Kerro heti vaikka privana mistä saat ne holet +siteet kiinni+ pohjustus 400!
meen mieluusti ostamaan...en tällä viikolla mitenkään löytänyt RCS paria+pilot+pohjustus kuin 379...yritän vielä vääntää 4 euroa pois...
Mutta vakavampi kysymys, rouva hommasi rullasukset, ja ajattelin ostaa hänelle sauvat lahjaksi, (urheilevainen puolisoni lienee 167cm); mikä olisi pertsaan sopiva sauvan pituus, kun sekä tasa-että vuorotahtia yhtälailla mennään???
pikaisesta neuvosta kiittäen...synttärit lähestyvät![]()
Huonoilla teillä tarvitaan paksut kumit.
Oli pyörä sitten kuitua, titaania tai terästä,
niin kuntoni on perästä.
Last man out of the water.
Sauvan pituudesta on tietysti yhtä monta mielipidettä kuin hiihtäjää. Itse suosin norjalaispituuksia: perinteisen sauva 130cm, minä 162cm eli kerroin 0,80. Liian pitkä sauva jumittaa hartioita ja jättää ylävartalon pystyyn, jolloin keskivartalon lihasten käyttö vaikeutuu. Rullilla tosiaan mittaa voi lisätä vähän.
Onko lunta näkynyt..? Kyllä, Leppävirralla sujutellaan jo täyttä päätä. Aamun lehdessä oli kuva. Tuttu, himohiihtäjäksi tituleerattu mieshän siellä paahtoi
![]()
usko juntunen muokkasi tätä : 10.10.2010 at 09.44
Jäin miettimään tuota sauvan pituutta ja mitä sanoit norjalaispituuksista.
Käyttäkö Norskit yleensä lyhyempiä pituuksia (0,8 x pituus) kuin muut?
Mites tasatyönnöllä koet tuon pituuden.
Helpoissa massahiihdoissa missä mennään suurin osa tasurilla käytetään järkiään taas ylipitkiä sauvoja.
Ainakin iso osa norjalaisista huipuista hiihtää hyvinkin lyhyellä sauvalla ja huikean hyvällä tekniikalla. Kannattaa kiinnittää siihen huomiota jos katsoo kisoja telkkarista.
Itsekin hiihdin varmaan viisi senttiä pidemmällä sauvalla 80-90-luvun vaihteessa kisaillessani, pitihän sitä olla kuten karpaasit
Sauvasta lähti jo kisa-aikana kolme senttiä ja nyt myöhemmin pari lisää. Pidempää sauvaa (tai isompaa sompaa) kaipaan nykyisin ainoastaan jos ladun reunat ovat hyvin pehmeät tai jos tulee hiihdettyä tunturissa ilman latua murtsikoilla.
Itse olen ainakin huomannut lyhyempään perinteisen sauvaan siirryttyäni, että tasatyöntö on parantunut. Teknisesti parempi ja saan paremmin koko kropan mukaan liikkeeseen. Tästä empiirisesti päätellen-->tehohäviö(jos sitä edes on) tulee paikattua paremmalla frekvenssillä ja tekniikalla.
Sprintterin jalat, mäkimiehen nopeus
www.rex.fi/bike
Tässä on tullut noita voitelujuttuja selailtua, varsinkin noita lirarenin hyviä koosteita. Mutta yks juttu mikä on jäänyt hieman epäselväks on se että harjataanko voiteita samalla harjalla? Toisin sanoen, jos on juuri harjattu vaikka lämmintä sinistä pois ja sen jälkeen vihreetä niin eikö tuosta harjasta jää jäämiä sinistä siihen pintaan tuon vihreän kaveriksi?
Silloin joskus kun kisailin niin silikonivoiteille ja pulvereille oli omat harjansa ja muille luistoille yksi harja. Jos haluaa oikein hifistellä niin voi tietysti ostaa joka kelille oman harjansa... Meillä ei nykyisin kuntoilukäytössä käytetä fluorivoiteita ja käytössä on vain yksi harja.
Eikös se harja poista ylimääräistä voidetta eikä lisää? Kyllä vahat saa samalla harjalla harjata ihan huoletta. Pulveriharja ei vahaan oikein pystykkään.
µ
Sama kova nylonharja käy (kunnollinen kova harja säästää aikaa, hermoja ja käsiä; varsinkin vihreä on oikeasti kovaa vahaa). Kun rupeat harjaamaan sitä vahaa, niin ei se koskaan ole sellaista pehmeää mössöä, joka siihen harjaan jäis, vaikka se vaha oiskin lämmintä. Vihreää kun sulattaa, niin se jähmettyy saman tien ritinän kera kovaksi suksen pohjaan, ja jos odottaa liian kauan ennen siklausta, niin se lentää vaan kovina lasimaisina lastuina kaikki pois, eikä sitä jää suksen pohjaan tasaisesti. Harjaan jää yleensä vaan hienoa pölyä kovista vahoista. Pölyn voit puhaltaa tai kopistaa harjasta pois, jos tuntuu, että sitä siinä on liikaa.
