Tahko lähestyy...Oletko valmis.

[jukra]

Voi sanoa, että ilme oli varmaan näkemisen arvoinen, kun pikku poika ojensi kärpäsen paskan kokoisen tarran. Mitä **ttua, pitäskö noita alkaa pyörän runkoon keräämään,

Tuossa olikin omat fiilikset Tahkosta aika hyvin kiteytettyinä.. just 7h ja 120 km ajaneena kun odottelit käteesi buffia niin poika työntää käteesi TARRAN (SIIS T.A.R.R.A.N, mitä helv*ttiä!?!) ja toinen tarjoaa urheilujuomaa. Jos kilpailun johtaja / omistaja Hartikainen olisi noita ollut jakamassa niin olisi varmaan tullut sanottua pahasti tuossa vaiheessa. En tiedä oliko tuo tarra tarkoitettu vittuiluksi mutta siltä se nyt mulle ainakin vaikutti.
Onneksi hintaa oli pystytty nostamaan samalla kun oheistapahtumia ja -tarvikkeita on karsittu, vapauttaa kalenterista tilaa muihin rientoihin ensi vuoden osalta.

Lopussa kiitos seisoo; kiitos talkooväelle (!!) huoltopisteillä olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan juttelemassa, kiitos myös kanssakilpailijoille juttuseurasta ja vetoavuista.

[Terwis]

Huoltopaikoille ja henkilökunnalle iso kiitos. Tapahtumalle itselleen miinus.
Noh, viimeinen tahko olikin hyvä lopettaa paskanmaku suussa.

Tai eihän sitä koskaan tiedä jos tapahtuman hinta/laatusuhde palaa joskus hyväksyttävälle tasolle niin palailen sitten.

Hiukka kauempana on paljon kiinnostavampi kisa samaan aikaan tulevana vuonna.

[Hubert]

Ensimmäinen Tahko takana todella vähäisellä maastoajokokemuksella, mutta kaikinpuolin hyvin meni ja lähes tavoiteaikaa. Maasto oli vaativampi ja kivisempi kuin kuvittelin. En oikein ymmärrä miksei kaikkia nousuja tehdä ajettaviksi. Kärkipään kaveritkin taluttaa pyörää ja muut vähän väliä jonossa, niin eikös kierros olisi rankempi ja eroja tulis enemmän jos nousut olisi ajettavammat?

Huolto oli loistava ja muutenkin järjestelyt toimivat, mutta miksi jaetaan urheilutapahtumassa helvetin rumia yöpaitaa muistuttavia paitoja? En usko, että teknisen paidan jakaminen tulisi paljonkaan kalliimmaksi. Ennemmin antaa paidan olla tai lisää osallistumismaksuun muutaman euron lisää. Urheilutapahtumasta voisi saada urhailupaidan kuten esim. City Runista. Voisi käyttää urheillessa ja samallahan Tahko saisi mainosta. Tuota paitaa ei kyllä tule päälle vedettyä kuin maalatessa.

[Coast_artillery]

Kiitos hyvästä tapahtumasta! Omalta osaltani aika jäi (paljon) tavoitteesta, mutta olipahan parempi kuitenkin kuin viime vuonna (60Km myös). 36Km saakka meni hyvin ja sitten iski hermeneuttiset krampit kun neste ei imeytynytkään. Maha oli kuin 6kk raskaana...

No, maaliin päästiin ja vieläpä yhtenä kappaleena. Tänään aloin haaveilla ensi vuodeksi 120Km matkasta, josko se olisi itselle hyvä 45v lahja...

Kiitos siis järjestäjille ja kanssakilpailijoille!

/Tomppa

[dirtyrider]

Tuota paitaa ei kyllä tule päälle vedettyä kuin maalatessa.

Heh, piristysviesti valitusketjuun..



Nyt kotiuduttu ja Buff-gate fiilikset jäänyt taustalle, hyvä reissu, mutta ensi vuonna voisi katsella jotain muuta tai sitten tulla ajelemaan Tahkolle muutoin vain ja käydä vaikka ajamassa oma yöajo, omin eväin ja lippiksen voin ostaa itse.. ketjun
Jotenkin jäi fiilis, että kiinnostus tapahtuman kasvattamiseen koko viikonlopun kestäväksi tapahtumaksi on loppunu kesken. Täältä etelästä asti kun tulee, niin voisi sitä tehdä muutakin käydä rypistämässä 120 km ja sunnuntaiaamuna majoituksen siivous ja luovutus.
Plussaa oli pihan kojut ja Spessun testipyörät, mihin ei kuitenkaan ehtinyt tutustua sen enempää...

Edit:
Kaikesta huolimatta, kiitokset järjestäjille ja muille osallistujille hyvästä hengestä, juttuseurasta ja "hinausavusta" heikoilla hetkillä...

