Laskin rullaluistimilla Vihdintien vieressä kelviä pitkin kohti Kauppalantien ylitystä. Kuvassa olin siis vasemmalla: http://maps.google.fi/maps?q=helsink...=12,91.78,,0,0
Vingutin jarrupalaa ja laskin puolikyykyssä, kun yritin kurkkia edessä olevan suojatien liikennevalon väriä välissä olleiden puiden takaa. Yhtäkkiä muutaman metrin päästä takaani kuului naisen ääni: "Vihree!" En voinut kuin vilkaista hymyillen olan yli ja nostaa peukun pystyyn. Sitten vain jarrupala irti asfaltista ja pitkästä laskusta nauttien risteyksestä yli.
Kiitokset tuolle nuorelle pyöräilijänaiselle ajatuksien lukemisesta ja vihjauksesta.![]()
Edessä oli sauvakävelevä vanhempi mies ja koira, joka löysi tutkittavaa kelvin molemmilta reunoilta, oli miehen vyötärölle kiinnitetyn fleksihihnan päässä. Tästä ei selvitä hiljentämättä kävelyvauhtiin, ehdin tuumata, ja ukko on parhaassa tapauksessa puolikuuro, ehdin kirota, kun mies jo komensi koiran sivulleen. Toisen sauvan päässä oli taustapeili, joka siis todella toimi!
Eilen kävin iltalenkillä Vuosaaren huipulla. Kesäisten nousuharjoitusten jälkeen nämä paikalliset nyppylät ovat vähän mitä ovat... Mutta se ei ollut pointti!
Paluumatkalla pysähdyin Viikinsuoralla näpräämään puhelintani. Kuinka ollakkaan kanssamaastopyöräilijä hidasti kohdallani kysyäkseni onko kaikki ok. Mielestäni tämä oli upea ele!
Minä siis liikkeellä mustalla Rosen XC:llä mustissa housuissa ja paidassa. Siinä hötäkässä jäi huomioimatta millä tämä pyöräteiden laupias samarialainen sotki.
Positiivisia kokemuksia kannattaa aina kertoa:
Lempäälän suunnan metsätiellä oli naishenkilö kahden jumalattoman kokoisen rottweilerin kanssa. Koirat olivat irti, koska olivat juuri nousemassa autoon. Yksi rotikka tietysti päätti lähteä täyttä laukkaa maistamaan koivestani palasta (niin kuvittelin). Omistaja huusi perään SEIS, ISTU ja koirahan istui, seurasi vain katseella kun poljin ohi. Toinenkin koira oli lähdössä liikkeelle ja omistaja kääntyi sanomaan SINÄ MYÖS ISTU ja siihenpä jäi sekin hurtta. Kun olin ohittamassa tätä jälkimmäistä koiraa, se kohottautui uudestaan ja omistaja komensi vain ISTU VIELÄ.
Totesin vain ohimennessäni omistajalle: "uskovat näköjään puhetta!"
Pikku hetken kyllä alkuun pelotti, aikuista miestä...![]()
Foorumipyöräilyn "Lanterne Rouge"
Pakko tarttua tähän, kun voisin vetää lähes saman stoorin. Ajelin hiekkatiellä (KLV) ja näen n. 50 metrin päästä kun koira ylittää tien ja heti perään tulee nainen. Koira jää väylän vasemmalle puolelle ja nainen oikealle. Ajattelen vtf (onneksi ei fleksiä kuitenkaan). Nainen huomaa mut, sanoo jotain koiralleen ja koira kipittää kiltisti naisen jalkojen viereen. Molemmat odottavat kunnes olen mennyt ohi. Koiran hallinta tuli niin metsästä, että tässä tapauksessa en tajunnut kiittää, joten kiitän nyt!
(Kiitin sit myöhemmin yhtä 5 hengen porukkaa, joka nätisti anto tilaa kun kilautin kelloa)
Tännekin palautetta: Bussikuski pysähtyi pysäkille odottamaan että pääsin ohi! Kiitin. Moottoripyörä antoi tietä vaikka pysähdyin Stop-merkin taakse odottamaan vuoroani, hämmentyneenä kiitinBussikuski ei päästänyt ihmisiä ulos pysäkillä ennen kuin olin päässyt ohi, TODELLA hämmentyneenä kiitin!