Sitten tarvit lisää harjoja, jos rupeat esim. pulvereiden kanssa pelaamaan. Mutta perus kuntoilija/harrastaja pärjää yhdellä hyvällä nylonharjalla. Lue tästä esim. minun suosikkini Vauhdin harjan kuvailu.
Sikliksi kannattaa valita 5 mm paksu. 3-millinen tahtoo taipua, kun kovia vahoja siklaa. Tämä lisää taas harjaamisen tarvetta.
Itellä tulee jo sen verran nuiden voiteluiden kanssa puljattua, että tulevalle talvelle aion hankkia rotoharjavehkeet.
Freude am Fahren.
Ilmeisesti kovien voiteiden käsittelyssä hieman epävarmuutta.
- sulata voide pohjaan tasaisesti (varo polttamasta pohjaa. Tapahtuu yllättävän helposti)
- siklaa kevyesti suuri osa pois heti kun voide on jähmettynyt kiinteäksi
- anna suksen jäähtyä kunnolla
- siklaa huolellisesti
- harjaa messinki- tai teräsharjalla menosuuntaan muutama veto
- harjaa huolellisesti nailonharjalla
Vielä jos haluaa olla tarkempi, niin ulos jäähtymään ja toistaa harjaukset.
µ
Ostin viimevuonna poraharjan. Hyvä on.
Jos et aja et voi ottaa!
Kovien voiteiden voiteluun hyvä tapa on sulattaa parkkupalaa rautaa vasten ja sitten hangata palaa suksen pohjaan. Saa helposti tasaisen ja sopivan ohkaisen kerroksen voidetta toisin kuin valuttamalla voidenoron, joka mukavasti kovettuu jo ilmassa ja sitten levitettäessä rapsahtelee ympäriinsä.
Sprintterin jalat, mäkimiehen nopeus
www.rex.fi/bike
Viime keväänä pohjustin uudet sukset joita eilen voitelin. Ajattelin aloittaa tuolla lirarenin sininen+vihreä LF reseptillä.
Mulla ei startin raudalla ainakaan onnistunut kerralla kovaa painamalla tuon voiteen levittäminen tasaiseksi. Sininenkin tuppas irtoilee raudan edestä pois. Teinköhän jotain väärin? No näin onnistu: Ensin kevyt nopeahko esilevitys ja sitten takas hitaasti painamalla niin johan levitty.
Sit sen jälkeen otin olaskynällä olaksen ja siklin lyhyemmällä reunalla suksen kantit siistiks. Lämpimänä siklaus tuntu vievän kaiken tavaran pois vaikka kevyesti siklasin. Sit siihen vielä harjaukset päälle. Sama vihreälle, jolle voiteen esilevitys tuntu olevan vieläkin tärkeämpää. Lopputulos on kait ok, mutta parempaankin pystyis. Esim suksien pohja ei ole täysin tasalaatuinen. Itse epäilen että siklauksessa on lähtenyt liikaa pois tai että voide ei ole alunperinkään tarttunut pohjaan kiinni.
Sit toi vihreellä voitelu on oikeasti kallista tuolla norotus-keinolla. Pala tais maksaa 40e ja siitä meni neljännes kahteen suksipariin.
Ite en koskaan voitele norottamalla. Kauhee voiteenkulutus ja sottaus, lisäksi voidetta menee olakseen turhan paljon. Sitä noroa kun lähtee sulattelemaan tasaiseksi, niin voi olla ettei raudan ja pohjan välissä ole voidetta kauttaaltaan=ei hyvä.
Raudan pohja voiteesta märäksi ja pyyhkii sillä pohjan mitalle voiteen. Lopuksi vetää yhdellä vedolla tasaiseksi.
If Jens Voigt was a country, his principle exports would be Pain, Suffering, and Agony.
Norottamalla se kuuluu laittaa... Taitolaji, jolla saa parhaan lopputuloksen.![]()
Raudan lämpötilan pitää olla oikea, jos liian kuuma rauta ja pehmeä voide, ei hyvä. Voidepalaa ei saa painaa liikaa raudan pohjaa vasten ja kierros olaksen molemmin puolin pitää tehdä riittävän nopeasti. Olakseen en ole koskaan norottanut voidetta, vaan hangannut suoraan palaa. Norottelun jälkeen olas ja suksen reunat kannattaa vetää nopeasti raudalla, ja siiklatessa muistaa myös vetäistä reunat. Näin se ylimääräinen voide lähtee viimeistään pois.
Harjoitus tekee mestarin ja kokeneelta voitelijalta se käy todella näppärästi. Itse en ole vielä niin näppärä mutta suhteellisen helposti onnistuu sekä vanhalla silitysraudalla että nykyisellä voiteluraudalla.
Ananasakäämä!
