Yksinkertaisimmillaan kytkentä voisi olla tavallinen piidioditasurisilta ja siitä ledin kautta maahan. Ei tarvitse kuin kaksi osaa, ei mitään piirilevyä. MOSFET-tasurin yli on vain pienempi jännitehäviö kuin diodisillan yli.
Jos haluaa säädettävää valotehoa, niin sitten voisi kytkeä ledin perään yhden tai useamman ledin ketjun, jonka rinnalla on ketjun oikosulkeva virtakytkin. Hitaassa vauhdissa kytkin olisi suljettu (virta kulkee vain ensimmäisen ledin sekä kytkimen kautta, ja lisäledit pysyvät pimeässä). Nopeassa vauhdissa kytkin avattaisiin, jolloin virta kulkisi useamman ledin läpi. Tällöin dynamon jännitteen pitäisi päästä nousemaan (toivottavasti riittävästi yli koko lediketjun kynnysjännitteen) ja tehoa tulee enemmän ulos.
Ledin rinnalle voisi vielä kokeilla jotain kondensaattoria (kuvassani C1) tasaamaan huippuja, mutta esittämäni MOSFET-silta vaatisi sitten diodin (kuvassani D3) siihen väliin. Virta lediketjulle otettaisiinkin siis pisteestä V+ eikä pisteestä +UB. Piidiodisillan kanssa ei tällaista rajoitusta ole, vaan kondensaattorin voi kytkeä suoraan piidiodisillan tasavirtalähdön rinnalle.
Kirjanmerkit