Viime torstaina pääsin taas pitkästä aikaa polkemaan (kun ei malta hiihtämiseltä). Kyllä oli niin surullista vetä reittiä Kerava-Maunula (Tuusulantien kautta). Hetkittäin kovaa, suurimmaksi osaksi ainakin vähän loskaa, ja sitten Kehä III:n tienoilla kunnon kahlausta. Oli kiva vetää lätäkköön, kun ei tiennyt, mitä alla on. Muutamissa kohdissa näkyi jo roudan tekemiä leveitä halkeamia (taitais Pugsleynkin rengas upota niihin).
Tää kunnossapito tuntuu olen ihanassa kierteessä: Syksyllä jo ruvetaan syytämään sepeliä tielle (mutta aurauksesta säästetään). Sepeli tekee syksyn liukkaaksi ja puhkoo renkaat. Kun talvella ei paljon aurailla (mikä tekee polkemisen raskaaksi, ja näin työmatkalaisen on vaikea lyhentää lenkkiä...), niin keväällä sitten auraamaton reitti on loskassa ties kuinka pitkään, jonka jälkeen jäljellä on soran ja hiekan seos.
Ei mikään ihme, jos moni ajattelee, että pyöräilykausi on vaan kolme kuukautta pitkä!
Välillä ihmettelen, miksi vaivaudun maksamaan veroja. Pitäsikö pyöräilijöille saada joku veroale? Nythän on vaalitkin tulossa...
(Niin, ja kiitos, kerrankin saatoin avautui muille kun vaimolle, joka on kuullut näitä juttuja ihan liikaa).
Kirjanmerkit