Miinuksena osallistujille toisella kierroksella havaitut maahan heitetyt energiapatukka- ja geelipakkaukset. Paikoin oli suorastaan kuin olisi kaatopaikalle saapunut, kimpassa päätetty jättää roskat yhteen paikkaan, tai sitten joku sankari päättänyt kerralla tyhjentää taskunsa siihen. Ei ollut iso vaiva tunkea ajopaidan taskuun tai housun lahkeeseen kunnes pääsi seuraavalle huoltopaikalle.

[dirtyrider]

Veli oli minun kameran kanssa reitillä kuvaamassa ja aika reilusti nuita kuvia ottikin.

Propsit veljellesi kuvaamisesta, löytyihän se oma kuva, kun tarpeeksi pitkään jaksoi selata ja toivoa, että olisi ikuistunut kameralle.
Oli miehen työ, vaikkei ajanut, seisoa tuossa kelissa kameran kanssa kuvaamassa jengiä vapaaehtoisena.

Kuvien perusteella, jengi on pöllytellyt maastoa muutenkin kuin renkailla..

Pistän sulle privana kuvan nimen ja varoitus vain, että sun boxi voi alkaa täyttyä noista viesteistä, jengi hokaa nuo kuvat ja kun tuo privaviestien maksimimäärä on aivan naurettavan pieni.

[Nufan]

Kannattaa laittaa vaikka sähköpostiosoite, mistä noita kuvia voi kysellä. samalla voi vaikka replynä lähettää sen kuvan.

[kilimu]

Aika parani ja tavoite alitettiin 120, hiukan kyllä ihmettelin maalissa tuota buffin puuttumista ja tilalle joku hemmetin postimerkin kokoinen tarra..
Paitakin oli suhteellisen syvältä, tuntuu että kaikesta pikku mukavasta oli tingitty.. Piazzankin loppu menot on poistettu näköjään ohjelmasta, no säästäähän siinäkin euroja. Alkaa olemaan kyllä rahastuksen makua!
Muuten kyllä mahtava tapahtuma!

[dirtyrider]

Kannattaa laittaa vaikka sähköpostiosoite, mistä noita kuvia voi kysellä. samalla voi vaikka replynä lähettää sen kuvan.

Juu, hyvä idea ja jos pelkää spämmiä henk.koh. postilaatikkoon, niin jos viitsii vielä, niin perustaa joku gmail tms. laatikko, jota käyttää vain tuohon.

Piazzankin loppu menot on poistettu näköjään ohjelmasta, no säästäähän siinäkin euroja. Alkaa olemaan kyllä rahastuksen makua!

Tuohon ei taida hirveästi Tahko MTB:n järjestäjillä osaa, eikä arpaa. Ennenkin väännetty täällä, kun Piazzassa soittanut humppabändit omia "hittejään". Ei tainnut montaa Tahkon kiertäjää tuota 8e maksaa, mutta sitäkin enempi sai jonottaa virvokkeita terassin puolen tiskillä.
Hauskinta oli katsoa, kun "artisti" väänsivät väkisin MB Sprinteriä etuperin ovelle kaiteiden väliin. Laiskoja roudareita nykyisin, jos ei tuota matkaa jaksa kantaa..

[Yeti]

Ajattelin kirjoittaa alas tavallisen ihmisen fiilikset pitkästä Tahko-matkasta ennen kuin aika kultaa muistot.

Onko Tahko 180 km edes mahdollinen matka tavalliselle keski-ikäiselle perheenisälle ilman urheilutaustaa? Ilman että varsinaisesti edes treena kunnolla. Muutaman pyöräretken ja yhden Tahko 120 km-suorituksen perusteella se ei tuntunut täysin mahdottomalta ja minun pitikin kokeilla sitä viime vuonna. Silloin ei loppujen lopuksi järjestetty 180 km sarjaa, ja 240 km matka ei kai olekaan mahdollinen ei-urheilijalle. Ajoin viime vuonna 120 km (aika 7.49) ja arvelin että yksi kierros lisää olisi onnistunut järkevässä ajassa. Tänä vuonna vuorossa oli sitten 180 km ja tavoite-aika oli 13 h, mikä tuntui realistiselta.

Tahko-viikonloppu tuli ja helle myös. Helteen takia muutin tavoitetta ja tarkoitus oli ainoastaan päästä maaliin turvallisesti. Suhteellisen isokokoisena (192 cm / 99 kg) käytän kohtalaisen paljon tehoa kun pyöräilen ja korkea lämpötila on sen takia ihan konkreettinen ongelma.

Klo 4:00 kello soi. Huonosti nukutun yön jälkeen (oli aikamoinen sauna yläkerrassa) keitin kahvia ja söin pari voileipää. Ilma oli mukavan viileä ja starttipaikalla oli yllättävän paljon porukkaa. Taisi olla pitkän sarjan osallistujaennätys. Klo 5 lähdettiin pyöräilemään ja urheilijat menivät kovaa heti alusta. Oman ajo tuntui todella kankealta ja ensimmäinen osuus Kinahmi 1:lle oli raskas. Aika pian nousun jälkeen tuli paha olo ja uhrasin aamiaisen ja yhden geelin Kinahmin peikolle. Tämän tyhjennyksen jälkeen rupesi pikku hiljaa kulkemaan ja ensimmäinen kierros menikin leppoisan mukavasti ajassa 3.51, mikä mielestäni oli ihan ok, koska yritin vielä säästää voimia.

