Hieman olen hämmentynyt siitä, että crossarilla työmatkaa ajaessa jopa viimeaikoina pari maantiepyöräilijää on tervehtinyt ja tietenkin tervehdin takaisin. Oma-aloitteisesti en jaksa tuollaisella sekasikiöllä polkiessa tervehtiä kauheasti. Maastossa maasturilla ajaessa tervehdin aina kaikkia ja enpä muista kertaakaan, että joku ei olisi tervehtinyt takaisin. Tosiaan toinen näistä maantiepyöräilijöistä oli vielä hieman vanhempi herrasmies retro-henkisellä maantiekiiturilla. Nämähän kuuluvat tässä ketjussa ainakin siihen kategoriaan muiden mielestä, jotka eivät koskaan tervehdi. Toinen ihan nykyaikasella maantiekiiturilla polkija tuli pari viikkoa sitten vastaan Ylästöntiellä. Itse ajoin KLV:tä pitkin ajoradasta katsottuna vasemmalla puolella ja vastaan tuli ajoradan oikeaa reunaa pitkin kyseinen maantiefillaroitsija. Lapa nousi häneltä oikein iloisesti hymyn kanssa. Tässä vielä tiivistettynä oma epämääräinen varustukseni, jonka vuoksi ihmettelen näitä harvinaisia maantiepyöräilijöiden puolelta tulleita tervehdyksiä:
- crossari
- reppu selässä
- karvaiset sääret
- soittokello
- lippa kypärässä
- maastokengät
Nämä nyt ainakin tuli mieleen mun työmatkavarustuksesta, joita maantiepyöräilijät saattavat vieroksua.
"Palstapyöräily on yksi vaativimpia pyöräilyn alalajeja, ellei peräti se kaikkein vaativin." © kanttiinin tollo
Kirjanmerkit