Ei minusta kannatta pienistä tyyliivirheistä murhetta ottaa. Kun viime talvena kuntohiihtäjänä tuli hiihdettyä 2000km kaikki tasatyönnöllä tai luistellen, niin ostin marraskuulla Fischerin parhaasta päästä luistelusukset ja luistelumonot. Tämän lyhyen alkutalven perusteella valinta tuntuu oikealta. Tosin nyt kovilla pakkasilla olen hiihtänyt perinteisillä suksilla, kun pakkaslumella luistelusuksilla hiihto tuntuu varsin nihkeältä. Olen sitä mieltä, että kun paljon hiihtää luistellen, niin kyllä siinä oman hyvän tyylinsä löytää.
KadettiGeijo ei saa tänäkään vuonna vuoden autoilijan palkintoo... tuolla se hiihtää tupakki suussa kohti työmaatano muutama nimi on nyt lähtölistalla vaikka ei Geijon nimee. Varmaan moni hiihtää väärällä tyylillä ja kyllähän jos jossain kunnossa on niin pääsee eteenpäin mutta oikeella tyylillä ois ehkä taloudellisempaa...
Ihan totta. Olen hiihdellyt monen perässä tai vielä useampi on mennyt ohi, joille tekisi mieli opettaa edes se, että sauvoja ei tarvitse heittää takaa taivaaseen. On monia, jotka eivät osa vassua tai muukreenia ollenkaan.
Ehkä eniten näkee näitä sauvan puristajia sekä perinteisellä, että vapaalla hiihtäviä. Ei kyllä oikein uskalla mennä neuvomaan vaikka kuinka mieli tekisi.
Olen kyllä muutamalta kysynyt, että kärsiskös neuvoa kun olen näitä hiihtovalmentajakursseja käynyt. Kukaan ei ole kieltänyt, mutta ei se pelkkä sanallinen neuvontakaan ei riitä. Kokeilimme järjestää kansalaiopistossa maratonhiihtokurssin, mutta kiinnostusta ei ollut.
Jos et aja et voi ottaa!
Oi kunpa joskus osuisikin kohdalle joku opastava tietäjä! Kaikki hyvät vinkit ottaisin vastaan ilomielin.
Näin lyhyesti ja ytimekkäästi Markus Hellner ja Ole -Einar Bjoerndalen ovat niitä keistä kannattaa otta luisteluhiihtoon oppia. Ruotsalaisilla joukkueena luisteluliuku on muutenkin aika hyvässä vireessä, Gunde Svan on ajanut Per Elofsson tyylisen liu`un selkäytimeen.
Tuosta voi ottaa jokainen oppia siitä, miten suksi tuodaan vartalon alle, työnnetään jalalla vähän eteenpäin ja hyvän ylävartalon ansiosta saadaan ylämäkeenkin liukumaan suht suoraan.->kello tykkää.
http://www.youtube.com/watch?v=DS0cTEi4M7o
http://www.youtube.com/watch?v=BImV3tcb62M
Elofsson hiihtää perinteistäkin todella hyvin, silmä lepää.
http://www.youtube.com/watch?v=TPPXoDXm17k
http://www.youtube.com/watch?v=l4TICnGE4DU
Ja se perustuu mun mielestä eniten lantion käyttöön,kun luisteluhiihto on tasapainoa ja ihan tekniikkaharjoittelua.
Nopeimmat keinot saada liukua paremmin kohdalleen on sauvoitta hiihto, molemmilla tyyleillä. Elofsson aikanaan 10% hiihdosta teki sauvoitta, ja sen näkee. Etenkin tuo wassberg-liuku ylämäkeen on jotain silmiähivelevän kaunista ja tehokasta. Hellner sitä siis nykyään käyttää aika tehokkaasti.
Hiihtotekniikka on vähän kuin golfsvingi, videoita katsomalla saa taottua päähän mallin, mitä lähteä totetuttamaan....
Isä on eläkkeellä oleva metallimies ja värkkäsi tuon tyylisen pukin johon menee kaksi suksea, johon vielä lisäsi keskelle telinettä paikan pyörän haarukalle. Samassa telineessä voidellaan sukset sekä huolletaan pyörät. Toinen suksen tuki on irroitettava, jotta pyörän saa sopimaan.