Toisen kierroksen alussa söin toisen geelin ja aika pian pahoinvointi alkoi taas. Hiekkatiepätkä oli taas raskas. Pitäisi varmasti kokeilla ja harjoitella geelien käyttö, kun en käytä niitä lainkaan muuten. Ainakin Dexal-geeli ei tuntunut hyvältä. Tästä lähtien energia tuli urheilujuomasta, ruisleivästä ja kekseistä. Yhden geelin kokeilin vielä myöhemmin, mutta sekään ei tuntunut hyvältä. Näistä en todennäköisesti saanut lainkaan riittävästi energiaa, ja vauhti kärsi.

Kinahmin päällä oli ajoa tiukassa jonossa, mikä ei lainkaan ollut energiataloudellista. Oma ajotekniikka on kuitenkin sen verran hyvä ja tehokas ettei tarvitse jarruttaa koko ajan, mutta jonossa piti koko ajan jarruttaa ja kiihdyttää. Lämpötila rupesi pikkua hiljaa vaivaamaan ja tästä lähtien pysähdyin jokaisessa huoltopisteessa kaatamaan vettä päälleni, jotta kropan lämpötila edes hiukan laskisi. Oli varmasti yli 30 astetta keskellä päivää. Urheilujuomaan pistin suolaa ja uskoakseni sain juotua nestettä suunnilleen sen verran mikä kroppa pystyi vastaanottamaan. Siitä huolimatta krampit rupesivat vaivaamaan jo toisen kierroksen lopussa ja tästä johtuen talutin aika monta mäkeä. Varsinaisilla poluilla kramppiongelma ei esiintynyt, ehkä koska käytetään kroppaa monipuolisemmin. Matti H:n neuvon mukaan suoritin säännöllisesti itsediagnostiikkaa laskemalla alas kymmenestä ykköseen saksaksi. Turvallisuus oli kuitenkin ensisijaisen tärkeä minulle. Yhdessä kohdassa minulla oli pieni näköhäiriö ja itsediagnostiikkamenetelmä paljasti ettei kaikki ollut kohdallaan. Hetken levon ja juomisen jälkeen taas tuntui hyvältä ja jatkoin matkaa. Kahden kierroksen väliaika oli 8:46, mikä ei ollut kovin loistava, mutta ei silti täysin mahdoton.

Eteneminen oli hidas energiapuutteen ja myös osittain kramppien takia, mutta en löytänyt syytä olla jatkamatta kolmannelle kierrokselle. Vaikka olin väsynyt ja voin hiukan huonosti, ajotekniikka ja pyörä toimivat täydellisesti. Teknisetkin paikat menivät sujuvasti, ja oli mielestäni täysin turvallista jatkaa. En sallinut itselleni mitään kyseenalaistamista ensimmäisten kahden kierroksen aikana, mutta kolmannen kierroksen alussa kysyin itseltäni jos nyt oli fiksu olo. Ei tullut vastausta. Hiekkatieosuus oli taas raskas ja hidas, mutta Kinahmi 1:sen nousun jälkeen oli taas nautinnollista ajaa polulla. Kinahmi 2:sen pystysuoralta tuntuva nousu oli todella raskas ja jouduin lepäämään puolivälissä. Polkupätkä meni taas mukavasti ja aika vauhdikkaasti. Loppupuolen tiepätkät menivät hitaasti kramppien merkeissä, mutta polkuosuuksistä pystyin vielä nauttimaan. Tuulivaaran huollon jälkeen ajo sujui taas mukavasti, todennäköisesti koska loppu oli niin lähellä. El Granden paarmat ja hyttyset olivat ilmeisen kiukkusia koska ei enää ollut porukkaa siellä ja kiusasivat sitten kaikki minua. Maaliin pääsin 19:20, eli loppuaika oli 14.20. Ei kovin hyvä aika, mutta pääsin maaliin turvallisesti, mihin näissä oloissa olen tyytyväinen.

Mitä tästä opimme? Jos pystyy kahteen kierrokseen, pystyy mielestäni myös kolmeen kierrokseen vaikka loppuaika ei ehkä ole niin fantastinen. Kahden kierroksen jälkeen mikään ei varsinaisesti muutu, se on lähinnä pääkopasta kiinni.

Veikkolaiset ja muut oikeat urheilijat kokevat varmasti asian ihan eri tavalla, mutta tässä oli nyt minun ajatukset.

Tänään aamulla oli 15 astetta. Olisi ollut optimaalinen lämpötila minulle.

Ja sain Buffinkin.

