uusia reittejä. On esim. paikkoja joissa polku näyttää menevän jonkun pihalle tai paikka näyttää umpikujalta. Jos ajaa ihan vain tutkimalla polkuja niin helposti kääntyy takaisin mutta jos navi näyttää että sinne vaan niin sinne vaan!

Tuossa oli aika hyvin tiivistetty syyt miksi käytän navia. Tosin mulla se on taskussa ja koitan pitää päässä lähimmät kilometrit reitistä. Se missä navi hakkaa paperikartan menne tullen on, että silla voi vaihtaa näppärästi kartta/ilmakuva näkymiä, eli näkymä ei rajoitu peruskartan tarjoamaan informaatioon. Ilmakuvista on useammin kuin kerran ollut hyötyä, kun olen päättänyt että mihin jatkan. Jos ilmakuvissa näkyy edessä mainiota avokalliota, niin pusikon läpi puskeminen on motivoivampaa, kuin pelkän peruskartan perusteella tehdyn arvauksen pohjalta. Jos mulla on joka tapauksessa taskussa tekniikkaa, niin miksi en käyttäisi sitä?

Mitään gps:ää ei mun tulis mieleenkään maastossa kyttäillä ennenkun on sellanen tilanne ettei tiedä missä on.

Noita ei tiedä missä olen tilanteita on monentasoisia. Jos olen yksin liikkeellä metsässä ja ei ole hajuakaan missä olen, niin sitten menen yleensä kotiin ja siihen ei ole koskaan navia tarvittu. Täällä asutuksen keskellä metsät on niin pieniä, että aina sieltä ulos löytää ja teitä pitkin fillarilla risteilemällä tulee kohtuu äkkiä jollain lailla tunnetulle väylälle. Samalla piirtyy muistiin ympäristöstä sellaisia jälkiä, joilla ensikerralla löytää helpommin kotiin. Oudommassa ympäristössä sama juttu, mutta paperikartan avulla.

Navi on hauska apuväline, mutta sen varaan ei voi koskaan jättää kotiin löytämistä. Ja ihan harjoituksen vuoksi seikkailen aina ilman navia kotiin tai varmasti tunnetulle väylälle, jos luuulen olevani hukassa. Saa sen navin sieltä taskusta, jos epätoivo valtaa mielen. Tekniikan luotettavuuteen olen kuitenkin niin skeptinen, että kotiinsuunnistuksen pitää onnistua ilman sitä. Tuota kotiinlöytämistä kannattaa myös harjoitella. Sitä on huomattavasti mukavampi harjoitella tietoisena siitä, että taskussa on navi joka neuvoo hätätilassa kotiin, kuin navin ja kännykän pimennyttyä nälkäisenä kylmässä ja pimeässä metsässä.

Jos otetaan muutama sellainen pidempi lenkki alkaen aikaisin aamulla joku viikoloppu maastoon sen jäädyttyä tässä itäpuolella ja ajetaan kaikki tai ainakin melkein kaikki polut Littoisten ympäristössä ja jos joku ottaa gps:n tallentamaan reittejä, niin saadaan aikaan aika kattava kartasto. Tämä voi olla sellaista katoavaa kansanperinnettä. Siis aikaisin aamulla ja pääosin pimeässä.

Lähtisikö joku mukaan ?

Lauantaiaamuisin sopii yleensä hyvin. Lähtöpaikkana voisi olla ehkä prisman tolpan sijaan vaikka Kaarinan Honkkari, tai siitä Littoisten suunttaan valintatalo. Voin toki Prisman tolpallekin polkaista jos se sopii paremmin.

Openstreetmappiin on joku aktiivinen jo piirrellyt paljon polkuja. Kun katselin sitä viimekertaista aamulenkkia tuolla karttapohjalla, niin yllättävän monta silloin ajettua pätkää tuosta setistä puuttuu.