Ei ole moista näkynyt markkinoilla. Erittäin pätevä teline ja käytössä ympäri vuoden.
Ilo ilman pyörää on teeskentelyä..
Isometsän ja Elofsonin tyyli on todellakin aika erilainen.
Isometsä käyttää enemmän ylävartaloaan ja painopiste ei ole tasaisesti liukuvan suksen monon päällä vaan paino on varpailla. Suksi jarruttaa.
Ylämäessä tuo tasakengällä liuku on vaikeata.
Vaikka painopisteen tulee olla vähän monon etupuolella vassussa ja oikeiastaan kaikissa tyyleissä niin painon pitää tuntua koko jalalla. Jos on harrastanut pikaluistelua niin tuon vaiktuksen huomaa kyllä heti. Nii ja löysillä suksilla.
Jos et aja et voi ottaa!
Tuohon luisteluliukuun yleisestiottaen sellaista että miestenpuolella tosiaan ruotsalaiset osaa liukutekniikan joukkueena selkeästi parhaiten. Ennen kaikkea svenskit osaa Helnerin johdolla kevyen tyylittelyn mutta kyllä Jönssonin voima skate on myös tehokasta sprintissä... ei ehkä niin kauhean nättiä mutta kyllä suksi kulkee aivan optimaalisesti. No, kyllä Nortti ja Rönning liikkuu lujaa mutta ei minusta sellaisella forcella kuin Jönsson, viellä kun oppisi käyttämään järkeään... no se saattaa olla liikaa vaadittu ruåttalaiselta...
Eilen oli hyvä tsekata todellinen luikka-osaaminen kovassa vauhdissa joka paljastaa virheet helposti, tekniikka kun ei riitä niin vauhti loppuu loivassa laskussa. Miehissä yllätti AxelT vauhti, tosin tuleehan se iso ukko aina kovempaa kuin pieni mutta vauhti oli hyvää eikä tekniikka parakannut... ei oikeastaan kellään ukoista, ehkä Matti oli kaikkein kovimmilla kun laskettiin. Naisista sen sijaan PetraM ja varsinkin Follis erottuivat, viimeksimainitun skate on määrätyiltä osin jopa parempaa kuin miehillä, sitä on mukava katsella... kaikin puolin. JustinaK on toinen ääripää, aivan kauheaa horotusta, ilmakuvan perusteella pelkäsin että akka repeää kahtia. Saaraisella oli myös isoja ongelmia alastullessa, lantio on älyttömän jäykkä eikä suksi kulje suoraan eikä riittävän kapealla sektorilla... no Aino-Kaisa onkin pertsa tyyppi, siinäkin tosin voima sellainen. Kaikilla muilla paitsi Follisilla skaten loppuliuku levisi liikaa, pitää siellä olla se loppupotku mutta jos alku on liian levällään niin lopun joutuu tekemään liian aikaisin ja kokonaisliuku lyhenee. Tasapainosta tämä on tietysti kiinni ja herkimmillään tasapaino on nimenomaan silloin kun jalat ovat lähellä toisiaan, jalkojen alkuasento on hyvin tärkeä kun luistellaan kovaa.
Kaiken kaikkiaan taktikointi oli eilisellä "etapilla" kehnoa eikä kunnollista vuorovetoa oikein saatu päällensä, miehissä olisi ero tullut suureksi jos olisi vedetty pyöräilyn tapaan. Nortilla oli sopivan mittaisia vetoja mutta muut veti aivan liian pitkään... tai ei ollenkaan. Paljon pitää tapahtua jotta hiihdossa päästäisiin taktisesti pyöräilyn tasolle... jos se nyt edes on mahdollista.
Hannes polkee - kunnes halkee.
Tuo Akselin luistelu on kyllä mielenkiintoisen näköistä. Asento on muita pystympi ja näyttää kuin jätkä olisi jäykkä pölkky.
Suomalaiset ova hyviä perintesellä tyylillä ja se näkyy vapaalla ylävartalopainotteisuutena. Helikopterikuvista oli kiva seurata miten suksi menee. Varsinkin vapaa suksi siirrettäessä retkotti Saarisella aika paljon ja liukukulma oli leveämpi kuin muilla letkassa.
