MTB-Turku, Episodi III - shitin kosto

[Ulla]

Huomio! Aluekilpailujen palkintojenjako on 22.11.2012 klo 18.30 Ilmaristen Matkailutilalla osoitteessa Väänteläntie 45.

[Matti H]

Kiitokset molemmille tiedostoja jakaneille. Molemmissa oli jotain uutta ja reittiviiva kännykässä peruskarttapohjalla on aina jotain muuta, kuin muistiviiva päässä Vuolahdessa kerran totesin, että olisi se viiva pitänyt printata edes paperille mukaan. Toisaalta päässä olevan muistijäljen epätarkkuudesta johtuen vuolahti-kuuslahti väliltä löytyi toinenkin polku...

Mulla on jossain gpx ihan tuosta länsipäästä mutta se on hävinnyt. Ei tuu noita keräiltyä. Mun navigaattori on tossa korvien välissä. Paskasti toimii mutta ei tarvi latailla.

[Vesa-Pekka Rantalainen]

3,5 h hienossa kelissä joenvartta ylös, Halinen , Oriketo, Kärsämäki, Runosmäki, Kuninkoja ja pisto Ajopyörään. Sieltä Nokialaiset nastarenkaat kaulaan ja edelleen ulkoilureittejä pitkin Pansiontielle ja sitten Ilpoisiin.
Tuolla kaukana pohjoisessa on paljon vähemmän ajokieltomerkkejä kuin täällä etelässä. Voisitte tulla hakemaan täältä täydennystä.

[Juha Jokila]

reittiviiva kännykässä peruskarttapohjalla on aina jotain muuta, kuin muistiviiva päässä

Noin 50 neliökilometriä pyöräsuunnistuskarttaa tehneen kokemuksella voin vakuuttaa, että tuon saaren kokoisen pläntin jokaisen polun ehtii kartoittamaan viikossa sillä tarkkuudella, mitä perus mtb-lenkkeilijä tarvitsee. Nopea tapa on tulostaa himmeällä peruskartta isossa mittakaavassa paperille, joka kiinnitetään karttatelineeseen. Sitten otetaan pieni alue kerrallaan ja ajetaan kaikki polut ja merkataan ne kynällä siihen kartan päälle. Viikossa on jokainen polku tiedossa ja sitten pähkäillään miten ne yhdistetään reitiksi järkevimmin. Tässä ei gps-filut paljoa auta, kun ne vain ehkäisee maaston oppimista, kun ei tarvitse painaa mitään mieleen.

[MTB 50+]

Mulla on jossain gpx ihan tuosta länsipäästä mutta se on hävinnyt. Ei tuu noita keräiltyä. Mun navigaattori on tossa korvien välissä. Paskasti toimii mutta ei tarvi latailla.

Komppaan kaimaa.

Muistan ulkoa niin valossa ja pimeässäkin lähes kaikki itäpuolen isot-, pienet- ja piilopolut ja ison osan poluista Turun kaikilla puolin. Navigaattooria minulla ei ole enkä sitä osaisi oikein käyttääkkään ainakaan ajaessa. Välin tuo korvienvälinavi kyllä pätkii.

[Juice]

Komppaan kaimaa.

Muistan ulkoa niin valossa ja pimeässäkin lähes kaikki itäpuolen isot-, pienet- ja piilopolut ja ison osan poluista Turun kaikilla puolin. Navigaattooria minulla ei ole enkä sitä osaisi oikein käyttääkkään ainakaan ajaessa. Välin tuo korvienvälinavi kyllä pätkii.

Minä taasen löydän hädin tuskin olkkarista jääkaapille, joskus eteiseen mentäessä joutuu häviksiin. Metsä, pahapaikka!
Gepsiä joskus ajatellut mutta jäänyt silleensä ajatuksen tasolle. Vaikka olen porukkalenkeillä männävuosina käynyt niin ei vaan jää polut mieleen.
Harhailu on mukavaa, ja lisäähän se tuskaa kun ei tiedä minne menee saatika sitten mistä tulee.

[MTB 50+]

...
Harhailu on mukavaa, ja lisäähän se tuskaa kun ei tiedä minne menee saatika sitten mistä tulee.