[Terwis]

Voisihan sitä vielä ottaa 1€ huoltokäynnistä,
UpHillin voisi aloittaa 20€ per nuppi,
Ajokoulu takaisin vaikka 30€,
Postimerkin voi vaihtaa buffiin 10€
Puuvillapaita 10€
Tekninen paita 25€

Paljon olisi viellä rahasampoja. Varsin jos osallistujamäärä nousee niin hintojahan pitää nostaa...

Niin voisihan sitä omia fiiliksiä tuosta ajostakin laittaa jottei mene ihan trollailuksi.

Ajelin tuon 2 kierrosta ja tavoitteeni oli siinä 8 - 8,5 tunnin välissä. Koko kesänä en ole päässyt harjoittelemaan ja epäilin kovasti jaksamistani kun Laajavuoren maratoninkin jouduin keskeyttämään kierroksen jälkeen tosin terveydellisistä syistä.

Tankkaukseen päätin panostaa kunnolla sillä oli odotettavissa kuuma päivä.
Aamulla herätessä olikin melko turpea fiilis kaiken syömisen ja malton lipittämisen jälkeen.
Ensimmäisestä kierroksesta ei ole oikein mitään erikoista sanottavaa. Se meni oikeastaan kuin siellä Strömssöössä.
Olo oli loistava ja vaikka ajoin todella rauhallista tahtia niin aika oli 3.17
Lähdin toiselle kierrokselle hyvillä mielin mutta yksinään.
Kaikki meni hyvin kunnes saavuin Kinahmi1:lle. Alkoi oikea ViaDolorosa...
En ollut ajanut kuin joitain satoja kilometrejä jäykkikselläni ja Kinahmin kivikot oli tekniikan puutteen takia yhtä helvettiä.
Takatie ja toinen kinahmi meni laskuineen tosi hyvillä mielin pikku tauon ansiosta.

Sitten se alkoi. Todellinen välikuolema joka kesti Rahasmäen huoltoon asti. Pelotti ajaa mäet alas ja hapotti tolkuttomasti.
Rahasmäen pikku syöminkien jälkeen olo hiukka helpotti eikä joka polkaisu ollut ihan niin kivulias.
Se lasku rahasmäen jälkeen taas palautti maan pinnalle ja aivan jokaiseen niveleen ja lihakseen sattui.
El Grandessa teki jo mlelkein mieli itkeä. Loppulaskussa meinasi näkö havitä ja ei jaksanut painaa jarrukahvoja. Kädet oli ihan loppu.
Maaliin pääsin kumminkin ajassa 7.01. Se oli 20min paremmin kuin edellisenä vuonna ja voittajaolo iski pääle.
Aivan hirveää tuskaa tuo loppu oli eikä kolmannelle kierrokselle olisi ollut mittä asiaa.
Yö ja tämä päivä on sitten mennyt särkylääkkeiden voimin kun käsiä sarkee miin paljon.

[Aki Korpela]

Hieno raportti Yetiltä! Itsekin olin kolmannella kierroksella aika lailla niitissä, mutta pääkopasta taitaa homma silti olla pääasiassa kiinni.

Siinä tämän tapahtuman ydin ainakin mulle on - haastava ja riittävän pitkä reitti. Fiiliksen kruunaa iso osallistujamäärä toimivine järjestelyineen.

Täsmälleen samaa mieltä! Buffeja voi ostaa kaupasta rahalla, mutta Tahko-fiilis on oikeasti jotain tavoittelemisen arvoista, sillä sitä ei rahalla saa.

[pööräilijä]

***
UpHillin voisi aloittaa 20€ per nuppi,
***

Jos osallistujia olisi edes viistoista, kyllä mää ton maksasin, jos ylämäkikisa saataisiin ! Harmittaa vieläkin viime vuoden peruutus

Mutta, oli taas todella hieno tapahtuma jälleen kerran ! Kaikki osui itsellä nappiin, valmistautuminen, kisa, kaikki Lopputulos sen mukainen. Joku mainittikin hiekkateistä, niitä voisi olla kyllä himpun verran vähemmän. Ja pyörän työtöä. En olis uskonut, että klo 9:00 lähdön kärkipäässäkin tönättäisiin pyörää No ei se mitää, sellasta se välillä on

Kaiken kaikkiaan loistofiilis jäi Tahkosta jälleen kerran ja kohta testaan miltä se sähkösavustimen tuotos maistuu

[dirtyrider]

Täsmälleen samaa mieltä! Buffeja voi ostaa kaupasta rahalla, mutta Tahko-fiilis on oikeasti jotain tavoittelemisen arvoista, sillä sitä ei rahalla saa.

Tahko-fiilistä oli tuossa 60 km kuuma ryhmä ja 120 km startissa, sen jälkeen fiilikset oli kiinni itsestä, energiatasosta ja ajoseurasta...
Maaliintullessa olikin jo palkintojenjako menossa ja pasta-annosta syömään mennessä purettiinkin jo ulkoalueen telttoja.. Mutta tuostahan ei voi syyttää, muuta kuin omaa hitautta.

