aamulla oli vielä suhteellisen helppoa (hartwallin parkkipaikkakin loistoajokunnossa), mutta nyt sitten oli radanvarsi jo kaisaniemen puistosta semmoisessa kunnossa, että pelastauduin Linnunlauluntietä pitkin (jota ei muuten päässyt alamäkeenkään oikein) Helsinginkadun kautta (jota ajoin autojen mukana hitaassa jonossa) Mannerheimille. Mannerheimin kävelytietä pystyi ajamaan hitaasti suurimman osan matkasta, mutta kylläpä se silti tuntui uskomattoman pitkältä taipaleelta... Tuli mieleen, että radanvartta ois varmaan menny taluttamallakin nopeammin. Ja tosiaan sai autotietäkin käyttää muutamassa kohtaa (paras oli kun mut pysäytettiin kävelytieltä ja samassa lapioitsijan lumet tippuivat kahden metrin päähän eteeni).

Mannerheimin tien jälkeen pienemmät tiet oli semmosia, että autotiellä lähinnä sai ajella, jos halus pyöräillä eikä taluttaa.