Sinne, tänne on hauska harhailla, mutta joskus pitää löytää takaisinkin. Muutaman kymmenvuotta kun harhailee pienellä alueella alkavat polut jäädä mieleen. Joskus kyllä juuri äsken ajamalleni polulle on kasvanut asuntoalue tai moottoritie.

[Juice]

Sinne, tänne on hauska harhailla, mutta joskus pitää löytää takaisinkin. Muutaman kymmenvuotta kun harhailee pienellä alueella alkavat polut jäädä mieleen. Joskus kyllä juuri äsken ajamalleni polulle on kasvanut asuntoalue tai moottoritie.

Kerran Hirvensalossa ajellessani oli Polku räjäytetty taivaantuuliin. Mutta kun ei koskaan muista mitään mistään niin ei tule lähdettyä uusille urille.

[Pave]

Kerran Hirvensalossa ajellessani oli Polku räjäytetty taivaantuuliin.

Oripään kankaan poluilla kerran ajellessamme Ulla hokasi kartasta seudun korkeimmalle kohdalle vievän polun, ei kun sinne. No eipä kuitenkaan huiputettu lakea, sillä ko. piste oli viety murskeena sorarekoilla jonnekin muualle, olisi tarvittu tosi piiiitkät tikkaat entiselle huipulle päästäkseen...

[marmar]

Noin 50 neliökilometriä pyöräsuunnistuskarttaa tehneen kokemuksella voin vakuuttaa, että tuon saaren kokoisen pläntin jokaisen polun ehtii kartoittamaan viikossa sillä tarkkuudella, mitä perus mtb-lenkkeilijä tarvitsee. Nopea tapa on tulostaa himmeällä peruskartta isossa mittakaavassa paperille, joka kiinnitetään karttatelineeseen. Sitten otetaan pieni alue kerrallaan ja ajetaan kaikki polut ja merkataan ne kynällä siihen kartan päälle. Viikossa on jokainen polku tiedossa ja sitten pähkäillään miten ne yhdistetään reitiksi järkevimmin. Tässä ei gps-filut paljoa auta, kun ne vain ehkäisee maaston oppimista, kun ei tarvitse painaa mitään mieleen.

Kun oliskin viikko aikaa vain polkujen piirtoon ...
Kyllä mulla oli mielessä tuokin vaihtoehto. Alkuun jopa ensisijaisena. Mulla on ostettuna alueen kartta riittävässä mittakaavassa tontinrajoineen ja siitä vielä A3 värikopiokin sutattavaksi. Toki kartta ja karttatelinekin riittäisi, mutta kun se karttatelinekkin on vielä hankkimatta.

Tuo paperiversio jäi, koska
a) Valoisan ajan ajot jää mulla aika pieniin tuntimääriin ja mun suunnistuskokemuksella pimeässä virhemerkintöjen tekeminenkin on aika todennäköistä.
b) GPS on mulla taskussa puhelimen muodossa joka tapauksessa. Eli sen saa tallentamaan milloin huvittaa, ei tarvita ennakkosuunnittelua tai ylimääräisten tavaroiden mukaanottoa. Kartan saa myös taskusta esille milloin vain. Usein lähden lenkille tyylillä minne nokka näyttää ja jos polku vie paikkaan jossa muistan nähneeni reitiviivan, niin voin kaivaa kännykän taskusta ja tarkistaa missä se viiva nyt menikään ja meniskö sitä reittiä, mitä joku muukin on mennyt, vai jatkanko umpimähkään.
c) Känny logaa taskussa ilman käyttäjän operaatioita, kunhan muistaa laittaa loggauksen päälle, (joka sekin on välillä haasteellista) Ajon aikana voi keskittyä vain ajamiseen
d) Bonuksena opitun Polkuverkon voi piirtää muillekin saataville vaikka openstreetmappiin, jonka muut voi ladata halutessaan kännykkään tai johonkin muuhun naviin.

Edelleen potentiaalisten lenkkien reittisuunittelu tulee tapahtumaan paperitulosteiden perusteella. Hyvänkään näytön resoluutio ei oikein riitä siihen.

