Ai kun oli mukavaa Tahkolla. Rata oli sairaan nopea ja kuskikin kunnossa kun toissa vuoden +10 tuntia vaihtui alle kahdeksan tunnin aikaan kahdella kierroksella. T-paidan väri hieno kuin mikä. Näkyvyys ennen kaikkea. Huumoria oli radalle viljelty mukavasti kuten Kinahmin suolahuolto tai El Granden viikatemies. Mustikkasoppa toisella kierroksella oli niin hyvää että ilomielin otin tarjotun santsikupinkin. Mutaa jäin tänä vuonna kaipaamaan. Ehkä sitten ensi vuonna saadaan vähän haasteita lisää kosteuden muodossa.

Ekalla kierroksella kinahmin nousussa nauratti kun nainen työnsi hiki hatussa pyörää ylös mäkeä metrin korkuisen tytön ajaessa perässä hoputtaen äitiään.