Pääsääntöisesti voin todeta että enemmän autoilijat väistävät ja antavat tietä kuin eivät tai ainakin näin olen itse ollut huomaavinani. Ehkä pitäisi sitten säätää lääkitystä![]()
Eilen tuli Uuden Porvoontien kelvillä vastaan rullahiihtäjä, hiihtäjänä nainen ja tekniikkana pertsa. Osoittaa todellista harrastuneisuutta. Tuossa on niin paljon enemmän tyyliä kuin tuossa kaikkien sekasikiölajien äidissä, sauvarullaluistelussa. Rispekt, ja tsemppiä treeneihin!
1.Tämä ei ole omakehu, vaan kehu lautalaisille: Pitskussa vanhempi herra pysähtyneenä, kumartuneena. Pysähdyn, kysyn avun tarvetta. Ei ollut tarvetta, ketjut olivat vain paikoiltaan. Se kehu - ilman täältä tulleita vinkkejä en olisi pysähtynyt.
2. Leppävaaran tietämillä, kilautan kelloa dempaten kahdesti, kävelyllä oleva vanhempi pariskunta antaa tietä todella reippaasti. Ohi mennessä tokaisen "Ei olisi tarvinnut ihan noin paljoa, mutta kiitos." Toisinaan tulee hyviä päiviä liikenteessä.
Tästä tulee kyllä vähän kaksijakoinen fiilis, toki tilannetta tietämättä. Itsellekin on nimittäin käynyt näin. Sen jälkeen aloin hiljentää todella tuntuvasti vähän kauempana, kun tähän työmatkallani sijaitsevaan kapeaan kohtaan pysähtyy bussi, jotta kuski uskaltaa avata ne ovet...
Hiljaisuus.. Täydellinen hiljaisuus, vain tuuli kuiskaili sievästi korvaani, vauhti kasvoi kokoajan ja pyörä rullasi kevyemmin kuin pitkään aikaan, ei ketään muuta näkösällä, yksinäisyys.. Elän tätä varten.. Zen..
Kyllä maalla on sitten mukavaa, varsinkin kun ajaa aamuyön hiljaisina tunteina sateen ja aamukasteen kostuttamalla tiellä, ja täysii..
Tänään, kun fillaroin duunista kotiin oli pyörätiellä tukkeena kaksi teini-ikäistä tyttöä koirien kanssa. Kilkautin kelloa ja sain kokea yllätyksen. Toinen lapsista kääntyi ja sanoi: "kiitos, kun soitit kelloa". Heitin kiitosta perään. Ei ollut eka kerta, kun koiran ulkoiluttajat kiittävät kellon käyttöä. Itse heitän aina kiitoksen perään ja aina joskus saan saman vastaukseksi. Mutta tämä oli eka kerta lapsen suusta![]()
Polkupyörä lisää onnellisuutta. Jos olet varaton etkä omista polkupyörää voit olla hyvinkin onneton. Mutta jos omistat polkupyörän niin se lisää onnellisuuttasi huomattavasti.
En tiedä auttoiko palaute, mutta nyt se on onneksi ollut auki. Palautteen annoin nettisivujen kautta: http://www.hel.fi/hki/ksv/fi/Virasto...Palautelomake/
Vastaukseksi sain lyhennettynä seuraavat perustelut:
- puomi parantaa pyöräilijöiden turvallisuutta, sillä vuonna 2002 asennettua stop-merkkiä ei asukkaiden mukaan noudateta
- puomia ei ole aiheellista poistaa, sillä näkemät kadunylityskohdassa ovat huonot
- 2014 toteutetaan Isonnevantielle turvallisuutta parantavat toimenpiteet
Tänään pääsin tuntemaan itseni taas hyödylliseksi.