Itse en jaksa uskoa, että GPS:n käyttö merkittävästi ehkäisee reitin ulkoa oppimista. Eri juttu olisi, jos ajaisi GPS tangossa viivaa pitkin. Käytännössä puhelimen kaivan esille vasta sitten, kun huomaan eksyneeni reitiltä ja umpikujaan päädyttyäni katson, että kannattaako koittaa tunkata läpi, vai palaako takaisin ja kierrän jotain toista tunnettua reittiä. Tai jos oikein hyvin käy, niin huomaan jo jossain risteyksessä, että en tiedä kumpaan haaraan pitäisi mennä ja tarkistan asian ajoissa.

On mullakin tavoitteena päästä muutamassa vuodessa siihen tilanteeseen, että itäpuolella ei tarvita karttaa tai GPS minkään normireitin läpiajamiseen. Yhden vajaan kesän kokemuksella on pakko sanoa, että ainakaan mun päähän ei ole tallentunut edes itäpuolen polut niin hyvin, että voisin edes kohtuullisella todennäköisyydella ajaa saman 20 km reitin kahtena peräkkäisenä päivänä läpi ilman mukana kulkevaa karttaa. Kuusistossa muutama vakiolenkki onnistuisi, mutta muuten ei. Pelkästään umpimähkään ajamalla tuskin oppisin polkuja kovin nopsaan. Nyt kun olen saanut karttoja ja GPS-viivoja muilta ja ja logaan myös itse viivoja, niin pystyn jälkikäteen hamottamaan ajettua reittiä kartalle. Tällä metodilla mun kohdalla polkujen oppimisprosessi on nopeutunut huomattavasti. Lisäksi metsässä kriittisissä pokujen risteyksissä voi navista tarkistaa, että missä risteyksessä todella on sillä hetkellä. Silloin voi painaa muistiin maastomerkkejä varmasti oikesta risteyksestä, eikä vain pelkkään luuloon perustuen 0,5 kilometriä kuvitellusta paikasta sivussa olevasta ihan eri haarasta. Jos ajo sujuisi rutiinilla, niin silloin voisi seurata karttatelineestä paperikartastakin menoa, mutta kun samaan aikaan polkujen kanssa pitäisi vielä opetella ajamaankin

[MTB 50+]

Kävin äsken pyörittämässä itäpuolen kallioita pari tuntia. Ei karttaa tai gps:ää. On ne samat polut siellä pimeässäkin.

Jos otetaan muutama sellainen pidempi lenkki alkaen aikaisin aamulla joku viikoloppu maastoon sen jäädyttyä tässä itäpuolella ja ajetaan kaikki tai ainakin melkein kaikki polut Littoisten ympäristössä ja jos joku ottaa gps:n tallentamaan reittejä, niin saadaan aikaan aika kattava kartasto. Tämä voi olla sellaista katoavaa kansanperinnettä. Siis aikaisin aamulla ja pääosin pimeässä.

Lähtisikö joku mukaan ?

[Matti H]

Tämä voi olla sellaista katoavaa kansanperinnettä.

Sitten on syytä ottaa mukaan myös magnetofoni Tarinoiden tallentamiseen.

[makkeli]

Jotkut oppivat reitit nopeammin kuin jotkut toiset, se on sitä suunnistustaitoa varmaan. Sen voin sanoa, että porukkalenkeillä ei opi mitään reittejä, siellä oppii vain seuraamaan takapyörää.

Yksin ajettuna oppimiskäyrä on paljon nopeampi. Eka lenkillä reitti talteen, sitten hiukan kartan katselua kotona ja maaston hahmotusta. Sitten toinen lenkki kertauksena ja hiukan variaatiota mukaan, niin kolmannella lenkillä jo masteroi ko. maastoa. Toisen takaapyörää seuraten saman oppimiseen menee ainakin 20 lenkkiä. Sen huomaa noista itäpuolen kuvarasteista, mulla lyö ihan tyhjää vaikka olen varmaan yli 10 kertaa ko. paikassa ajanut toisen takapyörää seuraten.

Katselkaa siis niistä gpx-trackeistä vain polun alku ja lähtekää seikkailemaan.

