Olet ilmeisesti hieman paksukalloinen. No, olisihan sen voinut päätellä jo siitä, että ajat työmatkatempoa.
Nyt pitää hei funtsia. Tää on tärkeetä.
Työmatkatempo on, katsokaas, idioottien hommaa.
Se on kilpa-ajoa liikenteessä sellaisia ihmisiä vastaan, jotka eivät ole mukana kilpailussa.
Kun ei ole kilpailua, ei ole voittajaa. Se on perimmäinen syy sille, että tässä lajissa ei ole voittajia, vaan ainoastaan häviäjiä.
Minkälainen ylemmyydentunne tulee siitä, että ohitamme jonkun, joka ei edes yritä?
Häviäjä olet sinä. Joka ikinen kerta.
Siispä ainoa tapa välttää häviö työmatkatemmossa on olla kilpailematta.
Hylkylistalla: Mikrometri, Oatmeal Stout, kivimaa, IncBuff
"Asiatonta. Kaverin itse laatima julkinen hylkylista kertoo jo paljon."
^Aika usein kuitenkin se kenet ohitan saattaa lähteä sellaiseen pieneen kirin poikaseen, eli reagointia on kyllä. Jos joku ohittaa minut niin kyllä minäkin yleensä hieman vauhtia kiristän, mutta jos tilanne on toivoton niin sitten jään junnaamaan omaa vauhtianiKaikkein herkimmin "takaa-ajoon" lähtee miehet ja nuoret pojankollit. Niillä on kilpailuvietti suurempi kuin naisilla. Normipyöräilijänaiset eivät varmaan lotkauta korvaansakaan kun niiden ohi menen, jatkavat vain flegmaattisina polkemistaan.
Vaikka kuinka moneen päivään en ole hävinnyt, tästä on hyvä jatkaa. Työmatkatempoa on lähinnä harrastettava vapaa-ajalla, koska varsinainen työmatka on edelleen aika hiljainen muiden pyöräilijöiden suhteen.
Mulla tulee aina vaan työmatkatempojia vastaan eikä koskaan mene samaan suuntaan. Pari sellaista oppinut jo tuntemaan. Nimittäin aina kun huomaavat minut niin heti siirtyy isommalle rattaalle ja tahti kiihtyy, vaikka tulevat vastaan.
Polku se on paikallaan polkeva polkukin... Aurora
Työmatkatempon sm-kisat pitäisi jollakin lailla saada järjestettyä. On vaan vaikea järjestää, koska jokaisella on oma työmatkansa.
Ehdotan paikaksi Tamperetta. Ennakkoilmoittautuminen täytyy tietysti olla riittävän aikaisin, jotta kaikille voidaan järjestää työpaikat Tampereelta, vaikkapa paikalliselta makkaratehtaalta.
Tällaiset kisat pitäisi varmaankin järjestää etappi-ajona, eli ensimmäinen etappi työmatkalle ajettaisiin aamuruuhkassa ja toinen etappi vastakkaiseen suuntaan iltapäiväruuhkassa.
Speksien sattuessa kohdalle ajetaan speksien mukaisesti. Sateen sattuessa kastutaan.
Etappiajossa olisi sitten kolme mahdollisuutta häviöön: etappi1, etappi2 ja kokonaiskisa?
Minkä värinen on etappiajossa kisan kokonaishäviöllä olevan paita?
Paskanruskea paita. Salsan tai Surlyn mallistosta voisi löytyä sopiva väri.
Miten sen etappiajon lähtö tapahtuisi? Suurin osa häviäisi saman tien. Olisiko reilumpaa, että kilpailijat lähtisivät aamutyömatkaruuhkaan väliaikalähdöin? Silloin jokaiselle kisaajalle olisi melkein tasapuolinen mahdollisuus välttää häviäjäksi joutuminen ensimetreillä.
Totuuden siemen? Ehkäpä, joo, mutta kun 99% näistä jutuista on kirjoitettu vitsinä, eikä ihan niin kovin vakavalla mielellä ja todenmukaisesti. Sitäpaitsi työmatkatempoilussa ovat kaikki mukana, tietämättään tai haluamattaankin!
Mitä taas tulee kuntotapahtumassa kilpailemiseen niin yleensä jos jostain suorituksesta otetaan aikaa ja julkaistaan tulokset, niin silloin siinä on kyllä kilpailun merkit ilmassa.
Kuinka pitkä tulisi etapin olla? Etapin varrella kuitenkin tulee olla koirien ulkoiluttajia, yläaste, vilkasliikenteinen risteys, liikennepallo tai kiertoliittymä, tietöitä ja joku julkisen liikenteen massakohde, eli asema. Ja olisko lounasaikaan vielä joku teollisuusalue-kermis-kisa mistä vois kerätä muutamia lisäpisteitä?
Johtajalla vois olla punainen tuulitakki. Ainakin kaks kokoa liian iso.
LOL!Mä olen ehdottomasti mukana Tampereen SM-kisoissa, jos joku hommaa mulle sieltä työpaikan, vaikka sitten makkaratehtaalta
Tämä aamu oli sikäli harvinainen, että yhtään tempoilijaa ei ollut liikenteessä. Ainiin, siellähän satoi vettä ja tuuli. Voih, sääolosuhteet olivat tempoilijalle selkeästi liian kovat, joten lienee oli helpompi tulla autolla tai bussilla töihinTempoilin sitten yksinään kivassa myötätuulessa töihin! En ainakaan hävinnyt kellekään, sillä itselleen ei kaiketi voi hävitä ellei sitten lennä kaaressa sarvien yli ja ohita maaliviivaa ennen pyörää. Tai tipu pyörän päältä ja pyörä jatkaa matkaa viivan yli yksinään. Hmm, olikohan tässä nyt mitään järkeä?
![]()
Olipas. Mä.
Ja mullehan meinas käydä katastrofaalinen emämunaus kun nousin risteävältä ulkoilureitiltä asfaltoidulle tielle sen kummemmin tarkkailematta tempoilijoita ja sieltä asfaltilta rullaili joku rauhallisesti vanhalla miestenpyörällä, täysin tietämättömänä (tai sitten tosi undercover) työmatkatempoilusta ja pääsi melkein salaa yllättämään mut. Etupyörä alkoi jo näkyä sivusilmällä niin oli pakko oikein nousta putkelle ja iskuttaa aamuisista jaloista sen minkä pääsin. Tilanne pelastettu parilla polkaisulla.
Jos elämä olisi elokuvaa (ja se on), voisi Asbin menneisyydestä paljastua joku hirvittävä työmatkatempo-onnettomuus joka tuhosi hänen työmatkatempouransa. Siksi hän ei rohkaise ketään moiseen kilpailuun.
Mutta kilpailu on tuolla ulkona. Sisälle jääminen on häviötäkin karmeampaa.
Kirjanmerkit