Pitää reenata ensi vuodeksi, niin ehtii menoon mukaan

[Laika]

Tottakai kaikenlaisia buffeja saa kaupasta, mutta Tahko-buffeja ei. Ne on pitänyt ansaita. Itse olen viisi kertaa ajanut 60 km ja porukkalenkeillä salaa ihaillut kovina ajomiehinä pitämiäni Tahko-buffin kantajia. Sen huivin symbolinen merkitys on suuri.

Nyt kuudennella kerralla ajoin sitten itsekin 120 km, mikä on kaltaiselleni möhömahalle aika kova suoritus. Mutta eipä tullut buffia muistoksi. Se kerhomerkki tuli, mutta enpä taida sitä mihinkään liimata. T-paidan voin vaikka lähettää takaisin, jos se vaihdetaan buffiin.

En tietenkään treenannut koko talvea ja kevättä pelkän buffin takia. mutta silti ilman jääminen latistaa sitä mainittua Tahko-fiilistä.

Itse kisatapahtuma oli taas aivan helvetin hyvin järjestetty, toimiva ja upea kokemus. Siksi onkin ikävää, että yhden rätin puuttuminen vaikuttaa niinkin paljon.

[Laurikl]

Suuret kiitokset tasapuolisesti kaikille, mutta aika paljon enemmän Spessun esittelijähemmolle! Oma fillari hajosi edellisiltana ja sain testipyörän lainaan. Kallein Tahkon keikka ikinä, kun nyt iski kuume, Spessun epic 29 carbon kuume.

[haedon]

...Hauskaa oli! Jotenkin aina vuoden aikana aika kuultaa muistot ja vasta paikan päällä kivikot palautuvat mieliin......

Samoin mm Kinahmin nousut olivat paljon pidempiä mitä muistikaan. Ensi vuodeksi täytyy treenata vähän tunkkaamista. Sen verran otti nimittäin pohkeisiin nuo kiivettävät nousut että joutui lopussa taluttamaan osan El Grandestakin pohkeiden krampatessa ja samalla kolmen tunnin aikatavoitteesta jäätiin vähän. Mukava oli kyllä aloittaa vähän rauhallisemmin, joskin eipä kuntotaso olisi muuten riittänytkään koko lenkkiin. Kiitokset ajoseurasta mm aautiolle ja Izmolle. Harmi etten tajunnut heittää vararengasta, kun huomasin että puhkes. Anteeksipyyntö vielä kerran sille kuskille jolle aiheutin otb, kun laittelin pudonnutta ketjua paikoilleen. Ei ollut oikein etuvaihtajan säädöt kohillaan kun joka mäen alla sai ketjua laitella paikoilleen.

[MPI]

No niin. Yötahko poljettuna ja päivällä häröilty ympäriinsä. Yöllä saa ajaa mäet ylös ja alas niin lujaa kun haluaa. Suosittelen. Päivällä tuli tosiaan oltua jonkin aikaa kuvaamasssa loppulaskun viimeisen osan kurvissa. Kuvaaminen loppui neste- ja verenhukkaan. Ensimmäinen johtui omasta tyhmyydestä ja jälkimmäinen savolaisista paarmoista. Pöly vaikeutti kuvaamista kun jengi laski liian lujaa . Pienen kuvaustuokion tuotokset täällä. Kuvia saa käyttää yksityiskäytössä, muun käytön kiellän. Joukkoon oli jostain syystä eksynyt joku paikallinen reerideri. Aika ja paikka vähän outo. Oletin ettei nyt ainakaan 180 km ole polkenut, koska ei ollut numerolappua.

[dirtyrider]

Suuret kiitokset tasapuolisesti kaikille, mutta aika paljon enemmän Spessun esittelijähemmolle! Oma fillari hajosi edellisiltana ja sain testipyörän lainaan. Kallein Tahkon keikka ikinä, kun nyt iski kuume, Spessun epic 29 carbon kuume.

Kade, itse ehtinyt testaamaan edes siina pihan asfaltilla noita Spessun uusia tuotoksia.. ei sillä, nyt saa jatkaa ajamista hyvillä mielin omalla "vanhalla" Spesulla.

[HC-Kaivoksela]

Kiitos järjestäjille, homma toimi hyvin niinkuin aina ennenkin.
90e on suht suolanen hinta mutta minkäs teet.

Piazzan liput pitäs hoitaa tohon yhdeksäänkymmeneen euroon, niin kaikki pääsee jälkiverryttelyihin. Meno Piazzassa oli hyvä ja varsinkin terassilla oli actionia koko rahan edestä

[syklopaatti]

90e on suht suolanen hinta mutta minkäs teet.

90e Minä en maksanut kyllä kun 59e euroo.
Jos haluaa maksaa 90 e kun ei ilmoittaudu ajoissa niin ei siitä täällä kannata itkee.