Vantaalaisella hiekkatiellä osui vastaan tien laidassa ala-asteikäinen tyttö ähertämässä pyöränsä kanssa. Ketjut olivat tippuneet, ja tyttö oli niitä jo tovin yrittänyt saada paikoilleen - kädet ainakin olivat jo aika mustat. Pysähdyin ja autoin laittamaan ketjut takaisin paikoilleen, ja tyttö pääsi jatkamaan matkaansa. En edes saanut kuin pikkuisen likaa sormiini.
Speksien sattuessa kohdalle ajetaan speksien mukaisesti. Sateen sattuessa kastutaan.
Ei tää nyt oikein oikea ketju ole tälle, mutta loppumatka sujui tapauksen jälkeen naurua pidätellen...
Eli pääsin aitiopaikalta todistamaan Työmatkatempoa (TM) aidoimmillaan. Aurinko paistoi, lämpöä oli n.20 astetta ja edellä naamat punaisina kaksi tempojaa tummissa tuulipuvuissaan, jotka muistuttivat lähinnä naparetkiasustetta. Vanhempi tempoi ylös-alas heiluen, hybridinsä ketjut kitisten nuoremmasta ohi ja nuorempi sitten nosti citykettunsa ketjujen kitinän taajuutta ja alkoi seurata perässä.
Matkavauhdilla saavutin noita kilvanajon alettuakin, mutta oli ihan pakko vielä kiristää tahtia seuraavaan ylämäkeen ja t-paidassa, shortseissa ja sandaalit jalassa 10km/h+ nopeuserolla ohi molemmista, etteivät yrittäisi seurata ja pakottaa kuuntelemaan sitä infernaalista kahinan ja kitinän sinfoniaa. Tosin oma rypistys meinasi hyytyä pahasti, kun pisteenä iin päälle totesin vanhemmalla tempojalla olevan kumisaappaat jalassa. Vähään aikaan ei oo noin paljon naurattanutkaan...
Enkä sitten itse ole mikään hipo-pukeutuja. Lähinnä vain aitoa pyöräilypaitaa tulee käytettyä, muuten ihan perusvaatteilla mennään. Mutta ehkä vähän kannattais kuitenkin panostaa välineisiinkin, niin ei tarttis niin hampaat irvessä työmatkaa taittaa.
Kai sentään tempoivat vastatuuleen, tänään kun oli hieman tuota puhuria?
Itse pääsin tänäänkin olemaan hyödyksi, kun Kannelmäen nurkilla osui silmiin kartta levittelevä pyöräilijä. Opastin tämän sitten etsimälleen Hämeenlinnanväylän rinnalle kulkevalle KLV:lle.
Speksien sattuessa kohdalle ajetaan speksien mukaisesti. Sateen sattuessa kastutaan.
Minut ohitti tänään sellainen vanhempi mies Nokian Kontio kumisaappaissa. Jäi sitten ajelemaan sellaista rauhallisempaa tahtia siihen eteen. Olisko sama tempokuski. Syyskeleillä toi saapas voi olla ihan kelpo väline ja voipi siinä olla spd-palikat pohjissa.
Jos siinä saappassa on metallinen naulasuoja, niin siihenhä sais pultattua klossin hyvinkin kiinni. Sisälle syylinkä ja tarpeeksi villasukkaa niin pysyy jalassaki. Jalka ei kastu, eikä palele.
Ihana hetki tämäkin: Lappeenranta raivaa villiintynyttä mopoilua kevyen liikenteen väyliltä ajoradoille:
http://yle.fi/alueet/etela-karjala/2...e_2855502.html
Toivottavasti toteutus on yhtä jämäkkä kuin päätös,
- Tomi
Jos ne vanhemmat miehet ovat pärjänneet kumisaapastyylillä tähän asti niin varmaan pärjäävät jatkossakin.
Ja jos et satu tietämään, niin vanhemmiten se vilu rupeaa vaivaamaan enempi. Siksi vanhemmilla ihmisillä on usein enemmän päällä. Ja ei taideta toipua niin mukavasti, jos pääsee paleltumaan jalat ja nivelet.
