Sitten on niitä liikkeitä, joissa palvelu on aina ensiluokkaista riipumatta siitä oletko ostamassa tuhansilla euroilla vai vaan katselemassa. Näissä liikkeissä asiakkaan ongelmat yritetään ratkaista vaikka kysyttyä osaa ei olisikaan hyllyssä, nähdään vaivaa kahden euron pikkunippelin etsimiseksi sulkemisajan jälkeen ja jos itse ei kyetä toteuttamaan asiakkaan toivetta, ohjataan toiseen liikkeeseen, josta apu voisi mahdollisesti löytyä. Lisäksi kiireettömänä hetkenä asioitaessa voidaan jauhaa asiakkaan kanssa puolituntinen hyväntuulista paskaa.

Mulle on aika vaikea muutaman kuvailemanikaltaisen hyvän kokemuksen jälkeen perustella sitä, ettei kysymykseen "Mä haluun tollasen, mitä se maksaa?" vaivauduta vastaamaan. Vai onko nyt kyseessä se idioottimainen liiketoimintamalli, jossa harrastajien ostokset ei hetkauta kaupan tulosta suuntaan tai toiseen vaan tili tehdään viidenkympin perushuolloilla?