Jos et aja et voi ottaa!
Näinhän se on. Kuitenkin aika monikin varmaan tietää miten pitäisi hiihtää. Sitä omaa tekemistä on vaan välillä pirun vaikea hahmottaa. Oman hiihdon videoiminen auttaa, ainakin räikeimpiin tekniikkavirheisiin. Kuvan heikkous on sen kaksiulotteisuus, eletään kuitenkin kolmiluotteisessa maailmassa.
Itse tuossa joku vuosi sitten tein pikku palveluksen tutulle a-luokan hiihtovalmentajalle. Kohteliaasti hän kysyi mitä hän on velkaa tuosta palveluksesta. Määräsin hinnaksi katsomaan joskus mun pertsahiihdon kaikki tekniikat ja kertomaan mitä pitää parantaa. Näin myös tehtiin. Ja siitä jos jostain oli hyötyä! Pieniä juttuja joihin puuttui, mutta nuo pikkujutut on vauhtia haettaessa aika tärkeitä.
Ulkopuolinen osaa paljon paremmin katsoa omaa tekemistä kuin mitä vaikka siitä videolta näkee. Tietysti sen katsojan pitää olla pätevä ja aina parempi jos hiihtäjä myös luottaa hänen näkemykseensä.
Kyllä niitä valmentajia tuolla ladun varressa näkee. Rohkeasti vaan kysymään suostuisiko vilkaisemaan. Varmasti suostuu.
Kaar ittelles vaa
Oisko tässä järkeä ja oikeaa asiaa?
Juutuub vapaan hiihtokoulu
Freude am Fahren.
Samaa ihmetteli Hans. Vaikka Axelin tyyli on jotenkin "tönkkö" niin tosi kovaa tuli alas loivaa laskua... hyvä ettei karannut muilta. Selitykseksi en keksi muuta kuin hyvän sauvoitta-luistelu-tekniikan ja vahvat jalat sekä pikkaisen isomman massan... tai no taitaa Heikkinen olla 2kyt kiloa kepoisempi.
Laittoi Axeli vain laskussa itsensä liian tiukoille ja noutaja tuli... sanoisin kuitenkin että harkittu (ja oikea) veto yrittää laskussa irti.
Hannes polkee - kunnes halkee.
No tuohan se onkin ongelma aikuisella. Suurin osa harrastajista on opetellut luistelutyylin itse, matkimalla muita tv:stä ja ladulta. Ja vaikka kuinka lukee kirjoista, miten pitää hiihtää, niin ei se helppoa ole, kun ei näe itseään. Nuorempana etsin kovasti tekniikkakursseja aikuisille tai nuorille, mutta ei niitä ollut. Jos ei ollut hiihtoseurassa opetllut hiihtämistä lapsena, niin ei sitä kukaan opettanut nuorelle aikuiselle. Nyt onneksi on tullut kursseja aikuisillekin, joten niitä käymällä on saanut palautetta omasta tekniikasta ja viime talvena videoitiinkin, se oli todellakin hyödyllistä nähdä oma hiihtonsa.
Taitaa luistelussa olla ihan törkeen tarkka toi jäykkyys, ite menin myymään jämäkät sukset pois ja olin ostavinani vastaavat mutta löysät on ...... ja vielä kun ('väkisin') ostin inan pitkät niin pärssillään on ...... meno ja 'tyyli' .....
Luistelusauvat ja pituus on jännä jutska, taulukot näytti mulle 162,5 cm optimiksi mutta niillä hakkasin rinnettä suoraankulmaan ( ja olkapäät kipeiksi), kokeilin 165 senttisiä, ei parannusta, sitten 170 cm ja jo alko tulemaan hieman alkukulmaa työntöön. Ite en oo ku 178 cm pitkä.
Jos jollain 'hifi'luistelusukseä detaljeilla alle 190 cm ja kantavuus miltei tonne 80 kiloon ylimääräisenä niin privaa saa pistää tulemaan ....
Ei tarvitse tapahtua paljonkaan. Riittää se, että joukkueen palkintorahat jaetaan joukkueen kaikille jäsenille. Vasta kun joukkuekaverin voitto tuo omaan pussiin kilisevää, niin siellä pääjoukossa aletaan miettiä kannattaako mennä vetämään, kun oma mies on karussa.