On muuten tuo Hmlväylän ja Kehä 1:n risteyksen seutu harvinaisen sekavaa seutua pyöräilijälle. Tulee usein odoteltua lenkkiseuraa juuri siellä ja siinä näkee hyvin, miten paljon on suunta hukassa harhailevia pyöräilijöitä.
Tuo huvittava tempoajo sattui jo maanantaina iltapäivällä. Taisi silloinkin olla hieman vastatuulta, että ehkä tuulipuku oli perusteltukin...
Noista saappaista vielä, että maanantaina ne kyllä hieman huvitti, kun forecat, ilmatieteenlaitokset ja ikkunasta katsominen ennustivat koko päiväksi aurinkoista, selkeää, hellettä. Tietty varmasti ne piti ihan hyvin sen kosteuden siellä sisäpuolella.
Ainakin jos Kehä I vartta yrittää ajaa, niin tuo on kyllä aikamoinen solmu. Tosin kyseisen tien varressa on aika monta muutakin eksytyspaikkaa. Tämä neuvomani pyöräilijä ei tosin ollut noilla nurkilla, vaan siitä toista kilometriä luoteeseen.
--------------------------------------------------------------------------------------------
Mitä tulee kumisaappaisiin, niin ne ovat oikein ihanat jalkineet niinä alkukevään päivinä, jolloin tiet ovat täynnä loskaa ja sulamisveden muodostamia lammikoita. Ja voi niistä olla syksyn märilläkin keleillä iloa; esimerkiksi eräänä lokakuisena päivänä kumisaappaat jalassa töistä lähtiessäni huomasin että viereiseen kadunkulmaan oli muodostunut massiivinen lammikko. Ei muuta kuin kumisaappaat jalassa kahlaamaan lammikkoon kuin pikkupoika ja raapimaan pois sadevesiviemärin ritilän tukkineet lehdet - ja kohta sitä lammikkoa ei enää ollut.
Speksien sattuessa kohdalle ajetaan speksien mukaisesti. Sateen sattuessa kastutaan.
No mitäs jos se oli vaikka tulossa/menossa sienimetsään. Taikka kalaan tai veneelle. Tai saappaat muuten vaan kuuluu vaikka työssä tarvittavaan varustukseen. Tai muut kengät oli vaikka litimärät, eikä ollut muuta laittaa jalkaan. Taikka liikavarvas vaivaa muissa kengissä kuin saappaissa.
Tai jos oli tulossa pidemmältä reissulta. Saappaat eivät mahtuneet reppuun, mutta ne muut kengät mahtu. Tai ihan mitä vaan.
Menköön vaikka tähän osioon:
Voe pentele, kun oli hienoa, rapeassa syyssäässä, pimeän laskeuduttua painella pitkin hiekkakevliä. Harvoilla jalankulkijoilla, lenkkeilijöillä oli heijastinta, miltei kaikilla vastaan tulleilla pyöräilijöillä oli valo tahi joku pikku tuikku. Sai painella tunteella. Jos olisin nainen, sanoisin Oih. Voe Mahoton, on se hienoa!
Vehkamäen alikulku Mankkaan ja kilon välillä on nyt viimeistelyä vaille valmis. Olipa aamulla hienoa ajaa leveää, valoisaa ja turvallista alikulkua sen vanhan pimeän viemärin sijaan. Kiitokset Liikennevirastolle ja Sorasille hyvästä työstä.
Johan oli eilen kummallinen maantielenkki Tampereella pimeässä sadesäässä kun kaikissa risteyksissä autot antoi kohteliaasti tietäYleensä ollut harvinaista herkkua, ihan tuli hyvä mieli!
Gravity, what a heartless bitch.
Sama oli Vantaalla, lukuunottamatta Kivistöä. Siitä vissiin on tulossa Vantaan Espoo. Kai ne muualla ei raskineet uhitella autoilla hyväntahtoselle hullulle joka hymyillen polkee supermonsuunissa. Eilinen sade oli hauska, vesi oli lämmintä, oli kuin suihkussa olis ajanut.
Kirjanmerkit