[MTB 50+]

Sitten on syytä ottaa mukaan myös magnetofoni Tarinoiden tallentamiseen.

Ei tarvitse. Mä ajan vaan

[TeKu]

Itselläkin nuo gps-jäljet tallettuvat sportstrackerin "sivuominaisuutena" ja todellinen syy sportstrackerin päällä pitämiseen on vain ajetun matkan mittaaminen. En oikeastaan ikinä ole käyttänyt vanhoja jälkiä navigointiin, koska se on käytännön syistäkin vähän hankalaa kun puhelinta pidän repussa. Polkujen risteyksissä kuuluu mielivaltaisesti arpoa seuraava ajettava suunta

[Matti H]

Polkujen risteyksissä kuuluu mielivaltaisesti arpoa seuraava ajettava suunta

Lainataan asiaan liittyen Kotiteollisuutta, ennen kuin greenman tai hullukoira ehtivät:

Ei lapsena ikinä eksynyt metsään vaikka tahtoikin
Nyt eksyy kyllä vaikkei tahdo tai vaikka tahtookin

Tätä olen aiemminkin huudellut, mutta parhaat lenkit on olleet niitä, kun on vaan mennyt ja katsonut mitä seuraavan mäen takaa löytyy.

[fillaristi]

Ite olen kanssa sitä mieltä että polut oppii niitä yksin ajamalla eikä muita seuraamalla. Sitä tosiaan vaan keskittyy edessäolevan takarenkaaseen ja reitti ei jää mieleen. Mitään gps:ää ei mun tulis mieleenkään maastossa kyttäillä ennenkun on sellanen tilanne ettei tiedä missä on. Etsivä löytää sanotaan...
Lumi sais vaan nyt tulla maahan että pääsis hiihteleen, kun tuntuu ettei pyäräilystä tulleet rasitusvammat akilleksessa ja polven taipeessa olevassa jänteessä ota millään parantuakseen. Kevyestikin jopa otettu, mutta ei tokene niin ei sitten millään. Treenitunnit tiputettu kolmannekseen ja ei silti auta. Pitääkö täs ruveta vaan makaamaan vai?
Akillesvaiva ollu jo elokuusta asti ja polvitaivekin kiukutellu yli kuukauden. Ahistaa ajoittain...

[Ulla]

^Kevyesti ottaminen ei riitä rasitusvammaan, anna kropalle aikaa toipua, pidä täyslepoa.

[Bematic]

Parhaiten varmaankin metsät oppii kun itse niitä jaksaa määrätietoisesti tutkia. Itselläni ei kuitenkaan mielenkiinto riitä etsiä umpimähkään uusia reittejä. Olen ihan tyytyväinen että nykytekniikka helpottaa hyvien reittien löytymistä.

Ensimmäiset lenkit vieraissa paikoissa tulee ajettua aika tarkasti jonkun toisen ajamaa reittiä. Kertoja kun tulee niin huomaa että osaa soveltaa reittejä ja että navin ruudussa on useammin pyöräilydata kuin karttapohja.
Pidän navin suurena etuna myös siitä että mahdollisuudet ajamiseen ei ole rajattu vain tuttuihin maisemiin. Voin heittää reitin naviin ja hypätä täysin vieraan paikkakunnan parhaimpiin maastopyöräpolkuihin ilman sen suurempaa tutustumista ja tutkimista. Tutuissakin paikoissa navin avulla löytyy uusia reittejä. On esim. paikkoja joissa polku näyttää menevän jonkun pihalle tai paikka näyttää umpikujalta. Jos ajaa ihan vain tutkimalla polkuja niin helposti kääntyy takaisin mutta jos navi näyttää että sinne vaan niin sinne vaan!

En tarkoita sitä että kaikkien tulisi ajaa orjallisesti navi naaman edessä. Navi voi kuitenkin osalle pyöräilijöistä olla oikeasti hyödyksi ja tuoda motivaatiota harrastamiseen.