Saksalaisilla muutenkin tuo hiihtoasento on pystympi kuin esim. suomalaisilla, ja molemmilla tyyleillä. Samalla tavalla hiihtää mm. Sommerfeldt, Angerer ja Filbricht. Perinteisen vuorohiihdossa tuo oikein korostuu, sakemanneilla ei ylävartalo näytä tekevän työtä ollenkaan. Tässä kun on kirjoiteltu luistelutekniikan taitajista (Hellner, Elofsson), niin mihin on unohtunut hiihtomestari Björn Dählie? Mielestäni hänen luistelutekniikkansa oli silmiä hivelevää, ja myös tavallaan aikaansa edellä. Siinä korostui juuri tuo pystympi hiihtoasento, ja käsien työntö lähti melko läheltä yläkroppaa, eli kädet olivat suht koukussa. Dähliellä niin sanotusti paketti pysyi kasassa, ja hän pystyi hiihtämään aika jyrkissäkin mäissä vassulla (wassberg), siellä missä monet muut joutui vaihtamaan kuokalle. Myös Däehlien perinteisen tekniikka oli todella hyvä, tasatyöntö erityisesti.
xtrainer80 muokkasi tätä : 07.01.2010 at 12.06
Ananasakäämä!
Kyllä sullon liian pitkät sauvat. Ei niillä, saa varsinkaan ylämäessä, kunnon työntöä aikaiseksi. Löysillä suksilla on siinämielessä hyvä hiihtää, että
niillä tuntee heti onko painopiste kohdallaan. Jos se on vähänkään edessä niin luisto lakkaa heti ja jos takana niin suksi ei ohjaudu vaan hiihdosta tulee nykivää ja epävakaata. Liian jäykkä taas puskee. Tietenkin profiililla on merkitystä ja painealueiden paikalla. Ehkä vielä enemmän kuin alku- ja loppujäykkyydellä. Itse valitsisin yleisukseksi alkuherkän rentokeulaisen, joissa on melko pitkä painealue vakauden takia.
Jos et aja et voi ottaa!
Öh, juurikin taulukoiden mukaan mutta juuri niillä lyhyemmillä se työntöni oli mitä oli( ja maahan pisto tuli ajoittain jopa suksien väliin), taidan ottaa sauvoilla sen työnnön alun sen verran korkealla käsiasennolla että lyhyemmät sauvat tulevat maahan 90 asteen kulmassa - paine menee ihan väärään paikkaan.
Toisaalta:voiko luistelussa olla tosiaan liian pitkät sauvat ( jos jätetään niiden hallittavuus ja paino pois ongelmakohdista)?
Kyllä mun hiihto muuttu totaalisesti (parempaan suuntaan), ku ostin 10 cm lyhyemmät sauvat. Ensimmäiset oli ihan liian pitkät, niiden pituuden valinta perutui omiin luuloihin, jotka luonnolisesti oli vääriä, koska hiihtotekniikka oli ihan perseellään.
Freude am Fahren.
Virallisesti vastaus on että voi - sauvan pituus ei saa ylittää kilpailijan pituutta, sanoo sääntökirja. Käytännössä sauvan mittana alkuun kerroin 0,90 - 0,93 * hiihtäjän pituus on aika optimi - jos tekniikat ei ole ihan kohdallaan, liikapitkällä sauvalla ei saa tehoa siihen työnnön alkuvaiheeseen. Myöskään se kohta, missä sauva osuu lumeen, tulee liian taakse ja liian vinosta sauvakulmasta johtuen työntö jää vajaaks. Pidempi sauva tuo toki tehoa ja ulottuvuutta tasatyöntöön, wassuun sekä mogreniin silloin kun maasto on tasaisempaa ja keli liukas. Kuokka hankaloituu huomattavasti.