[Aki Korpela]

Tottakai kaikenlaisia buffeja saa kaupasta, mutta Tahko-buffeja ei. Ne on pitänyt ansaita. Itse olen viisi kertaa ajanut 60 km ja porukkalenkeillä salaa ihaillut kovina ajomiehinä pitämiäni Tahko-buffin kantajia. Sen huivin symbolinen merkitys on suuri.

Nyt kuudennella kerralla ajoin sitten itsekin 120 km, mikä on kaltaiselleni möhömahalle aika kova suoritus. Mutta eipä tullut buffia muistoksi. Se kerhomerkki tuli, mutta enpä taida sitä mihinkään liimata. T-paidan voin vaikka lähettää takaisin, jos se vaihdetaan buffiin.

En tietenkään treenannut koko talvea ja kevättä pelkän buffin takia. mutta silti ilman jääminen latistaa sitä mainittua Tahko-fiilistä.

Itse kisatapahtuma oli taas aivan helvetin hyvin järjestetty, toimiva ja upea kokemus. Siksi onkin ikävää, että yhden rätin puuttuminen vaikuttaa niinkin paljon.

Erittäin hyvin perusteltu. Juttelin Buff-asiasta Teron kanssa su-aamuna. Alunperin (siis joskus monia vuosia sitten) koko Buff-homman idea oli, että ne luovutetaan Tahkon pitkän matkan maaliintulijoille. Sittemmin "pitkäksi matkaksi" on tullut jotain muuta kuin 120 km, mutta silti Buff on annettu myös kahden kierroksen ajajille. Tänä vuonna sitten palattiin alkuperäiseen ajatukseen, että Buff on tarjolla vain pisimmän matkan maaliintulijoille.

Mutta tuskin Terokaan etukäteen tajusi, millaisessa symbolisessa arvossa Tahko-Buff on, joten ehkä tilanne muuttuu jollain tavalla ensi vuodeksi. Tai sitten 240 km kokee ennennäkemättömän osallistujaryntäyksen.

[ottojussi]

Huippu reissu, paras kuudesta käymästäni. Yöajoa suosittelen lämpimästi kaikille. Ja päivällä tuli itselle todistettua, että menee se kierros sujuvasti myös täysjäykällä sinkulalla. Paita oli hieno, ruoka oli hyvää ja sitä sai jonottamatta. Yöajon lippikksestä ja arvontapalkinnosta, 3. huollon mustikkakeitosta sekä viimeisen huollon mehusta erityiskiitokset.

[dirtyrider]

Tai sitten 240 km kokee ennennäkemättömän osallistujaryntäyksen.

Antaa olla, ei taida olla montaa pyöräilyharrastajaa 60/120 ajajien joukossa, jotka tuohon realistisesti pystyvät, niin kauan kun pyöräily pysyy harrastuksena.. Puhumattakaan, että pääsisivät edes viivalle ilman näyttöjä.

Kaikki propsit sille pikkupojalle, joka niitä tarroja jakoi, eihän se sen vika ole, mutta parhaiten jäänyt mieleen kuitenkin eka kerta, kun 120 km tarpoi maaliin 10h ajalla, maaliviivan ylitettyä kuulutetaan nimi ja maalialueella "kisatytöt" vetämässä Buffin päähän... I did it!

Tänä vuonna, ei kuulutusta, ei Buffia.. joku palkintojen jako siellä vissiin oli menossa.. Veikkaan, että tuolla 120 km ajajien joukossa oli monta "ekakertalaista", mitkä heidän päällimmäinen muisto suorituksesta, TARRA! Osallistuuko tapahtumaan ensi vuonna?

No joo, eiköhän omalta osalta riitä itkeminen, eiköhän Hartikainen ole omansa saanut jo..

[random5]

Elämäni eka Tahko tuli koettua ennätyksellisen huonon valmistautumisen päätteeksi. Lähdössä ei ollut mitään käryä omasta kunnosta, joten starttasin 9:20 lähdössä jostain massan puolen välin kieppeiltä liikenteeseen tavoitteena kruisailla ensimmäiset 10 kilometriä menoa katsellen. Virhe. Sinällään taktiikka toimi, että pk-sykkeillä pääsi lähes ensimmäiseen huoltoon asti, mutta selkää tuli vastaan niin maan saakelisti, että aikaa paloi ohitteluun ja tietysti siihen jonoissa tunkkaamiseen. Rauhallisen alun jäljiltä energiaa olikin jemmassa mukavasti ja pyörä kulki olosuhteisiin nähden mainosti. Pikku kauneusvirheenä tajusin kilometri lähdön jälkeen unohtaneeni kaikki energiapatukat auton takapaksiin, mutta sen virheen vaikutus oli lähinnä psykologinen, koska huolloista sai ruisleipää®.

Sää oli aika rankka, mutta mies ja pyörä toimivat täydellisesti ja pääsin maaliin alle neljässä tunnissa. Jos ensi vuodeksi vähän hioo vielä taktiikkaa, niin pitäisi joitain kymmeniä minuutteja pudota tämän vuotisesta ajasta. Minä tulin vain ajamaan, t-paitoja saati buffeja en jäänyt kaipaamaan vaan kokemusta, ja sitä sain mitä halusin. Järjestäjille suuret kiitokset, homma toimi kuin rasvattu.