Ei siklillä suksenpohjasta liikaa voi voidetta pois siklata. Käsin harjaamallakin on aika vaikea/käytännössä mahdotonta saada liikaa sitä voidetta sieltä pohjasta pois. Yleinen vika kuntoilijalla on, että sitä voidetta on armotta liikaa siellä pohjassa.Itse epäilen että siklauksessa on lähtenyt liikaa pois tai että voide ei ole alunperinkään tarttunut pohjaan kiinni.
Sit toi vihreellä voitelu on oikeasti kallista tuolla norotus-keinolla. Pala tais maksaa 40e ja siitä meni neljännes kahteen suksipariin.
Ja toinen juttu on, että ei sitä voidetta kannata norotus-tekniikallakaan ylenpaljon tuhlata. Ohut noro molemmin puolin olasta ja sit tasaseks.
Edit: Tulispa se talvi kohta tänne eteläänkin ja pääsis hiihtämään!
No, minähän en osaa edes hiihtää, ja suksetkin on ihan surkeita.
Voitelutilat ja välineet ovat poikkeuksetta huonoja ja puutteellisia. Voiteetkin vaan fluorittomia maksalaatikkoparkkuja, ja vihreetä parkkua en edes käytä (kun sen siklaaminen ja harjaaminen lähes ulkolämpötiloissa olevissa tiloissa ei kiinnosta). Joten siinä ei paljoa haittaa vaikka en norottelekaan.
Mutta silti hiihtelen. Hiki tulee ja maisemat vaihtuu (tosin hitaasti).
If Jens Voigt was a country, his principle exports would be Pain, Suffering, and Agony.
Eipä sitä ittekkä tuu noita pehmeempiä vahoja noroteltu, kovempia vahoja kylläkin. Ei jaksa nysvätä kovia hankaamalla pohjaan, helpommalla pääsee kun noron sulattaa pohjaan.
Eikä niitä vahoja nyt niin paljon kulu, että niistä yhdessä talvessa konkurssia pääsis syntymään.
Joo eipä voiteluhommista kannata suurta stressiä/taakkaa ottaa, jos ei kilpaile. Eikä sittenkään, kyllä lopputulokseen enemmän vaikuttaa se mitä on suksen päällä kuin alla.
Itsekin pärjään perusparkuilla, paitsi kisoihin laitetaan pulveria jos keli semmosta vaatii. Pitovoitelu on tietysti oma juttunsa, pääsisi paljon vähemmällä jos hiihtäisi vain luistelua.
Ananasakäämä!
Ne kovat voidenorot voi levittää silleen pikkusen raudalla "haukkaamalla" eli raudan pohjan etureuna on ilmassa. Itse katsoin vierestä Lindin tekniikkaa ja se meni siten, että edetään kannasta kärkeen päin noroja levitettäessä. Eli haukkaamalla mennään aina vain raudan pohjan alan verran eteenpäin mutta raudan vedot suuntautuvat aina kantaa kohti (=oikeaan suuntaan). Vedot ja "haukkaamiset" ovat n. 15 cm pitkiä. Näin ei tule "aurattua" kovettunutta noroa irti pohjasta. Lopuksi ei tarvi edes mitään koko suksen mittaista vetäisyä, tai vois sen tehdä, jos voide ei ole vielä tasaisesti levittynyt. Äh, hankala selittää, pitäs tehä video. Muutenkin näytti, että Lind piti aina painoa raudalla etenemissuuntaan takareunalla, vaikka koko pohja koskettikin suksen pohjaa. Näin niitä kovettuneita noroja tulee myöskin sitten vähemmän aurattua irti.
Voi olla, että oot sulatellu ihan turhan paljon (=kauan) sitä voidetta. Mulla on kyllä jääny aina harjattavaa siklauksen jälkeen, vaikka mun levitettävät norot on 3-4 mm leveitä vain. Raudan pitää olla myös tarpeeksi kuuma, vaikka suksen pohjan polttamista ja voiteen höyrystämistä pitääkin välttää. Mun suksissa on yks olas keskellä ja vedän molemmin puolin olasta ohuet norot vain ja ei ole pohjia silti tarttenu poltella. Mun kokemus vihreästä on kyllä se, että jos sen antaa jähtyä ennen siklausta, niin se lentää "lasina" kuikkaan siitä suksesta eikä siihen pohjaan jää juuri mitään tai sitten sitä jää epätasaisesti.
Liikaa sulla tulee varmaan laitettua sitä voidetta, jos menekki on tuota luokkaa. Voi olla, että voide ei myöskään leviä eikä jää tasaisesti, jos sitä on ns. "tarpeeksi" ja sitä sulattelee niin kauan, että se on rapakko-olomuodossa. Ei se suksen pohja ota määrättömiä vastaankaan, niin ei sitä kannata sinne yrittää tuputtaakaan.
Kyllä siinä itelläki meni puoli talvea ennen ku hommaan tuli kunnon rutiini. Suksia tuli voideltua ihan turhaankin, jotta oppis työtekniikat. Kyllä sitä voidettakin kuluu sitten vähemmän, kun oppii. Oppirahat pitää vaan maksaa.
Freude am Fahren.
Kirjanmerkit