Sauvojen mittaa säätämällä saa hieman muutosta tekniikkaan, se on selvää. Muutos ei vaan aina ole se mitä tekniikan korjaamiseksi tai sen oppimiseksi tarvitaan. Paljon enempi kannattaa kiinnittää huomiota siihen saako painopisteen liukuvan suksen päälle (vai tahtooko se jäädä sinne suksien väliin), saako jalan liu`un aikana suoraks ja roikkuuko takapuoli aina liian alhaalla
Ylipitkän sauvan hyöty alkaa vasta siitä kun tekniikka on sellainen että jokaisen liu`un loppu on selvä ponnistus ylös ja eteen, sinne sauvojen päälle ...
[QUOTE=PaH;1317993] Myöskään se kohta, missä sauva osuu lumeen, tulee liian taakse ja liian vinosta sauvakulmasta johtuen työntö jää vajaaks.[QUOTE]
Tuota en kyllä ymmärrä, kait se työntö (käden liikerata) on AIVAN SAMA riippumatta siitä mihin se sauva osuu? Itselläni mielestäni se sauvan pituudella ansaittu kulma siihen työnnön alkuun vain saa aikaan sen että voima menee heti eteenpäin mennoon eikä olkavarren jumiuttamiseen ( mitä tapahtui lyhyemmillä sauvoilla - kosketuskulma oli se n. 90 ast tai jopa yli).
Jos olet sauvan pituutta kasvattamalla päässyt tilanteeseen, jossa tunnet että koko työnnön ajan voima välittyy sauvan kautta oikeaan suuntaan, lienet tehnyt itsellesi oikean ratkaisun.
Tuon käden / käsien liikeratojen mallintaminen näin verbaalisti on hieman haasteellista, mutta itse hahmotan optimaalisen sauvan käytön (tässä esimerkkinä wassu) olevan sellaista että kädet nousee ennen työnnön alkua edessä noin hartioiden leveydellä aika ylös, niin että kyynärpään kulma lienee noin 45 astetta. Sieltä sauvat "lyödään" lumeen siten että kontakti sommalla osuu öbaut ponnistavan suksen kengän puolenvälin etupuolelle ja sauvakulma ei työnnön aikana enää isosti muutu. Jos tuota nyt muutan niin että sompa osuukin selvästi enemmän eteen, kyseessä lienee tuo mainitsemasi 90 ast kulma ja ainakin itselläni menis hartiat äkkiä jumiin. Jos taas osutan sauvan liian taakse, en kerkee työntää tarpeeks kauan, tehollinen työntö jää lyhyeks. Ihan alkua lukuunottamatta käden liikerata on noissa erilainen. Ainakin minulla.(179 cm ja ~166 cm pitkä sauva)
Aika tärkeää on päästä ns. sauvan päälle. Liian pitkillä sauvoilla roikut sauvoissa ja työtä tekevät vain kädet eivät selkä ja vatsalihakset.
Tästä kun katselet niin näet miten sauvojen tulee pelata. Esimerkiksi Hellner tekee komeaa työtä, mutta kyllä kaikilla on kohtuupitkä sauvat. Sompa tulee monon kohdalle tai korkeintaan puoli mononmittaa eteen. Kädet ovat vähän koukussa ja työntö lähtee ylävartalon lihaksilla. Kädet tekevät suurimman työn vasta työnnön loppuvaiheessa.
Jos et aja et voi ottaa!
No nyt alkaa noi teitin suusanalliset vertaukset avautumaan ....... itse taidan mennä enimmäkseen käsivoimilla, työnnön aloitus varsin korkeilla käsillä ja vaikka kyllä yläkroppakin rasittuu niin en osaa ehkä asiaa ottaa niin että se työntö alkaisi yläruumiilla.
Mutta voi olla että kaikki vermeeni ovat pärssiillää - inan pitkät sukset - haara-asento menee leviäksi - 'sopiva' sauva napsahtaakin suksien väliin ja jne ..... Ensin siis ne lyhyemmät sukset alle ennen kuin alkaa enempiä sauvoja enää virittelemään.
Mutta se on parantunut että työntö tuntuu olevan tehollinen koko ajan ja se olkapäiden jumittuminen on poissa, enköhän tuolla tyylillä voine hiihtää ne muutamat kerrat / talvi kun se voitelukin ottaa aina sen vraan kaaliin että ...... niin paljon helpompaa on hypätä filon päälle/ lenkkareihin ja antaa mennä .....
Kirjanmerkit