Nyt sitten vaan lisää mäkitreeniä koneeseen Kolin kierrosta varten.

[Juha Jokila]

Toki, olikohan 2007, kun buffin tilalla oli T-paita. Jo silloin taisi pieni haloo asiasta nousta.

Joo, vitutti jo silloin niin, etten enää ole palannut Tahkolle. Tänä vuonna oli taas harkinnassa lähteä, mutta näköjään oli hyvä, että älysin jäädä kotiin.

Toisaalta, jos normaali 60 km matka ajetaan reilussa parissa tunnissa, niin eipä tuo tuplakierroskaan enää ole sitä mitä aiemmin. Rengasmainen buffi on hyvä symboli 3 kierroksen metsätievelodromista.

[CRPWR]

Tänä vuonna Tahko tapahtumana meni vähän ohi. Lähtö klo 5.00 ja maaliintulo pitkästi isoimman hulabaloon jälkeen. Kaiken lisäksi uni tuli klo 21.

Mitä muistan niin tunnelma oli kuitenkin mahtava ja kannustus muilta kuskeilta auttoi jaksamaan! Suoritus omalta osaltani totaalisen yläkanttiin, jopa niin että pelkään vastaustani, jos joku kysyy talvella "mites se 240?"

Jos joku sai edes jonkinlaisen räpsyn numerosta 1836, olisin erittäin kiitollinen.

[Olmi]

Oma 120km/5:36 kisaraportti vihdoin valmis. Tänään alaselkä on kyllä ollut aikamoista sementtiä, mutta muutoin kohtalaisen ehjä olo. Eiliset hikikohtaukset pari tuntia reissun jälkeen pistivät hetkeksi miettimään, että onkohan kaikki ihan kohdallaan.

Tahkolla fiilis on kyllä loistava. Hienoa nähdä tuttuja ja tutun tuttuja pyörän selässä. Ainoa tapahtuma, joka kerää lähes kaikki kokoon hienon asian ympärille Suomessa.

Minun mielestäni reitti on Suomen hienoin ja jos polkupätkää =ei ohitusmahdollisuuksia lisättäisiin kovin, niin alkaisi ainakin 120 km kiertäjillä loppuajat huononemaan rutkasti. Nyt on jo tiukkaa päästä kapeassa pitkässä rännissä jouhevasti ajajista ohitse.

Ja kyllä reitillä ihan maastoajoakin piisaa.. ensimmäisen tunnin aikana kiskotaan karkeasti se 30/60km, mutta jälkimmäinen 30km viekin sitten lähes kaksi tuntia.. kertoo kai se jostain.

[MikMy]

Vielä kiitoksia huollon porukoille,menin 180km matkalle 0,5l pullolla ja toimivalla Tahkon huollolla sillä pärjäsi mainiosti.Ja"sprintti" miehenä tavoite oli vaan ja ainostaan päästä 3 kiekkaa läpi mutta menikin paljon paremmin kun uskoin ja aiaksi tuli 10:39:58.
Joten ei voi muuta sanoa että Tahkon suolakurkuissa on voimaa

[ReLe]

Oma mini raportti 180km tahkosta:

Lähdin alussa aika hiljaa liikkeelle, mutta tähtäsin ajoporukkassa sellaiseen ryhmään, joiden ajajien viimevuoden ajat minulla oli tiedossa, tai joiden kanssa olen about samoja aikoja ajanut mara cupin kisoissa. Söin geelejä 1h välein, vaikka ajatus tuntui aika etovalta edellispäivien tankkauksen jäljiltä. Ensimmäinen kierros meni helposti aikaan 3:15 ja sijoitus oli sillä hetkellä 9. Mitään erityistä sijoitusta en lähtenyt hakemaan, tavoitteena oli ajaa alle 12h. Olin todella yllättynyt, että ensimmäinen kierros oli noin nopea, viime vuoden 120km nopein kierros oli 3:30 luokkaa.

Toisella kierroksella aloin vasta kunnolla syömään ja geelien lisäksi meni edellisvuosien pitkän matkan ajajien raporteissa mainostettuja Fazerin piirakoita. Söin 2 piirakkaa / kierros ja edellen geelejä 1h välein ja 3L vettä / kierros. Näillä toinen kierros sujui ihan mukavasti, joskin vatsa kuittaili lievästi joka "ruokailun" jälkeen noin 20min ajan. Kakkos kierroksen El grandessa alkoi tuntua aika pahaa päänsärkyä, joten nostin juontitahtia 3x1.5L Camel / kierros viimeiselle kierrokselle.