[marmar]

Pidän navin suurena etuna myös siitä että mahdollisuudet ajamiseen ei ole rajattu vain tuttuihin maisemiin. Voin heittää reitin naviin ja hypätä täysin vieraan paikkakunnan parhaimpiin maastopyöräpolkuihin ilman sen suurempaa tutustumista ja tutkimista. Tutuissakin paikoissa navin avulla löytyy uusia reittejä. On esim. paikkoja joissa polku näyttää menevän jonkun pihalle tai paikka näyttää umpikujalta. Jos ajaa ihan vain tutkimalla polkuja niin helposti kääntyy takaisin mutta jos navi näyttää että sinne vaan niin sinne vaan!

Tuossa oli aika hyvin tiivistetty syyt miksi käytän navia. Tosin mulla se on taskussa ja koitan pitää päässä lähimmät kilometrit reitistä. Se missä navi hakkaa paperikartan menne tullen on, että silla voi vaihtaa näppärästi kartta/ilmakuva näkymiä, eli näkymä ei rajoitu peruskartan tarjoamaan informaatioon. Ilmakuvista on useammin kuin kerran ollut hyötyä, kun olen päättänyt että mihin jatkan. Jos ilmakuvissa näkyy edessä mainiota avokalliota, niin pusikon läpi puskeminen on motivoivampaa, kuin pelkän peruskartan perusteella tehdyn arvauksen pohjalta. Jos mulla on joka tapauksessa taskussa tekniikkaa, niin miksi en käyttäisi sitä?

Mitään gps:ää ei mun tulis mieleenkään maastossa kyttäillä ennenkun on sellanen tilanne ettei tiedä missä on.

Noita ei tiedä missä olen tilanteita on monentasoisia. Jos olen yksin liikkeellä metsässä ja ei ole hajuakaan missä olen, niin sitten menen yleensä kotiin ja siihen ei ole koskaan navia tarvittu. Täällä asutuksen keskellä metsät on niin pieniä, että aina sieltä ulos löytää ja teitä pitkin fillarilla risteilemällä tulee kohtuu äkkiä jollain lailla tunnetulle väylälle. Samalla piirtyy muistiin ympäristöstä sellaisia jälkiä, joilla ensikerralla löytää helpommin kotiin. Oudommassa ympäristössä sama juttu, mutta paperikartan avulla.

Navi on hauska apuväline, mutta sen varaan ei voi koskaan jättää kotiin löytämistä. Ja ihan harjoituksen vuoksi seikkailen aina ilman navia kotiin tai varmasti tunnetulle väylälle, jos luuulen olevani hukassa. Saa sen navin sieltä taskusta, jos epätoivo valtaa mielen. Tekniikan luotettavuuteen olen kuitenkin niin skeptinen, että kotiinsuunnistuksen pitää onnistua ilman sitä. Tuota kotiinlöytämistä kannattaa myös harjoitella. Sitä on huomattavasti mukavampi harjoitella tietoisena siitä, että taskussa on navi joka neuvoo hätätilassa kotiin, kuin navin ja kännykän pimennyttyä nälkäisenä kylmässä ja pimeässä metsässä.

Jos otetaan muutama sellainen pidempi lenkki alkaen aikaisin aamulla joku viikoloppu maastoon sen jäädyttyä tässä itäpuolella ja ajetaan kaikki tai ainakin melkein kaikki polut Littoisten ympäristössä ja jos joku ottaa gps:n tallentamaan reittejä, niin saadaan aikaan aika kattava kartasto. Tämä voi olla sellaista katoavaa kansanperinnettä. Siis aikaisin aamulla ja pääosin pimeässä.

Lähtisikö joku mukaan ?

Lauantaiaamuisin sopii yleensä hyvin. Lähtöpaikkana voisi olla ehkä prisman tolpan sijaan vaikka Kaarinan Honkkari, tai siitä Littoisten suunttaan valintatalo. Voin toki Prisman tolpallekin polkaista jos se sopii paremmin.

Openstreetmappiin on joku aktiivinen jo piirrellyt paljon polkuja. Kun katselin sitä viimekertaista aamulenkkia tuolla karttapohjalla, niin yllättävän monta silloin ajettua pätkää tuosta setistä puuttuu.