Kolmos kierros lähti käyntiin huollosta ihan hyvillä fiiliksillä. Sijoitus taisi siinä vaiheessa olla 6 tai 7. Ajelin vähän ripeämpää vauhtia hiekkatieosuudet ja saavutin loppulaskussa 70+km/h karanneen Kanuunoiden Pekan, jonka kanssa oltiin ajettu melki samoja vauhteja (paitsi alamäissä) edelliset kierrokset (kiitoksia ajoseurasta). Kinahmi 1:llä alkoi tuntua aika pahalta. Yritin ajaa sen ylös niin kuin 2 edellisellä kierroksella, mutta ensimmäisen nousun puolivälissä kone ei ottanut enää riittävästi kierroksia ja paha väsymys iski päälle. Työnsin jyrkimmän pätkän ohitse ja Kinahmin päällä pidin hetken taukoa geelien "nauttimisen" parissa. Noin 10min päästä alkoi ajo taas sujua ja olotila oli muuten hyvä, mutta vatsa kuittaili geelien syömisestä. "Uudessa" laskussa, joka vie sinne "lehmähiekkatiesuoran" alun huollolle tuli todella paha olo vatsaan siitä rynkytyksestä. Huollossa lappasin rusinoita poskeen ja niitä sitten imeskelin kera TUC-keksien sen pitkän suoran aikana. Kyseisessä huollossa oli mahtavat kannnustusjoukot ja tsemppi-huudot nostivat mieltä vatsan myllerryksestä huolimatta. Huomasin, että eväät haluavat pysyä vatsassa paremmin, jos ajan selkä suorana joten hylkäsin tämän jälkeen kaikki aero asennot tiepätkiltä. Vaikka energiaa tuntui olevan hyvin ja nautin nestettä reilusti, alkoi kuumuus ja kilometrit nakertaa kuntoa. Maksimisyke alkoi pudota hiljalleen ja jokainen nousu lähellä tätä uutta, pudonnutta maksimia tuntui todella pahalta. Kinahmi II alun nousu meni ihan hyvin ottaen huomioon silloisen olotilan, mutta taivaanrappusissa tuli vähän nojailtua pyörään ja meinasin siinä kaatua sen pyörän kanssa alamäkeen, kun käsivoimat tuntuivat ehtyneen aika pahasti. Työntöpätkä tuntui pidentyneen ainakin 6 kertaiseksi. Kinahmi II jälkeen kaikki alamäet oli tuskaa. Pompotus tuntui mahassa todella pahalta, joten päätin seistä kaikki alamäet. Se vähän helpotti tilannetta. Ajelin hetken aikaa vähän alemmalla teholla ja ajo itseasiassa tuntui ihan hyvältä aina siihen julmaan, pehmeään hiekkatienousuun asti. Sitä ajaessa tuntui rinnassa erittäin pahalta, mutta toisaalta tiesin sen olevan viimeinen nousu, missä pitää yhtäjaksoisesti puristaa ja se tieto auttoi jaksamaan. Ennen El Grandea viimeisellä huollolla nappasin taas suun täyteen rusinoita, kun kaikki omat eväät oli kuluneet loppuun tiheentyneestä syöntitahdista johtuen. Itse El Grande meni tasaisen tuskaisesti ylös. Loiva nousu ei tuntunut pahalta, mutta ne muutamat kohdat, joihin paistoi aurinko ja joissa piti hetkellisesti puristaa, olivat todella ilkeitä. Loppulaskun jälkeen ilmestyi takaa 120km sarjassa ajava Kanuuna ja tarjosi vetoapua maaliin. Kiitoksia hyvästä vedosta! Maalissa oli aika voittajafiilis, kun aika oli reilusti alle oman tavoitteen: 10h25min ja 6 sija.

Illalla sitten fiilis ei ollut kovin hyvä. Väsymys kaatoi sänkyyn 20 aikaan, mutta ilmeisesti nestehukasta johtunut päänsärky ja kierroksilla oleva verenkiertoelimistö pitivät kuitenkin hereillä 3 asti ja mietin, että loppuuko kehon stressitila ikinä. Nyt kuintekin olo ihan normaali.

Huoltojoukoille iso kiitos! Todella hyvää ja ystävällistä palvelua. Repuntäyttöpisteellä sai repun todella nopeasti täyteen ja muutenkin huoltojoukot vaikuttivat olevan oikeasti mukana kannustamassa ja auttamassa hyvään suoritukseen.

Buffi asia:
Olen Laikan kanssa samaa mieltä, että pidemmän matkan Buffilla on oma merkityksensä yhteislenkkien hiljaisessa urosrankingissa joko tietoisesti ja ei. Kyllä sitä 2010 lähdin 120km matkalta hakemaan ja fiilis oli hieno kun sen sai päähän. Siinä mielessä vähän harmittaa 120km ajajien puolesta, kun oli vain tarraa tarjolla. Ensi vuonna pitänee varmistaa 2012 Buffin saatavuus, mikäli vielä ovat yhteistyössä ja ilmoittautua 240km matkalle, mikäli tulee harjoiteltua riittävästi.