[Juice]

Ite olen kanssa sitä mieltä että polut oppii niitä yksin ajamalla eikä muita seuraamalla. Sitä tosiaan vaan keskittyy edessäolevan takarenkaaseen ja reitti ei jää mieleen. Mitään gps:ää ei mun tulis mieleenkään maastossa kyttäillä ennenkun on sellanen tilanne ettei tiedä missä on. Etsivä löytää sanotaan...
Lumi sais vaan nyt tulla maahan että pääsis hiihteleen, kun tuntuu ettei pyäräilystä tulleet rasitusvammat akilleksessa ja polven taipeessa olevassa jänteessä ota millään parantuakseen. Kevyestikin jopa otettu, mutta ei tokene niin ei sitten millään. Treenitunnit tiputettu kolmannekseen ja ei silti auta. Pitääkö täs ruveta vaan makaamaan vai?
Akillesvaiva ollu jo elokuusta asti ja polvitaivekin kiukutellu yli kuukauden. Ahistaa ajoittain...

Terva, viina ja sauna. Ei ku oikeesti nyt jäitä hattuu ja parinviikon totaali lepo. Ei se maailmaa kaada mutta voi tulla koipi kuntoon, ja kannattaa ottaa myös töistä saikkua.

[Lehisj]

Treenitunnit tiputettu kolmannekseen ja ei silti auta. Pitääkö täs ruveta vaan makaamaan vai?
Akillesvaiva ollu jo elokuusta asti ja polvitaivekin kiukutellu yli kuukauden. Ahistaa ajoittain...

Nyt Mika jäitä hattuun sekä akillekseen ja polvitaipeeseen! Usko vanhaa; nyt marraskuussa vaivaisena/puolikuntoisena treenatessa voit vain tuhota ensi kauden kilvan ajot. Aikaa on vielä runsaasti päästä huippukuntoon ennen ensi kesän päätavoitteita, vaikka nyt lepäisit koko kuukauden. Sitä paitsi nythän on vielä siirtymäkausi tai korkeintaan vasta pk-kauden ihan alku.

[Matti H]

Kuusistoon eksyessa on uhkana nalkakuolema kun ei ole enaa ees Empon valintaa. Liisan baariakaan ei ole ollu vuosikymmeniin. Saatika sitten osuuskauppaa.Final frontier.

[MTB 50+]

It...
Akillesvaiva ollu jo elokuusta asti ja polvitaivekin kiukutellu yli kuukauden. Ahistaa ajoittain...

Tri Hymy ( Mikko L.) neuvoi joskus aikoinaan ennen muuttoaan Jyväskylään " ota pari buranaa, mutta älä mene lääkäriin. Kyllä se siitä"

[Pave]

Tein tuon virheen ja kävin Pulssissa... Mulle lääkäri määräsi nilkkatuen joulukuun puoleen väliin asti ja tulehduskipulääkettä, jonka kanssa ei Burana sovi yhteen.

Kellään ylimääräisenä ajokuntoisia talvikenkiä koossa 46 tai 47? Edes vasenta?
Neljävitoseen kun tarvitaan melkeinpä sitä voimariinia, jotta sopii koipi yhdellä sukalla ja nilkkatuella kengän neopren-kauluksesta sisään.

[SuperD]

Kuskia kaatuu Satkun ikeessä. Toista se oli silloin kun miehet ja fillarit olivat kunnon matskua. Muovia ovat, nykyiset.
Ilahduttavaa huomata etten ole ainoa joka omaa säälittävän paikallistuntemuksen & kyvyn eksyä lähimetsiin. Littoistenjärven löytäisin ja Pirunpellon Impparin kulmilla. Kullaanvuorelle tuskin, mutta enhän mä siellä ole käynyt kuin ehkä tusinan kertaa

[Aki Korhonen]

Harvassa on ne jotka toisten perässä ajelemalla oppivat reittejä. Minä en ainakaan ole itäpuolta sillä tyylillä oppinut. Polut voi näyttää tutuilta ja risteyksissä voi jopa tietää mihin yleensä mennään, mutta kokonaiskuva on täysin kateissa. Eli mitään rinkiä en mitenkään saisi sieltä hahmotettua. Minä uskon niin, että olkoon se perehtymistyyli metsässä samoilua, kartan tutkailua tai gps-trackien vertailua, niin silloin niitä polkuja oppii kun yrittää ymmärtää asiaa. Ei sillä käytetyllä tekniikalla ole väliä - oleellista on että yrittää ajatella asiaa!

PS. Lenkkitaukoa on, mutta vielä luulisin löytäväni Kullaanvuorelle. Eiköhän tämä tästä ja muutama muu kiva sanonta.

[timppi]

Harvassa on ne jotka toisten perässä ajelemalla oppivat reittejä.

Olen tästä hieman eri mieltä.. Mulla ei ollu mitään hajua, niin idän kun lännenpuolen poluistakaan, kun alottelin tätä touhua uudelleen viimekesänä. Perässä ajelin ja viikkojen väleissä vähän itsekseni samoja polkuja.. En minä niitä olisi oppinut, ellei joku joskus edellä olisi niitä ajellut.

Tosin ilman gepsiä en halua (ainakaan pidemmälle) metsään lähteä.. Tästä pitää huolen joskus yläasteikäisenä kotiseudullani pohjois-karjalan korvessä ajamani "iltalenkki"; Huikkasin joskus viiden aikaa illalla äidilleni käyväni saunalenkillä. Tämä siis pian sen jälkeen, kun olin saanut ensimäisen maastopyöräni.

Lenkki suntautui poluille, jonka luulin kiertävän kivan pienen lenkin ja tulevan lähes samalle tielle parinkilsan päähän lähtöpaikasta.. Parituntia tuota reittiä ajettuani, tajusin että nyt ei kaikki ole ihan kunnossa.. Pienen panikoinnin kautta totesin, että jos polkua jatkaa eteenpäin, se todennäköisesti tulee johonkin tielle. No näin kävi, mutta nuo perkeleen tiet (ainakin tuolla itäsuomessa) muistuttavat niin paljon toisiaan, etten todellakaan tiennyt mikä tuo tie oli. Onneksi siellä noita isompia asfalttiteitä ei ole niin paljoa, että sain päässäni rajoitettua mahdolliset tiet kahteen vaihtoehtoon. Ainut vaan, että toisessa pitäisi lähteä polkemaan toiseen suuntaan, kun toisessa..

No, tiellähän on tiekylttejä. Ainut vika tässä vaan on, ettei niitä tuolla peräkylillä ole ihan joka kilometrin, ei edes parin välein.. Siispä valitsin suunnan, johon lähdin polkemaan. Parinkilsan jälkeen tuo suunta osottautui oikeaksi, kyltissä ei lukenut Lieksa..

Eli, gps aina mukaan, jos meinaat oikeasti eksyä.

[Ulla]

En muista, olenko jo kertonut, mutta olen myös muovia satasten suhteen, polvi meni lokakuun pakkoilussa kipeäksi eikä ole toipunut pitkän lenkin kuntoon. Se siitä sitten.

[Aki Korhonen]

Olen tästä hieman eri mieltä.. Mulla ei ollu mitään hajua, niin idän kun lännenpuolen poluistakaan, kun alottelin tätä touhua uudelleen viimekesänä. Perässä ajelin ja viikkojen väleissä vähän itsekseni samoja polkuja.. En minä niitä olisi oppinut, ellei joku joskus edellä olisi niitä ajellut.

Toki juurikin näin. Ei kaikkea tarvitse itse löytää, mutta asioita pitää miettiä oppiakseen jotain. Pelkästään toisten perässä ajelemalla ei kovin nopeasti tule hyvää kokonaiskuvaa alueesta. Reitin voi jopa oppia, mutta tuskin mitään mikä ei reittiin kuulunut. Sinäkin myönnät käyneesi ajelemassa samoja polkuja uusiksi ja monella se on nimenomaan se tapa jolla oppiminen tapahtuu. Porukalla ajeleminen on joka tapauksessa erinomainen tapa tutustua polkutarjontaan ja onhan se muutenkin hauskaa. Suosittelen. Eikä se tietysti mikään itsetarkoitus ole, että oppisi hyvin tuntemaan reittejä.